Emmi ja Niki Laaksonniemi istuvat yli 100-vuotiaan hirsitalonsa sohvalla Hämeenlinnassa, hääkirja sylissään.
Kymmenen vuotta sitten tavannut ja yhdeksän vuotta yhdessä ollut pariskunta kihlautui nopeasti. Häitä alettiin suunnitella saman tien.
Kun pari yritti tehdä päätöksiä ja suunnitelmia häistä, ei niistä meinannutkaan tulla mitään.
Monet hääperinteisiin liittyvät yksityiskohdat tuntuivat luotaantyöntäviltä, pari kertoo.
Aloimme haastaa perinteistä häämallia.
Emmi Laaksonniemi
Vuodet kuluivat vähän kuin huomaamatta. Lopulta ajatus kahdenkeskisistä häistä syntyi koronan myötävaikutuksesta.
– Koimme, että meillä olisi enemmän ilmaa ja tilaa tunteillemme, kun ei tarvitsisi miettiä muita ihmisiä tai suuria juhlia, Emmi kuvailee.
Lopulta hääpäivästä muotoutui intiimi tilaisuus, jossa osallisena olivat vain vihkijä, kuvaaja ja Emmin sisko toisena todistajana.
Päivä alkoi suolla yhteisellä kävelyllä. Sen jälkeen pari valmistautui vihkimiseen kotonaan ja luki pihavaahteran alla toisilleen koskettavat häävalat.
Itse seremonia vietettiin Aulangon Onnentemppelissä.
Vihkimistilaisuus päätettiin kuvata livenä perheille, ja Laaksonniemet kertovat, että suku tai ystävät eivät loukkaantuneet, vaikka isoja häitä ei lopulta järjestetty.
– Vanhempien sukulaisten oli helppo osallistua häihin tällä tavalla. Se oli jollakin tavalla nykyaikainen tapahtuma, kun vedettiin livestriimiä häistä. Kaikki olivat myös tosi innoissaan siitä, että vihdoin me mentiin naimisiin, Emmi ja Niki naurahtavat.
Mikrohäiden ikuistaja
Korona-aikana kokoontumisrajoitukset pienensivät häitä tai jopa peruivat ne kokonaan.
Hääkuvaaja Jaakko Perälä oli mukana Laaksonniemien häissä kuvaajana ja toisena todistajana.
Hän arvioi, että korona on voinut vauhdittaa pienten häiden suosiota myös Suomessa.
Hääkuvaaja Jaakko Perälä kuvaa enää vain pieniä häitä. Hän reissaa parien kanssa ympäri Pohjoismaita ja Eurooppaa.
Vihkipaikat voivat sijaita lähes missä tahansa. Perälä etsii sopivia kohteita sekä vihkimiselle että kuville parin toiveiden mukaan.
Lapualta lähtöisin oleva, nykyisin Jyväskylässä asuva Perälä harmittelee sitä, että piti itse aikanaan vaimonsa kanssa isot perinteiset häät.
Hän kertoo kokeneensa nyt myöhemmin, etteivät häät olleet yhtä intiimit kuin ne olisivat voineet olla kahden kesken. Toisaalta:
– Jos joku olisi puhunut tällaisesta vaihdoehdosta 15 vuotta sitten, olisin ehkä nostellut kulmakarvojani ja ihmetellyt, että mistä on kysymys.
Perälä pitääkin kahdenkeskisissä vihkimistilaisuuksissa erityisesti siitä, että hääparit ovat vain kahdestaan tai pienellä porukalla.
– Vähemmän on ollut näissä tilanteissa enemmän.
Hyvin pienten häiden kuvaamista kutsutaan sanalla elopement eli ”karkaaminen”.
Termillä on ehkä edelleen vähän negatiivinen kaiku, koska alun perin se on tarkoittanut parin karkaamista salaa naimisiin ja usein vastoin vanhempien toiveita.
Kansainvälisesti ilmiö on kuitenkin jo saanut positiivisemman sävyn, jota Peräläkin korostaa: hääpari haluaa järjestää intiimit, kahdenkeskiset häät, joissa he antavat huomiota vain toisilleen.
Samalla Perälä haluaa muistuttaa, että kahden kesken vihkiminen ei estä sitä, etteikö voitaisi järjestää vielä erikseen juhlat perhepiirille.
Avioliittoon astellaan historiallisen vähän
Viime vuosina Suomessa on solmittu avioliittoja vähiten sataan vuoteen.
Tilastokeskuksen mukaan määrä notkahti erityisesti vuonna 2021.
Vuonna 2022 avioliittoja solmittiin hieman enemmän kuin edellisvuonna, mutta kuitenkin toiseksi vähiten sadan vuoden aikana.
Siviilivihkimisiä on järjestetty viime vuosina kirkollisia vihkimisiä enemmän. Vuonna 2022 kirkollisia vihkimisiä oli enää 44 prosenttia kaikista vihkimisistä.
Väestöntutkimuslaitoksen johtaja, tutkimusprofessori Anna Rotkirch sanoo, että kyse on sekä avioituvuuden että syntyvyyden laskusta.
Rotkirchin mukaan liitot ovat aikaisempaa useammin avoliittoja, ja ne myös purkautuvat entistä useammin.
– Harvempi siis sitoutuu kumppaniinsa niin vahvasti, että menee naimisiin, Rotkich sanoo.
Olennaista on myös pitää mielessä, että Suomessa suuri osa avioliitoista solmitaan esikoisen syntymän jälkeen, Rotkirch muistuttaa.
– Esikoisia syntyy nyt ennätyksellisen vähän eli sekin ”askel kohti alttaria” puuttuu aiempaa useammalla.
Pienissä häissä
Siitä, kuinka moni on järjestänyt vaikkapa alle kymmenen hengen häät ja kuinka moni isommat, ei ole erikseen tilastoja. Siksi laajempaa kuvaa elopement-ilmiön tai ylipäätään pienten häiden yleisyydestä ei voi tehdä.
Jaakko Perälä uskoo, että lähes kahdestaan tapahtuvat vihkimiset jossakin parille tärkeässä paikassa eivät ehkä tule olemaan koskaan valtavirran valinta. Hän uskoo kuitenkin, että moni kokee vaihtoehdon intiimeistä häistä omakseen.
Anna Rotkirchillä ei ole tutkimusaineistoa pienten häiden osalta, mutta hän arvioi, että kyse voi olla myös siitä, että suuret häät maksavat pieniä enemmän.
– Ei haluta tehdä isoja kalliita juhlia, vaan korostaa juhlan merkitystä pienessä piirissä.
Tilaa tunteille
Emmi ja Niki Laaksonniemelle valinta kahdenkeskisistä häistä oli se paras mahdollinen.
Pienissä juhlissa pariskunta säästi myös budjettia heille tärkeisiin asioihin, kuten vihkisormuksiin ja valokuvaukseen.
– Meille oli tärkeää, että päivästä jää hienot muistot.
– Pystyimme ihan oikeasti antautumaan tunnelmaan, mikä siinä päivän aikana oli. Ja päivästä tuli näin paljon merkityksellisempi tunnetasolla, Emmi kuvailee.
Niki Laaksonniemi piti tärkeimpänä sitä, että heillä oli puolisoina aikaa keskittyä vain toisiinsa.
– On vain hienoa, että se päivä on enimmäkseen teille kahdelle, eikä mene ohi niin, että huomaat jutelleesi vain sadan vieraan kanssa, etkä ole puhunut puolisollesi koko päivänä yhtään mitään. Niinkin voi käydä.