LYON, RANSKA / CLAVIERE, ITALIA Oliko tämä kaiken väärti?
Puoli vuotta Ranskan kaduilla ovat tehneet tehtävänsä, ja katumus on alkanut hiipiä parikymppisen Mohamed Condén mieleen.
Kostea kylmyys kolottaa teltassa makuupussin läpi. Rahaa ei ole ja olo on heikko. Jotain syötävää saa sentään kodittomien ruokalasta.
Kännykkäänsä Condé lataa kauppakeskuksessa. Puhelimessa hän teeskentelee perheelleen, että kaikki on hyvin.
Paluu kotimaahan Guineaan on käynyt mielessä.
Mutta jos Condé haluaisi lähteä takaisin, olisiko se edes mahdollista?
Euroopasta ei noin vain pääse pois, vaikka haluaisikin.
Samaan tilanteeseen päätyy Condén tavoin moni muukin. Siirtolaisia ja turvapaikanhakijoita tulee Eurooppaan yhä enemmän.
Pelkästään Italiaan on saapunut tänä vuonna noin 150 000 ihmistä Välimeren yli. Se on ennätysmäärä sitten vuoden 2016.
Suomen lukemat ovat huomattavasti pienempiä: marras-joulukuussa itärajan yli on tullut yli 1000 turvapaikanhakijaa.
Suomen on mahdotonta palauttaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka eivät ole oikeutettuja turvapaikkaan. Näin on todennut muun muassa presidentti Sauli Niinistö.
Muualla EU:ssa tilanne on samankaltainen.
Unionin maat onnistuivat palauttamaan viime vuonna vain alle neljäsosan niistä, joiden olisi lain mukaan pitänyt lähteä.
– Olen täysin yllättynyt siitä, että päädyin kadulle, Condé kertoo.
Hänellä on henkilökohtaisia syitä siihen, miksi paluu kotiin ei tunnu oikealta vaihtoehdolta. Kymmenhenkinen perhe isovanhempineen odottaa häneltä nimittäin paljon.
– Minusta piti tulla se, joka elättäisi perhettä. Vanhempani eivät kohta enää jaksa tehdä työtä.
Maanviljelijäisä ja siivoojaäiti raatoivat vuosikausia, jotta saisivat maksettua yliopistokoulutuksen.
Opinnot toivat valtiotieteiden tutkinnon, ja Condé unelmoi diplomaatin urasta. Yle on nähnyt Condén valmistumiskuvan, jossa hän pitelee käsissään kandidaatin todistusta.
Kännykän kuvien perusteella elämä Guineassa näytti myös ihan mukavalta.
Condé asui Guinean pääkaupungissa Conakryssa setänsä luona.
Oli juhlia, joissa törmäsi jopa Miss Guineaan.
Kotimaasta ei kuitenkaan löytynyt alkuunkaan koulutusta vastaavaa työtä. Condé lähinnä auttoi vanhempiaan.
Se oli perheelle häpeällistä, kertoo Condé.
– Isäni on arvostettu ihminen yhteisössämme. On noloa, jos hänen vanhimmalla pojallaan ei ole työtä.
Lähtö Eurooppaan alkoi kiinnostaa. Isä otti noin kolmen tuhannen euron arvoisen velan, jolla pojan matka rahoitettiin.
CONDÉ SAAPUI ITALIAN Lampedusan saarelle huhtikuussa.
Yle tapasi Condén tuolloin ensi kertaa saaren vastaanottokeskuksessa ja haastatteli häntä aidan takaa.
Alla olevalla videolla Condé kertoo, miten osa veneseurueesta joutui veden varaan kohtalokkaasti. Noina päivinä merellä tapahtui useita onnettomuuksia, joissa kymmeniä siirtolaisia hukkui.
Condélle Italia oli pelkkä läpikulkumaa.
Päämääränä oli Ranska. Sieltä nimittäin moni guinealainen on löytänyt työtä ja perustanut perheen, Condé kertoo tietävänsä.
