Venäjän perjantaina eri puolille Ukrainaa tekemät ohjusiskut osoittavat, että Ukrainan iskut syvälle Venäjän selustaan ovat osuneet arkaan paikkaan. Venäjän iskujen voidaan nimittäin olettaa olevan ainakin osittain kostoa Ukrainan tällä viikolla tekemästä iskusta maihinnousualukseen Krimillä.
Tapaus muistutti, että Ukraina pystyy tuottamaan Venäjälle ikäviä menetyksiä kaukana rintamalinjoista.
Alus upposi, mutta isku nosti pinnalle jo sivummalle jääneen kysymyksen: jos Ukraina pystyy tekemään merkittäviä iskuja syvälle Venäjän hallitsemille alueille, miksi sille ei toimiteta lisää ohjuksia?
Erityisesti kysymys koskee Saksaa, jolla on varastossaan noin 600 pitkän kantaman Taurus-ohjusta. Saksa ei ole luovuttanut niitä Ukrainalle, vaikka paine siihen on ollut kova.
Taurukset soveltuisivat Ukrainan liittolaisten ohjuksista parhaiten Kertšinsalmen sillan tuhoamiseen tai vahingoittamiseen. Näin on arvioinut esimerkiksi entinen Yhdysvaltain Euroopan-joukkojen komentaja Ben Hodges.
Sillan tuhoaminen olisi Ukrainalle merkittävä askel. Venäjän eteläinen rintama on riippuvainen sillasta. Hodges on arvioinut, että Krim voisi jopa olla koko sodan ratkaiseva kysymys.
Saksalainen tutkija ja ohjusekspertti Fabian Rene Hoffmann sanoo, että Ukrainalle on annettu vain rajallinen määrä pitkän kantaman Storm Shadow- ja ATACMS -ohjuksia.
– Ukrainan ohjusarsenaali pienenee viikko viikolta. Ohjukset todennäköisesti käytetään loppuun ensi vuoden aikana, Hoffmann sanoo.
Hoffmannin mukaan tämä on tärkein syy, miksi Saksan tulisi antaa ohjuksiaan Ukrainalle.
Hänen mukaansa Saksan ohjus on pitkälti samanlainen kuin Britannian ja Ranskan toimittamat Storm Shadow -ohjukset.
– Molemmissa käytetään niin sanottua läpäisevää taistelukärkeä. Se läpäisee ensin kohteen rakenteet ja räjähtää vasta sitten.
Hoffmann on paneutunut erityisesti Taurus-ohjuksiin. Hänen mukaansa Tauruksella on kantavuuden lisäksi muitakin ominaisuuksia, jotka tekevät siitä luultavasti Storm Shadow -ohjuksia tehokkaamman sillantuhoajan.
– Oikean räjähdyshetken ajoittaminen on vaikeaa. Taurus tekee tämän erittäin tehokkaasti.
Sillat ovat keskeisiä kohteita Ukrainalle, ja tämä huomioiden Taurus tarjoaisi selkeän laadullisen parannuksen, Hoffmann arvioi.
Ukraina teki tuhoisan iskun Kertšinsalmen sillalle lokakuussa 2022. Pommeilla lastattu rekka räjähti sillalla, ja osa sillasta romahti. Räjähdys sytytti viereisen rautatiesillan palamaan ja vaurioitti sitäkin. Isku oli Venäjälle kova pala – sillä kesti noin puoli vuotta saada sillat taas toimimaan.
Hoffmann sanoo, että yhdenkin Taurus-ohjuksen osuma voisi mahdollisesti tehdä yhtä paljon tuhoa kuin rekkaisku, vaikka siinä käytettiin tuhansia kiloja räjähteitä. Ohjuksen räjähdemassa on vain noin 100 kilogrammaa.
Jos Ukraina iskisi sillan rakenteisiin useammalla ohjuksella onnistuneesti, olisi silta pois pelistä luultavasti pitkän aikaa. Hoffmann lisää, että Venäjä tuskin pystyisi estämään iskua.
Sillan tuhoaminen voisi vaikuttaa jopa sodan kulkuun
Ukrainan rintamalohkot voi jakaa karkeasti kahteen osaan – eteläiseen ja itäiseen.
Venäjän sotamenestys eteläisellä rintamalla on pitkälti riippuvainen Krimin sillasta. Se on keskeisessä asemassa Venäjän etelärintaman huollossa. Jos Ukraina onnistuisi tuhoamaan sillan, voisi se siis parhaassa tapauksessa vaikuttaa merkittävästi sodan kulkuun. Eikä onnistunut isku vaatisi lisää ukrainalaisuhreja.
– Jos asiat menisivät niin pitkälle, että Ukraina onnistuisi lamauttamaan Krimin sotilaallisen iskuvoiman, muuttaisi se sotaa huomattavasti, Hoffmann sanoo.
Krimillä toimii myös monia venäläisiä lentotukikohtia, joista Venäjä tekee iskuja Ukrainaan ja hankaloittaa Ukrainan etenemistä Hersonin miehitetyille alueille.
Miksi Saksa kitsastelee ohjusten kanssa?
