Tulihan se sieltä. Columbus Blue Jackets löysi kuin löysikin tavan päästä vielä saavutettuakin tasoa alemmas. Totaalisen tuuliajolla olevan seuran viimeisin tappio myöhään sunnuntai-iltana ei yllättänyt ketään, mutta itsensä häpäisyssä joukkue löysi uuden tason.
Tällä kertaa lyötiin tappelusta kieltäytynyttä puolustuskyvytöntä jäässä maannutta pelaajaa nyrkein.
Kyse oli puukäsipuolustaja Erik Gudransonin kostoiskusta. Hieman aiemmin Florida-hyökkääjä Nick Cousins oli taklannut kanadalaispuolustajaa kiistatta vaarallisesti selästä ja saanut taklauksestaan suihkukomennuksen sijaan kahden minuutin rangaistuksen. Se ei riittänyt Gudbransonille.
Gudbranson otti hieman myöhemmin oikeuden omiin käsiinsä. Hän hyökkäsi Cousinsin kimppuun ja alkoi hakata tätä silmittömästi.
Ratkaisu oli käsittämätön ja johtanee pelikieltoon jopa totaalisen välinpitämättömästi väkivaltaan suhtautuvassa NHL:ssä. Kyse ei ollut edes niin sanotun – vähintäänkin muinaisen – jääkiekkokoodin mukaisesta toiminnasta, sillä mukiloidulle pelaajalle ei annettu mahdollisuutta puolustautua.
Teko oli raukkamainen ja typerä.
Se ei toki tarkoita, etteikö sille olisi annettu joukkueen sisältä ottelun jälkeen täysi tuki. The Athleticin niin sanottu otteluraportti oli täynnä uskomatonta äijäenergian generoimaa testosteroniroskaa. Columbuksen pelaajat ja valmennus puolustelivat idioottimaista tekoa itsepuolustuksen hengessä. Harhaista.
Gudbransonin saamaa jäähymäärää (29 minuuttia) kutsutaan artikkelissa vaikuttavaksi. Sillä lailla. Pojat on poikia.
Pojat olivat poikia myös syyskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2012 Helsingissä – puhumme suomalaisen jääkiekkohistorian kenties synkimmästä päivästä. Päivästä, jolloin Jokerien ja HIFK:n vihanpito karkasi lopullisesti hallinnasta Semir Ben-Amorin hyökättyä raukkamaisesti takaapäin Ville Peltosen kimppuun.
Jarmo Kekäläinen oli aikanaan Ben-Amorin pomo ja on nyt Gudbransonin pomo.
Ei Kekäläinen ole yksin vastuussa Gudbransonin teosta. Pelaaja teki valtavassa tunnekuohussa valmentajan siunauksella oman ratkaisunsa.
Isossa kuvassa vastuu lankeaa myös Kekäläiselle. Sunnuntain tapahtumat olivat viimeisin osoitus romahtamispisteessä olevasta seurakulttuurista. Osoitus koko organisaation läpäisevästä kurittomuudesta ja vaatimustason puutteesta. Pölhön moukaroinnin ohessa myös apuvalmentaja puhui itsensä suihkun puolelle, koska miksi ei samalla rahalla löisi koko hommaa läskiksi?
Jäällä on näkynyt syksyn mittaan hyviäkin asioita pelillisesti, mutta laajempi kuva on rumalla tavalla kierossa.
Pelaajat jäällä touhuavat mitä sattuu ja kunnioittavat voittavan jääkiekon lainalaisuuksia, kun siltä tuntuu. Ryhmäkurista tai voittavasta kulttuurista ei seurassa olla voitu puhua vuosikausiin. Sunnuntaina joukkueelle oli tärkeämpää maalin tappioasemassa päästä moukaroimaan vastustajaa kuin voittaa jääkiekko-ottelu.
Florida paketoi ottelun ylivoimalla selkkauksen jälkeen.
Näin homma Columbuksessa toimii eikä kenellekään tunnu olevan sen kanssa ongelmaa.
Omistajataho nukkuu
Suomessa huomio kiinnittyy tietenkin Kekäläiseen, mutta rehellisyyden nimissä myös omistajataho tuntuu olevan kadottanut kosketuksensa todellisuuteen. Viime kädessä pääomistaja John P. McConnell vastaa kokonaisuudesta ja siitä, keitä organisaatiossa työskentelee ja millaista vaatimustasoa yllä pidetään.
Sinitakit ovat voittaneet kymmenen edellisen vuoden aikana yhden oikean pudotuspelisarjan. Kaksi viimeistä kautta on ollut täydellistä syöksykierrettä Mike Babcock-fiaskoineen kaikkineen.
Jänne ei kuitenkaan katkea, vaan uusia tasoja vajota alemmas haetaan alati. Sunnuntaina seura onnistui siinä.
Median eteen ei omistajaa kuitenkaan kannata odotella. The Athletic kertoi sunnuntaina pyytäneensä syksyn aikana tältä kahdesti haastattelua, mutta turhaan. Vihdoin haastattelu kuitenkin annettiin luottomies, seurapomo Mike Priestin suulla. Sanoma oli jotakuinkin, että: täällä ollaan ja välitetään, ja kiukkuisiakin tuloksista olemme.
Niinpä niin.
Fanipohja, joka kokee tulleensa jo vuosien ajan sumutetuksi, ei saanut jutusta mitään irti. Mikään ei tunnu katkaisevan kamelinselkää, vaan joukkueen annetaan uudelleen ja uudelleen vetää jään tasolla lokaan seuran logoa.
Onko lopulta edes ihme, että tuote jään tasolla on, mitä se on jo pitkään ollut, kun ylemmistä kerroksista osaaminen uupuu?
Kuten todettua: vaatimustason romahdus ja kurittomuus läpäisee koko organisaation.