Pallaksen lumivyöryturma on koskettanut ja puhuttanut myös heitä, joille retkivaellukset haastavissakin olosuhteissa ovat tuttuja.
Surullinen tapahtuma on vääjäämättä tullut lähelle niin retkeilijöitä kuin myös työkseen luonnossa liikkuvia oppaitakin.
Oululainen Erno Saukko on vaeltanut tuntureissa kymmenen vuotta. Pisin reissu kesti yhtäjaksoisesti vuoden. Tuolloin hän vaelsi Norjan, Ruotsin ja Suomen erämaissa yksinään vuoden 2019 elokuusta seuraavan vuoden elokuuhun.
Vaellukselle lähtijä voi varautua paljoon, mutta arvaamattomiakin riskejä on Saukon mukaan aina, kun liikutaan erityisesti avotunturissa.
– Kyllähän se näin on, että riskit ovat olemassa. Kun nykyään vielä paljon ihmisiä siellä liikkuu, on väistämätöntä, että joskus ne riskit sitten realisoituvat.
Pallaksen tuntureissa Erno Saukko ei ole itse liikkunut. Hän kertoo itse laukaisseensa lumivyöryn yhden kerran.
– Sitä ei unohda, se säikäyttää niin kovasti. Ei siinä itselle silloin mitään vaaraa ollut, se oli sen verran pieni. Huonossa säässä olen itsekin kyllä hiihtänyt. Se voi olla tosi haastava ja vaikea tilanne.
Vaellusta tuntureissa kesät ja talvet aktiivisesti harrastava kuusamolainen Raili Lämsä huokaisee raskaasti pohtiessaan Pallaksen onnettomuutta.
– En lähtisi tuntemattomaan maastoon noin vain. Itse tarkistan riskit ennen maastoutumista. Yleensä pysyn merkityillä reiteillä ja tulen ennen pimeää pois, Lämsä toteaa.
Muun muassa Kuusamon Konttaisella usein liikkuva Lämsä muistaa vuoden 2000 lumivyöryn, joka siellä sattui. Onnettomuudessa menehtyi yksi ihminen.
– Yleensä tarkkailen ylämaastoja, että tohdinko tuonne lähteä. Vähäinenkin lumikumpu laittaa harkitsemaan reittivalintaa, Raili Lämsä sanoo.
”Omiakin rutiineja pitää miettiä”
Erno Saukon mielestä Pallaksen tapahtumasta on vaikeaa tehdä johtopäätöksiä tai muuttaa sen perusteella omia liikkumistapojaan, koska tunturissa olleen äidin ja pojan kohtalonhetkeä on mahdotonta tarkalleen tietää.
– Vaikea tämän perusteella on ottaa sen kummempia oppeja. Tietenkin voi aina ja pitääkin säännöllisin väliajoin miettiä niitä omiakin rutiineja, että pitääkö niitä päivittää.
Varsinkin tuntureissa nopeasti vaihtuva sää on vaeltajan kuitenkin aina syytä pitää mielessä.
– Olen nähnyt itsekin sen. On uskomatonta, kuinka äkkiä olosuhteet voivat muuttua aivan päälaelleen. Ja sitten vielä se, että säät eivät noudata ennustuksia. Siellä saa kyllä huolella olla.
Erno Saukko korostaa myös varautumisen merkitystä.
– Avotunturissa ollessa minulla on aina joku varasuunnitelma olemassa, vaikka olisi hyväkin sää. On jo edeltäkäsin mietitty ne vaaranpaikat.
Kuusamolainen Raili Lämsä tunnustaa varustauneensa takavuosina heppoisesti vaelluksilleen.
– Nykyisin mukana on puhelin varavirtoineen ja karttasovelluksineen. Lisäksi ilmoitan aina jollekin matkani keston.
Turma järkytti kokenutta opasta
Lapland Safariksen kausiopas Esa-Pekka Sorjonen on valmistautumassa parinkymmenen turistin kanssa lumikenkäkävelylle Pallaksen tunturiin. Pakkasta on 28 astetta, mutta näkyvyys on hyvä.
Turistien turvallisuutta varmistetaan monin tavoin. Lähtien aina siitä, että retkelle osallistuvilla on tarpeeksi vaatetta päällä.
Reitin pituus on tällä kertaa muutaman kilometrin, ajassa mitattuna kahdesta kolmeen tuntia. Matkaa lyhennetään tarvittaessa. Myös reitti itsessään on suunniteltu tarkkaan.
– Alueilla jonne menemme ei ole lumivyöryriskiä, olemme tietoisia reitistä, jota käytämme, Sorjonen sanoo.
Lumivyöryturma järkytti kokenutta opasta syvästi. Hänellä itselläänkin on menehtyneen pojan ikäisiä lapsia.
– Otin sen aika raskaasti. Kenellekään ei toivoisi tuommoista, mutta valitettavasti luonto antaa ja myöskin ottaa, Sorjonen toteaa.