Syy Saksan ohjuskitsasteluun on ennen kaikkea poliittinen. Ulkopoliittisen instituutin Saksa-asiantuntija Minna Ålander arvioi, että haluttomuus ohjusten antamiseen liittyy liittokansleri Olaf Scholzin pienen avustajapiirin näkemyksiin.
– He ovat ilmeisesti aika vakuuttuneita siitä, että Krim on punainen viiva, jota ei pidä ylittää. Tätä ei tietenkään sanota ääneen, mutta tälle näkemykselle löytyy tukea myös saksalaisten asiantuntijoiden keskuudessa.
Saksa on aiemminkin asettanut itselleen ”punaisia viivoja” Ukrainaan kohdistuvassa aseavussa. Ne on sittemmin aina ylitetty ja pelot osoitettu vääriksi.
Eskalaation pelko näyttää kuitenkin olevan yhä esteenä Ukrainan auttamiselle. Ukrainan ulkoministeri sanoi syyskuussa, että Saksa jarruttelee turhaan ohjuksiaan, koska ennemmin tai myöhemmin se kuitenkin antaa niitä. Näin ei ole vielä käynyt.
Hoffmann arvostelee myös päähallituspuolue SPD:tä.
– Pääsyy ohjusten antamisen estämiseen on pieni joukko huolestuneita SPD-poliitikkoja. Tämä vähemmistö on kuitenkin toistaiseksi onnistunut estämään päätöksen.
Hoffmann sanoo, että kansleri on onnistunut estämään päätöksen, vaikka osa sosiaalidemokraattisen puolueen SPD:n poliitikoista ja suurin osa muiden hallituspuolueiden kansanedustajista puoltaa ohjusten lähettämistä.
Hoffmannin mielestä SPD on keksinyt tekosyitä ja puolueen perustelut ovat olleet jopa naurettavia.
– Näemme, mitä tapahtuu, kun Ukrainaa ei aseisteta tarpeeksi. He eivät pysty työntämään venäläisiä pois. Sotilaallisesta näkökulmasta ei ole mitään järkeä olla toimittamatta ohjuksia.
Saksassa on käyty paljon keskustelua siitä, voisiko Ukraina ampua saksalaisilla ohjuksilla Venäjälle ja voisiko ohjusten kantomatkaa rajoittaa. Hoffmannin mukaan saksalaispoliitikot ovat esimerkiksi antaneet ymmärtää, että Taurus kantaisi Moskovaan asti, mikä vaatisi jopa 800 kilometrin kantamaa. Virallisesti toimintasäteeksi ilmoitetaan yli 500 kilometriä.
Tämä keskustelu on asiantuntijoiden tietojen valossa täysin turhaa, sillä Hoffmanin mukaan Ukraina pystyisi iskemään Krimin siltaan jo nyt sen käytössä olevilla Storm Shadow -ohjuksilla.
– Ukrainan sai Storm Shadow -ohjuksia suoraan Britannian ja Ranskan arsenaaleista. Kyseessä on versio, jonka kantama on noin 560 kilometriä, Hoffmann sanoo.
Ukraina ei ole kuitenkaan iskenyt siltaan tai Venäjälle, oletettavasti liittolaistensa vaatimuksesta.
Pelkääkö Saksa Venäjän häviötä?
Kyse saattaa olla kuitenkin isommassa kuvassa siitä, että Scholz pelkää Venäjän häviötä, kertoo Ålander.
– Scholz on sanonut, että Ukraina ei saa hävitä tätä sotaa ja Venäjä ei saa voittaa. Mutta hän ei ole kertaakaan sanonut, että Ukrainan pitäisi voittaa, Ålander sanoo.
Hän arvioi, että Venäjän propaganda on ollut Saksassa voimakasta, ja narratiivi ”venäläisestä Krimistä” on uponnut hyvin kansaan.
– Saksan liittokanslerin tavoite on tavallaan pitää Ukrainaa vähän vedenpinnan yläpuolella.
Saksa on kasvattanut merkittävästi aseapuaan Ukrainaan ja on Yhdysvaltojen jälkeen Ukrainan merkittävin tukija. Kritiikki Saksaa kohtaan on sen takia mahdollisesti vähentynyt.
Saksan rooli on korostunut entisestään, kun Yhdysvaltojen aseapupaketit ovat menneet jäihin. Erityisesti Saksa on panostanut Ukrainan ilmapuolustukseen. Kyse ei ole siis siitä, etteikö Saksa tukisi Ukrainaa.
– Tässä tullaan siihen, että Saksalla on kuitenkin rajat Ukrainan tukemiselle. Avunanto ei ole varauksetonta. Tässä korostuu Saksan logiikka puolustamisesta.
– Saksaa täytyy ehdottomasti kehua siitä, että se on tukenut Ukrainaa todella paljon, Ålander sanoo.
Hänestä Saksa on valmis tukemaan vahvasti siviilien ja kaupunkien suojaamista Venäjän ohjuksilta.
– Mutta on aivan eri kysymys Saksassa, ollaanko valmiita tukemaan Ukrainaa siinä, että se pystyisi lopettamaan tai estämään Venäjän ohjusiskuja.