Historiallinen sosiaali- ja terveysalan uudistus otettiin Suomessa käyttöön tasan vuosi sitten. Kysyimme asiantuntijoilta, miten uudistuksessa on onnistuttu.
– Hoitoon pääsyyn ja hoitotakuun toteutumiseen ei voi olla tyytyväinen, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön sote-huollon ohjausosaston päällikkö Kari Hakari.
Hakari on valmistellut ja ohjannut sote-uudistusta jo vuosia lähinnä sosiaali- ja terveysministeriössä sekä valtiovarainministeriössä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen sanoo, että tavoitteiden saavuttaminen on “erittäin haastavaa”.
– Sote-uudistus ei ole ohi, vaan itse asiassa vasta alkanut. Nyt hyvinvointialueet vasta alkavat rakentaa uutta palvelujärjestelmää. Tarvitaan useampi vuosi, ennen kuin voidaan arvioida, onko sote-uudistus ollut onnistunut vai täydellinen katastrofi.
Tynkkysen erityisalaa ovat terveydenhuoltojärjestelmät ja niiden uudistaminen eli myös sote-uudistus.
Sote-uudistuksen tärkeimmät tavoitteet pitäisi edelleen olla Ylen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan yhdenvertaiset, laadukkaat ja asiakaslähtöiset palvelut ihmisille asuinpaikasta riippumatta. Myös palvelujen saatavuuden parantaminen ja ammattitaitoisen työvoiman saannin turvaaminen ovat tärkeimpiä tavoitteita.
Tavoitteiden toteutumisesta ei voida puhua, ainakaan vielä ja osa on vaarassa epäonnistua. Sen sijaan säästöt eli kustannusten hillitseminen näyttää vieneen päähuomion.
Tavoite 1: Turvata yhdenvertaiset sote-palvelut
- Mahdollisuus onnistua
Verrattuna vanhaan, kuntapohjaiseen sote-malliin yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut toteutuvat nyt paremmin. Vanhan mallin kanssa tilanne olisi nykyistäkin huonompi, sanoo Kari Hakari. Hänen mukaansa uusi ja hyvä kehikko on nyt laadittu, ja sen avulla voi rakentaa toimivan palvelujärjestelmän.
– Esimerkiksi Pirkanmaalla on 20 kuntaa. Tamperelaisella ja kihniöläisellä on nyt täsmälleen samat oikeudet samoihin palveluihin. Aikaisemmin Kihniöllä ei ollut tarjota samoja erityistason palveluita, kuten päihde- ja mielenterveyspalveluita, kuin Tampereella. Nyt ne on käytössä kaikille Pirkanmaan asukkaille, Hakari kertoo.
Tavoite 2: Parantaa palveluiden saavutettavuutta
- Vaarassa epäonnistua
Terveysasemia luultavasti lakkautetaan säästöpaineiden alla. Tämä heikentää saavutettavuutta, jos ihminen tarvitsee palvelua kasvotusten.
– Palvelupisteiden määrä varmasti vähenee, mikä oli odotettavissakin. Siten voi tulla pidempiä välimatkoja palveluihin, Liina-Kaisa Tynkkynen sanoo.
Digitaalisilla palveluilla voidaan paikata joitakin aukkoja ja parantaa saavutettavuutta. Tynkkynen kuitenkin pelkää, että digipalveluita kehitetään nyt vain rahan säästämiseksi, ei palvelujen parantamiseksi tai ylläpitämiseksi.
– Ja ylipäänsä, mitkä palvelut voi muuttaa digitaalisiksi, Tynkkynen kysyy.
Hänen mukaansa digipalveluita pitäisi tarkastella tapauskohtaisesti ja varmistaa, että ihmisillä on vaihtoehtoja saada myös fyysistä palvelua.
– Ettei kukaan jää palveluiden ulkopuolelle. Entä jos ei omista digitaalisia laitteita, joilla pääsee palvelujen piiriin, Tynkkynen pohtii.
