ALMATY Seuraako minua joku?
Aigul pakeni Kiinasta neljä vuotta sitten, mutta olo on turvaton. Hän pelkää, että Kiina pääsee hänen jäljilleen uudessa kotimaassa Kazakstanissa.
Kiina on parantanut välejään viime kuukausina Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Samaan aikaan se jatkaa omien vähemmistöjensä vainoa jopa ulkomailla.
Aigulin tapaan juuri Kazakstaniin paenneilla on erityinen syy pelätä vainoa.
Kiina ei halua Aigulin ja muiden kertovan, mitä hän koki Kiinan vankileireillä. Juuri sen hän on päättänyt tehdä.
Aigul on yksi yli miljoonasta Kiinan Xinjiangin maakunnan muslimista, jotka Kiina sulki vankileireille muutama vuosi sitten.
Kiina on terrorisminvastaisen sodan nimissä yrittänyt juuria vangeista uskonnon, kielen ja kulttuurin. Sen vankilat tunnetaan uudelleenkoulutusleireinä.
Vangeista suurin osa on uiguureita, mutta joukossa on myös muita vähemmistökansoja. Aigul on Kiinassa syntynyt kazakki.
Kiina yrittää vaientaa ulkomaille paenneita entisiä vankeja. Britanniassa noin kaksi kolmesta uiguurista on kertonut joutuneensa Kiinan valtion häirinnän kohteiksi.
Ennen vankeuttaan Aigul oli menestynyt liikenainen ja kirjailija Xinjiangin maakunnassa. Hän sai palkintoja Kiinan valtiolta ja teki liikematkoja ulkomaille.
Vuonna 2017 Kiinan turvallisuuspalvelu pidätti hänet. Hän vietti vankeudessa yhteensä puolitoista vuotta.
Yle tapasi Aigulin Kazakstanin Almatyssa. Aigul on ennenkin antanut haastatteluja läntisille tiedotusvälineille ja tuntee riskit, joita esiintyminen mediassa voi aiheuttaa. Hänen nimensä on muutettu jutussa turvallisuussyistä.
Yle ei ole voinut vahvistaa Aigulin kuvauksia leirien oloista muista lähteistä, mutta ne vastaavat muiden selviytyjien ja vuodettujen asiakirjojen tietoja. YK:n mukaan Kiina on tehnyt leireillä vakavia ihmisoikeusrikkomuksia.
Yle on tutustunut asiakirjoihin, jotka tukevat Aigulin kertomusta muilta osin.
Olot leireillä olivat Aigulin mukaan äärimmäisen karut. Aigul eli noin 20 neliön sellissä 18 naisen kanssa. Naiset nukkuivat kylmällä betonilattialla.
Yhteyttä ulkomaailmaan ei ollut.
Yhteensä leirillä oli noin 600–800 ihmistä, pääosin miehiä.
Kerran yksi vartijoista sanoi Aigulille ja muille, että he viettävät loppuelämänsä vankina.
– Silloin oli täysin hiljaista. Me vain itkimme, Aigul kertoo Ylen haastattelussa Kazakstanissa.
Leirin päiväohjelma koostui oppitunneista, joilla vangit pänttäsivät Kiinan lakeja ja historiaa. He joutuivat myös opettelemaan ulkoa lauluja, joissa ylistettiin Kiinaa ja kommunistista puoluetta.
Illalla vangit istutettiin jakkaroille ja pakotettiin katsomaan televisiopropagandaa Kiinan presidentistä Xi Jinpingistä.
Aigul sanoo, ettei aivopesu tuottanut tulosta.
– Oppiaineiden sijasta muistan vain julmuuden ja oman vihani Kiinaa ja kiinalaisia kohtaan.
Jos tunneilla epäonnistui tai rikkoi muuten sääntöjä, sai rangaistuksia.
Vankeja saatettiin sulkea täysin pimeään eristysselliin tai istuttaa niin sanottuun tiikerituoliin.
