Hallitus on perkaamassa Suomen keskussairaalaverkkoa uusiksi. Se tietää muun muassa sitä, että ympärivuorokautista päivystystä tarjoavia toimipisteitä on tulevina vuosina nykyistä vähemmän.
Ylen aamussa keskusteltiin siitä, ratkaiseeko keskitetty päivystys nykyisiä ongelmia. Terveysoikeuden professori, HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen suhtautuu epäilevästi asiaan.
Toiveikkaampi on sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän puheenjohtaja Petri Virolainen, joka on myös Päijät-Hämeen hyvinvointialueen johtaja. Työryhmä julkaisee selvityksensä sairaalauudistuksesta torstaina.
Lasse Lehtosen mukaan keskitetyn päivystyksen ongelmat kiteytyvät siihen, viihtyykö henkilökunta niissä.
– Oma kokemukseni on usein ollut, että nimenomaan päivystyksen keskitetyt tehtävät ovat niitä, joista väki karkaa pois. Haaste on siinä, miten me saisimme osaajat tekemään juuri niitä asioita, joita heidän haluttaisiin tekevän, Lehtonen sanoo.
Hänen mukaansa keskittämistä on tehty jo paljon parinkymmenen viime vuoden aikana. Säästöjä ei kuitenkaan ole saatu aikaan suunnitellusti eivätkä hoitotuloksetkaan ole parantuneet.
Virolainen: Peruspalvelut ratkaisevassa asemassa
Petri Virolaisen mukaan päivystysten keskittäminen onnistuu, jos peruspalvelut ovat kunnossa.
– Sairaaloita ei esityksen mukaan tarvitse lakkauttaa, mutta niiden toimintaprofiilia pitää muuttaa. Niissä pitää laittaa painopistettä perustehtävien hoitamiseen. Sitten kun tarvitaan erikoissairaanhoidon tai päivystyksen palveluita, niitä voidaan hakea kauempaa. Ei ole kenenkään etu, että palvelut on lähellä, jos ne ovat huonoja.
Virolaisen mukaan päivystyspalveluiden tarve vähenisi, jos peruspalveluita parannettaisiin esimerkiksi niin, että niin sanotulle kiirevastaanotolle pääsisi iltaisin ja viikonloppuisin. Se vaatisi resurssien kohdentamista oikein ja tarkoituksenmukaisesti.
Virolainen painottaa, että uudistus vaatii osaamisen varmistamista. Lehtonen ei usko senkään auttavan, vaan pelkää työntekijöiden hakeutuvan muualle joka tapauksessa.
– En usko, että henkilöstöpula ratkeaa keskittämisellä. Työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työhön jäävät huonoksi, ja työ on hyvin raskasta ja sitovaa, Lehtonen sanoo.
Hänen mukaansa uudistuksessa on kyse järjestelmälähtöisestä kuvitelmasta. Siinä lääkärit ja hoitajat alistuvat sellaiseen järjestelmään, jossa työ ei vastaa sitä, mitä he ovat lähteneet tekemään.