Pohjanmaalla Laihia ja Etelä-Pohjanmaalla Isokyrö. Pohjalaismaakunnissa uutisoitiin torstaina kahdesta koulu-uhkauksesta, joihin Pohjanmaan poliisi joutui puuttumaan.
Poliisille koulu-uhkaukset ovat tulleet valitettavan tutuiksi.
Koulu-uhkaukset olivat käytännössä tuntemattomia vielä vuosituhannen alussa. Jokelan (2007) ja Kauhajoen (2008) koulusurmien jälkeen niitä on kuitenkin riittänyt viikottain jossain päin Suomea.
– Ensimmäisen tapauksen jälkeen koulu-uhkausten määrä nousi monisatakertaisesti. Ei niitä ennen juuri ollut, sanoo poliisitarkastaja Marko Savolainen Poliisihallituksesta.
Vuositasolla vakaviksi luokiteltavien uhkausten määrä liikkuu 60 ja 120 välillä. Lisäksi on koko joukko niitäkin tilanteita, jotka eivät päädy poliisin rikostilastoihin.
Jos asiassa jotain hyvää on, niin se, että tilanteet ovat tuottaneet poliisille paljon tietoa siitä, mihin asioihin uhkausten yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tätä listaa poliisi ei kuitenkaan avaa yleisölle.
Usein kyseessä ajattelematon ilkivalta
Tilanteet ovat moninaisia ja niiden vakavuuden arviointi on vaikeaa. Lähes aina poliisi joutuu kohtaamaan tilanteen puutteellisin tiedoin.
– Poliisi käsittelee jokaisen nollatoleranssin perusteella, lähinnä arvioidaan kuinka todennäköinen uhka on, poliisitarkastaja Marko Savolainen sanoo.
Koulu-uhkaajien motiiveja ja persoonallisuuden piirteitä on tutkittu yliopistotasolla. Myös Poliisihallituksessa tiedot kirjattiin aluksi yksityiskohtaisesti.
Vuoden 2010 jälkeen manuaalinen läpikäynti lopetettiin, sillä se ei tuonut enää uutta tietoa, kertoo Savolainen.
– Pääsääntöisesti uhkaajat ovat eri henkilöitä kuin lopulta vakaviin rikoksiin syyllistyvät, kertoo Savolainen.
Ylivoimaisesti yleisin motiivi on huomionhakuisuus. Uhkaajat tavoittelevat nousua sosiaalisessa hierarkiassa.
– Ilkivaltaa, jota selitetään ajattelemattomuudella ja sillä, että ihan vitsillä tein.
Oman, pienen ryhmänsä muodostavat ne henkilöt, joilla on ongelmia mielenterveyden kanssa. Näitä on noin neljä tapausta sadasta. Savolaisen mielestä silloin jonkun muun kuin poliisin tulisi puuttua asiaan.
– Kaikissa tilanteissa rangaistus ei ole paras lääke, vaan se, että ihminen saa avun, jonka tarvitsee.
Poliisihallituksen tilastojen mukaan uhkauksissa ei ole alueellisia eroja, eikä niiden tekijöillä tiettyä profiilia. Se tiedetään, että uhkausten tekijöistä suurin osa alaikäisiä, tyypillisimmin poikia tai nuoria miehiä.
Alaikäinenkään ei välty vastuulta
Usein julkisuutta saanut koulu-uhkaus poikii niitä lisää, vahvistaa Marko Savolainen. Hän kertoo että esimerkiksi Kauhajoen tragedian aikana uhkauksia tuli muihinkin kouluihin.
Savolaisen mukaan se kertoo siitä, että jännitystä tavoitellaan ymmärtämättä teon seurauksia.
– Silloin ei ymmärretä sitä, että kaikki voimavarat tulisi keskittää sinne missä niitä tarvitaan.
Aika usein poliisi pääsee nopeasti uhkaajan jäljille koulujen avustuksella. Tyypisimmin rikosnimike on tällöin perätön vaarailmoitus tai laiton uhkaus.
Iästä riippuen tekijä voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, mutta alaikäisetkään eivät välty muilta seuraamuksilta, kuten korvausvaatimuksilta.
– Lisäksi tulevat sosiaali- ja terveysalan tukitoimet, joilla tekijän elämä pyritään saamaan raiteilleen.