Kari Hakari sanoo, että digitaalisuus on varmasti yksi suuntaus, johon sote-palvelut menevät. Mutta mitä digitaaliset sote-palvelut käytännössä ovat vaikkapa viiden vuoden päästä, hän ei osaa arvioida.
Tavoite 3: Saada ammattitaitoista työvoimaa
- Suuri vaara epäonnistua
– Tämä on iso haaste. Meillä on iso hoivatarpeen kasvu tulossa. Varsinkin, kun hoitohenkilöstö eläköityy tai työskentelee muualla kuin hyvinvointialueen palveluksessa, eli yksityisellä sektorilla tai muilla aloilla. Meillä on merkittävä määrä sote-henkilöstöä, mutta ovatko he oikeissa paikoissa töissä? Työvoiman saatavuusongelmat ovat olleet tiedossa jo vuosia, mutta on eri asia, mitä asialle on tehty, Liina-Kaisa Tynkkynen sanoo.
Myös Kari Hakarin mukaan sote-alalla suurin ongelma on henkilöstöpula. Siihen ei kuitenkaan yksin hyvinvointialueet eivätkä ministeriöt pysty vaikuttamaan. Tarvitaan laajempia ratkaisuja, muun muassa koulutusta ja alan houkuttelevuuden parantamista.
Tavoite 4: Hillitä kustannusten kasvua
- Onnistumassa, mutta perusoikeuksien kustannuksella
Liina-Kaisa Tynkkynen on huolissaan eniten juuri säästöpaineista, joita hyvinvointialueilla on.
– Taloutta ei pidä vähätellä, mutta sote-palveluita ei voida kehittää pelkästään talous edellä. Nyt on puhuttu enemmän vain taloudesta ja siitä, mistä voidaan nipistää.
Tynkkysen mukaan talous ja säästöpaineet ovat saaneet liikaa painoarvoa, vaikka sote-palveluiden keskeinen tehtävä hänen mukaansa on vastata ihmisten palvelutarpeisiin ja turvata ihmisten perusoikeudet.
Myös Kari Hakari näkee talousahdingon isona ongelmana. Säästöt eivät olleet päätavoite uudistuksessa, vaikka talous pitää ottaa huomioon.
– Talous yllätti meidät kaikki. Uudistukset ovat kääntymässä säästämiseksi. Pitäisi löytää tasapaino säästöjen ja palveluiden sekä lyhyen ja pitkän aikavälin säästöjen välillä, Hakari sanoo.
Vaarana Hakarin mukaan on se, että alueet leikkaavat hyödyllisistä, mutta ei-lakisääteisistä tai ei-pakollisista palveluista, kuten vanhusten päivätoiminnasta.
– Jos tarpeiden ja rahoituksen välillä on merkittävä kuilu, se on haastavaa ja tavoitteiden saavuttaminen hankaloituu, Liina-Kaisa Tynkkynen pohtii.
Hyvinvointialueilla on vaatimus purkaa miljoonien eurojen alijäämät vuoden 2026 loppuun mennessä. Hakari kuitenkin sanoo, ettei hyvinvointialueiden kannata tehdä hätiköityjä säästöjä, eli leikata sellaisista palveluista, joista aiheutuu isoja kuluja pitkällä aikavälillä.
– Nyt pitää uskaltaa katsoa pidemmälle, vaikka taloudessa uhkaavasti näyttää seinät kaatuvan päälle. Rahoitusjärjestelmä korjaa kyllä itseään ja alijäämää voi kattaa pitemmällä aikavälillä, Hakari sanoo.
Hyvinvointialueiden uhkana on arviointimenettely, jos ne eivät saa talouttaan kuntoon tai hyvinvointialueen kyky järjestää sote-palveluita on vaarantunut muutoin kuin tilapäisesti.
Arviointimenettelyssä valtio ottaa hyvinvointialueesta tiukemman kontrollin ja niitä voidaan yhdistää isommiksi kokonaisuuksiksi.