Suomen evankelis-luterilaisilla seurakunnilla on omistuksessaan liian paljon rakennuksia nykytarpeeseen nähden. 354 seurakunnalla on yhteensä yli 7 000 kirkkoa, kappelia, seurakuntataloa, leirikeskusta ja muuta rakennusta. Joka ikisellä seurakunnalla on siis hallussaan keskimäärin 20 rakennusta.
Seurakunnat rakensivat vilkkaasti toimitiloja itselleen etenkin 1960–1980-luvuilla silloiseen tilatarpeeseen, mutta nyt tarpeet ovat vähentyneet, koska seurakuntien jäsenmäärät ovat pudonneet roimasti. Yksistään edellisen kymmenen vuoden aikana jäsenmäärä on laskenut puolella miljoonalla.
– Rakennukset ovat edelleen seurakuntien omistuksessa, mutta toimintaa ei ole enää siinä määrin kuin aikaisemmin. Kun jäsenmäärä vähenee, toimintaa on sitä kautta tietysti vähemmän, kertoo kirkkohallituksen yliarkkitehti Edla Mäkelä.
– Tyhjää tilaa on jäänyt käteen, ja ne alkavat olla peruskorjausiässä, Mäkelä kertoo.
Tarpeettomuus maksaa
Seurakunnilla on tiloja yli tarpeen etenkin väestötappioalueilla poismuuton vuoksi. Näin on esimerkiksi Imatran seurakunnalla. Se sulki Imatrankosken kirkon pois käytöstään kolme vuotta sitten sisäilmaongelmien seurauksena, ja korjaaminen maksaisi liikaa.
Taustalla oli myös se, että seurakunta ei enää tarvinnut omaan toimintaansa kaikkia kolmea kirkkoaan eikä seurakunnan talous kestä kolmen ylläpitoa.
– Rahat eivät riitä, varsinkin kun Alvar Aallon suunnitteleman Kolmen Ristin kirkon kunnostus on niin äärettömän kallista. Se on jo itsessään liian kallista Imatran seurakunnalle, tähdentää vt. kirkkoherra, rovasti Arto Marttinen.
Seurakunta etsi Imatrankosken kirkolle ulkopuolista ottajaa, mutta sitä ei löytynyt.
– Tällä hetkellä ei ole varaa purkaakaan, se on niin kallista. Kun meidän seurakuntakeskus purettiin syksyn 2021 ja talven 2022 aikana, se maksoi 335 000 euroa, Marttinen kertoo.
Kirkon paluu aktiivikäyttöön ei ole näköpiirissä ja tällä hetkellä pyhättö elää Marttisen mukaan hiljaiseloa, ruususen unta. Mutta sekin maksaa. Tyhjän kirkon lämmitys, verot ja muut maksavat seurakunnalle 60 000 euroa vuodessa.
Kasvukeskuksissakin liikaa
Myös kasvukeskuksia vaivaa sama seurakuntatilojen alikäytön ongelma, esimerkiksi pääkaupunkiseutua.
– Kirkon toiminnan piirissä ei ole enää samassa määrin ihmisiä mukana kuin oli 1960–1970-luvuilla, jolloin rakennettiin paljon seurakuntien rakennuksia pääkaupunkiseudulle, Mäkelä kertoo.
Mäkelän mukaan esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymällä on iso tarve vähentää kiinteistökantaa. Helsingin seurakuntayhtymä aikookin vähentää tilakantaa noin 25 prosenttia eli 40 000 neliömetriä vuoteen 2030 mennessä. Liipaisimella on muun muassa Munkkivuoren, Oulunkylän ja Herttoniemen kirkot.
– Herttoniemen kirkko on ollut kesästä 2019 saakka poissa käytöstä vakavien sisäilmaongelmien vuoksi. Korjaaminen tarkoittaisi käytännössä kokonaan uuden kirkon rakentamista eikä seurakunnalla ole tähän varaa, kertoo Herttoniemen seurakunnan kirkkoherra Minnamari Helaseppä.
Kirkon omistavan seurakuntayhtymän tavoitteena on purkaa kirkko ja palauttaa vuokratontti Helsingin kaupungille, joka suunnittelee siihen päiväkotia.
Yli puolesta päästävä eroon
Mitä muuta sitten on tehty? Seurakunnat ovat esimerkiksi pistäneet tilojaan myyntiin, vaihtelevalla menestyksellä. Mäkelä nostaa esimerkiksi tilavan seurakuntakeskuksen taantuvalla pikkupaikkakunnalla.
– Ei se kyllä mene helposti kaupaksi, varsinkin jos siinä on isoa peruskorjaustarvetta ja sisäilmaongelmaa tai vastaavaa. Sille ei tahdo löytyä ostajaa tai tahoa, jolla olisi sille käyttöä.
Nämä eivät mene pilkkahinnallakaan?
– Melkein voisi sanoa, että pilkkahinnallakaan ei osteta, Mäkelä toteaa.
Myynneistä ja purkamisista huolimatta rakennuskanta on keventynyt aivan liian hitaasti. Taannoinen selvitys päätyi näkemykseen, että yli puolesta on päästävä eroon ajan myötä, koska seurakuntien rahat eivät riitä kaikkien rakennusten ylläpitoon.
– Pitkällä aikavälillä on luovuttava, ellei sitten tapahdu suurta käännettä ja seurakunnille tulisi lisää jäseniä ja lisää tuloja.
– Mutta jos nähtyä trendiä mennään myös seuraavat vuosikymmenet niin kyllä, seurakuntien on luovuttava osasta rakennuksia. Ei siinä muu auta, Mäkelä sanoo.
Mäkelän mielestä kirkko on se viimeinen rakennus, josta seurakunta voi luopua. Sen sijaan leirikeskuksia ja seurakuntakeskuksia sietää vähentää. Leirikeskukset ovat käytössä lähinnä kesäisin, joten käyttöasteet jäävät mataliksi.
Seurakuntakeskukset taas ovat ylikokoisia nykytarpeeseen nähden eikä kaikkia kerhotiloja enää tarvita.