Lupaavasti se 21. helmikuuta 2001 alkoi, kun Lahden stadionilla jaettiin ensimmäiset sprinttihiihdon arvokisamitalit ja kaiken kukkuraksi vauhdikkaammalla eli vapaalla hiihtotavalla. Pirjo Mannisen (nyk. Muranen) ja Kati Sundqvistin (nyk. Venäläinen) kaksoisvoiton jälkeen on pääasiassa ollut sitten vähän hiljaisempaa.
Vapaan tekniikan sprinttihiihdossa suorastaan yhdistyvät suomalaisen maastohiihdon ikiaikaiset murheet eli vapaa hiihtotapa ja sprinttihiihto, kuin kryptoniittia tarjoaisi sitä kammoavalle Teräsmiehelle.
Lähihistoriassa vapaan hiihtotavan sittemmin tavoitteellisesta näkökulmasta hyvästellyt Ristomatti Hakola on edennyt maailmancupin osakilpailuissa finaaliin eli kuuden sakkiin peräti viidesti; parhaimmillaan vuoden 2017 MM-finalisti puski aivan palkintopallin juurelle neljänneksi.
Ei enää suonenvetoja
Lauantaina aivan erinomaisesti esiintynyt, enemmän latuhiihdon sprinttitykiksi profiloitunut Lauri Vuorinen venyi finaaliin ja viidenneksi jo joulukuussa 2021 Lillehammerissa, mutta kyse oli suonenvedosta
Nyt Vuorinen on saanut alle sellaisen harjoituskauden ja sellaisen kilpailukauden alun, ettei suonenvedoille enää ole tarvetta. Sympaattinen pitkän tien kulkija ja tämän kauden kaksinkertainen seiska on nyt podium-potentiaalin sprinttimies kummallakin hiihtotavalla.
Kun ylempänä yhdistelmällä vapaa hiihtotapa, Suomi ja sprinttihiihto näin synkisteltiin, tutkitaan hetki lukuja ajatusluutuman takaa. Viime kaudella yhdeksän suomalaisnaista ja kuusi miestä saavutti vapaan sprinteissä maailmancupin pisteitä eli läpäisi vähintään aika-ajon. Yhteensä pisteillä oltiin 36 kertaa. Kerran ylittyi peräti finaalirima, viidesti välierätason kannatin.
Sen verran tervettä ydintä on siis kuitenkin olemassa, että tällaisessa kansallisessa paineessa voi jo puristua edes yksi timantti. Nyt se jalokivi näyttää olevan Lauri Vuorinen.
Yle Urheilu seuraa Tour de Skitä tässä artikkelissa. Tour jatkuu sunnuntaina 10 kilometrin (p) väliaikalähdöillä. Naisten kisa alkaa klo 13.15 ja miesten kisa klo 16.