Alla olevalla videolla Aigul kertoo epätoivostaan ja siitä, millainen kidutusväline tiikerituoli on:
Aigulin omat rangaistukset rajoittuvat seisottamiseen luokkahuoneessa. Olot kuitenkin mursivat hänen terveytensä.
Hänen selkänsä kipeytyi niin pahasti, ettei hän päässyt edes vessaan yksin. Hänen päätään särkee yhä usein, koska hän löi vankeudessa päänsä kovaan betonilattiaan.
Kaikki eivät kestäneet leirin oloja.
Aigulin mukaan eräs nuori mies hyppäsi vankilan viidennestä kerroksesta ja kuoli. Toinen mies hirtti itsensä. Kolmatta kidutettiin kokonainen vuorokausi, eikä hän jaksanut jatkaa.
Eräs nainen pakotettiin aborttiin.
Epätoivoisista oloista huolimatta vangit auttoivat Aigulin mukaan toisiaan.
Jos joku ei osannut kirjoittaa kunnolla kiinaksi, hän sai apua muilta. Aigul ja toinen nainen pyykkäsivät kaikkien sellitoverien vaatteet.
Eräänä päivänä Aigul kutsuttiin leirin johdon puheille. Leirille oli tulossa tärkeä vieras Pekingistä, ja he tarvitsivat Aigulin apua.
Aigulin tuli valehdella vieraalle, että oli ollut aikaisemmin työtön ja koditon, mutta leirillä hän oli oppinut kiinaa ja uuden ammatin.
Palkintona oli poispääsy leiriltä.
Jonkin ajan kuluttua hän sai luvan käydä naapurimaassa Kazakstanissa. Hän ylitti rajan eikä ole sen jälkeen palannut.
Vasta tuolloin hänelle selvisi, että Kazakstan oli kaikessa hiljaisuudessa neuvotellut Kiinan kanssa kazakkitaustaisten vankien vapauttamisesta.
Viime vuosina Kiina on purkanut osan Xinjiangin uudelleenkoulutusleireistä. Vankeja on siirretty vankiloihin ja pakkotyöhön mutta myös vapautettu koteihinsa.
Kiina valvoo maakunnan asukkaita yhä tiiviisti tiesulkujen, valvontakameroiden ja niin sanotun perhevaihdon avulla. Perhevaihdossa valtion virkamiehet asettuvat asumaan paikallisten perheiden koteihin parin kuukauden välein.
Vaikka Kazakstan on auttanut vankeja pois Kiinan leireiltä, se ei halua, että he kertovat julkisesti kokemuksistaan. Hyvät suhteet jättimäiseen naapuriin ovat tärkeämpiä.
Autoritaarisesti johdettu Kazakstan on hajottanut kansalaisjärjestöt, jotka auttoivat Kiinasta paenneita. Moni aktivisti on paennut ulkomaille.
Kaksi vuotta sitten yhtä aktivistia puukotettiin ja toisen kimppuun hyökättiin samana päivänä. Tekijöitä ei ole saatu koskaan kiinni.
Aigulia on alkanut pelottaa uusi sopimus, jonka Kiina ja Kazakstan solmivat syksyllä. Sen nojalla maat luovuttavat toisilleen tietoja omista kansalaisistaan.
Vaikka Kiinasta paenneet kazakit ovat saaneet Kazakstanin kansalaisuuden, moni on yhä myös Kiinan kansalainen. Siitä voi luopua vain käymällä Kiinassa, mikä ei ole turvallista.
On mahdollista, että Kiina saa jatkossa urkittua tietoja Aigulin kaltaisista ihmisistä.
Aigulia huolettaa myös se, mitä leireillä kerrottiin vangeille.
– Meille sanottiin, että heillä on tallessa sormenjälkemme ja he tunnistavat äänemme. He löytävät meidät sieltä, minne ikinä menemme.
Tukea vaikeaan tilanteeseen voi pyytää täysin nimettömästi Mieli ry:n kriisipuhelimesta, joka päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Kaikki puhelut ovat luottamuksellisia.
Kuvalähde: All Over Press. Kuva siniasuisista vangeista on Xinjiangin vankilaviranomaisen julkaisema.