Italiasta Ranskaan pyrkivät siirtolaiset ovat kiristäneet naapurimaiden välejä. Tänä vuonna Ranska on lisännyt rajavalvontaa entisestään.
Tämä video on Clavieren kylästä Italiasta syyskuulta.
Useat kymmenet afrikkalaistaustaiset yrittivät ylittää rajan Alppien yli.
Ylitys on vaarallinen. Vuorilta on löytynyt useita kymmeniä siirtolaisia kuolleena vuosien saatossa.
Ihmisoikeusjärjestöt ovat myös raportoineet siitä, että Ranskan rajapoliisi on käyttänyt väkivaltaa estääkseen tulijoita pääsemästä maahan.
TEORIASSA CONDÉ VOISI EHKÄ lähteä kotiin, mikäli niin haluaisi.
Monet Euroopan maat tarjoavat vapaaehtoisen palautuksen mahdollisuutta niille, jotka eivät saa turvapaikkaa.
Toinen vaihtoehto on pakkopalautus.
Kovia keinoja on ottanut käyttöön esimerkiksi Italia.
Italian laitaoikeistohallitus päätti alkuvuodesta lisätä palautuskeskusten määrää eri puolilla maata. Siirtolaisia voidaan uuden asetuksen myötä säilyttää keskuksessa jopa puolitoista vuotta aiemman kolmen kuukauden sijaan.
Olot keskuksissa ovat osin ala-arvoiset. Tutkijat ovat raportoineet ihmisten kaltoinkohtelusta ja jopa kuolemista.
Myös EU uudistaa pakolaispolitiikkaansa niin, että jäsenmaat voisivat tehdä palautuksia entistä helpommin.
Ongelmana on, että monet palautettavien kotimaista kieltäytyvät ottamasta kansalaisiaan enää takaisin. Esimerkiksi Condén kotimaan Guinean kanssa EU:lla tai Italialla ei ole palautussopimusta.
Viime vuonna kaikkiaan yli 420 000 ihmistä sai palautuspäätöksen eri EU-maissa. Vain vajaat 100 000 lopulta palautettiin.
Myös Italia on onnistunut palauttamaan kotimaihinsa ani harvan, kuluvana vuonna kaikkiaan nelisentuhatta ihmistä.
Nyt maa hakee maahanmuuttopolitiikassaan ennenkuulumattomia ratkaisuja.
Se on tehnyt sopimuksen Albanian kanssa siitä, että maa alkaa säilyttää keskuksissa ihmisiä, jotka odottavat turvapaikkapäätöstä tai palautusta kotimaihinsa.
Ajatuksena on, että EU:n ulkopuolinen Albania voisi hoitaa palautukset joustavammin kuin EU-maa.
Albanian perustuslakituomioistuin jäädytti joulukuussa maiden aikeet ainakin toistaiseksi.
MOHAMED CONDÉN UNELMA jatko-opinnoista yliopistossa on karissut. Nyt kelpaisi mikä vaan työpaikka, mutta paperittomana töitä ei saa.
– Tekisin mitä vaan, sillä velka pitää maksaa takaisin, Condé sanoo ja pelkää, että velan perijät aiheuttavat vaikeuksia perheelle kotimaassa.
Silti ylpeys ei anna periksi kertoa vanhemmille, kuinka kurjaa elämä todellisuudessa Euroopassa on. Äiti on jo kuukausia kysellyt, miksei poika lähetä rahaa kotiin.
Condé sanoo, että jos vanhemmat tietäisivät totuuden, he olisivat jo käskeneet pojan palaamaan.
– Mutta en voi menettää toivoani ja lähteä. Mieluummin kuolen tänne, hän jatkaa.
Juttua varten on haastateltu Lääkärit ilman rajoja -järjestön humanitäärisen avun päällikköä Silvia Mancinia.
Mohamed Condén tarina perustuu hänen eri haastattelukerroilla kertomaansa.