Kun olin tulossa vanhemmaksi, höpöttelin muille ihmisille, kuinka asiat eivät loppujen lopuksi paljoakaan muutu. Että voihan sitä edelleen tehdä asioita joista tykkää, matkustaa ja käydä taidemuseoissa, vaikka on vauva.
Kun olin sitten tullut vanhemmaksi, eräs kaverini totesi viisaasti, että ehkäpä tuo lause on jonkinlainen turvariepu ison elämänmuutoksen edessä. Ajatus jota voi retuuttaa mukana, kunnes se reissussa hieman rähjääntyy.
Koska kyllähän asiat muuttuvat. Paljon.
Nyt ajattelen, että onhan se aika puolivillainen ajatus, ettei elämän tulisi liikahtaa mihinkään suuntaan, kun uusi olento tulee perheeseen.
Olen juuri ollut pitkällä reissulla vauvan kanssa, ja olihan se mahdollista ja hauskaakin, mutta matkustamisen peruselementit ovat pitkäksi ajaksi muuttuneet. Ennen matkustamisen suola olivat tyhjät hetket junan penkissä, mutta nyt aika menee pienen olennon viihdyttämiseen, koska hänellä on ymmärrettävästi vuorotellen tukalaa, tylsää tai kuuma.
Uusi tilanne ei ole kamala, eikä edes erityisen raskas, mutta se on erilainen. Ajattelen tätä asiaa usein, kun arjessa entisen elämäni halut ja tarpeet eivät kohtaa nykyisyyteni kanssa. Tämä on erilaista.
Mitä syvemmin olen sisäistänyt muutoksen ja lakannut vertaamasta entiseen, sitä mukavampaa vauvaelämä on ollut. Nyt ajattelen, että onhan se aika puolivillainen ajatus, ettei elämän tulisi liikahtaa mihinkään suuntaan, kun uusi olento tulee perheeseen.
Ja vaikka lapsen voi hyvin ottaa mukaan omiin aikuisten menoihin, on lapsella myös oikeus lapsenomaisiin juttuihin.
Tätä nykyä tervehdin ilolla kaikkea mikä on maailmassa suunniteltu juuri lapsia ajatellen.
Olen itsekin suhtautunut pienellä varauksella muskareihin ja vauvauintiin, että pitääkö vauvaa oikeasti raijata johonkin ohjattuun päivätoimintaan, mutta niin vain Siperia opettaa.
Tätä nykyä tervehdin ilolla kaikkea mikä on maailmassa suunniteltu juuri lapsia ajatellen. Ravintolassa on syöttötuoli, mahtavaa! Tapahtumassa on järjestetty ohjelmaa pienille lapsille, kiitos ja ylistys!
Lapsia on ja tulee aina olemaan, mutta elämme aikuisten hegemoniassa, jossa lapset jatkuvasti sopeutuvat aikuisten elämään. Päiväkodit ja koulut ovat parhaimmillaan pienten tuolien ja lavuaarien keitaita, joissa on ajateltu juurikin lapsia.
Lasten maailma näyttää päättäjiltä unohtuneen.
Muualla maailmassa lasten yli ja ohi puhutaan jatkuvasti. Syntyvyydestä kohkataan veroeurojen takia, mutta keskustelu tyrehtyy kun pitäisi pohtia, minkälaista elämää nuo lapset syntyessään elävät.
Ehkä tekopyhin ajatteluketju on perustella poliittisia päätöksiä tulevaisuuden lapsien velkataakalla, kun samaan aikaan leikataan todellisten, tässä ajassa ja hetkessä elävien pienituloisten lasten perheiltä sosiaalitukia. Tulevaisuuden lapset ovat mielikuvitukseen perustuva keppihevonen, jolla voi perustella milloin mitäkin. Asiantuntijat taas ovat huolissaan tässä päivässä lapsuuttaan elävistä ihmisistä.
YK:n lasten oikeuksien sopimus takaa lapselle sosiaaliturvan, ja tuo oikeus on hänen omansa, kuten oikeus yksityisyyteen, kotirauhaan, leikkiin ja turvaan. Lasten oikeudet eivät riipu hänen vanhempansa työllisyydestä tai työttömyydestä, mutta niin vain työllisyysvaikutuksilla perustellaan päätöksiä jotka heikentävät lasten sosiaaliturvaa.
Lasten maailma näyttääkin päättäjiltä unohtuneen. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen saa olla julkisuudessa muistuttamassa lasten elämän tosiasioista niin usein, että välillä pohdin olemmeko ulkoistaneet kaikki lapsia koskevat huolet hänen harteilleen.
Kun valitsen lapsen, uudelleen ja uudelleen, olen oikealla tiellä.
Kun itse tunnen ristivetoa asioiden välillä, olivat ne arjen ajankäyttöön tai isompiin työasioihin liittyviä, palaan lopulta kysymykseen: mikä on lapsen edun mukaista? Kun valitsen lapsen, uudelleen ja uudelleen, olen oikealla tiellä.
Vanhemmuus on lopulta verbi, sarja tekoja tittelin sijasta, ja niistä teoista rakkaus myös rakentuu.
Tekojen valossa emme ole yhteiskuntana lapsirakas. Siihen jos johonkin kaipaisin muutosta.
Ronja Salmi
Kirjoittaja on toimittaja, joka aikoo ennakkoluuloistaan huolimatta aloittaa lapsensa kanssa vauvauinnin.