Vetytalouden ihmettä on hehkutettu vuosia, mutta Harjavallassa on tehty muutakin kuin visioitu. Suomen ensimmäisen teollisen mitan vetytehdas on kesällä valmis koeajoon. Syksyllä tuotannon luvataan käynnistyvän täydellä höyryllä.
Homma vaikuttaa perin yksinkertaiselta, kun P2X Solutions -yhtiön projektipäällikkö Jari Hassinen selittää, miten kohta valmistuva vetytehdas ja sen neljä elektrolyyseriä toimivat.
– Kyseisissä pötköissä tapahtuu varsinainen vedyn valmistus.
Hassisen mainitsemat neljä pötköä tai virallisemmin elektrolyyseriä on juuri saatu saksalaiselta laitetoimittajalta ja asennettu paikoilleen uuteen halliin Satakunnassa, Harjavallan suurteollisuuspuiston kupeessa. Niiden tuottama vety on sitä samaa, jota Suomessa on käytetty vuosikymmeniä hyvin monenlaisessa teollisuudessa.
Mutta ratkaisevaa on, että valmistusprosessissa käytettävä uusituvalla energialla tuotettu sähkö tekee vedystä ”vihreää”.
Sen luvataan muuttavan jopa talouden perusteita Suomessakin. Harjavallan tehdas on edelläkävijä, sillä hehkutuksesta huolimatta moni hanke on viivästyttänyt aikatauluaan tai vetäytynyt kokonaan.
Vetymullistus ei ole läpihuutojuttu
Vedystä on todella moneksi. Se on kemianteollisuudessa monipuolinen raaka-aine. Lisäksi vihreästä vedystä tehty synteettinen polttoaine on täysin päästötöntä ja käy sellaisenaan kaasuautoihin. Myös lannoitteiden valmistuksen suuret hiilipäästöt voidaan nollata vihreän vedyn jatkojalostuksen avulla.
Samoin teräksen valmistuksessa siirtyminen vihreään vetyyn voi leikata päästöt laskennallisesti nollaan. Se olisi mullistus alalla, joka on Suomessakin suurimpia hiilidioksidin päästäjiä.
Mullistuksen tiellä on kuitenkin mutkia.
Marraskuussa teräsjätti SSAB:n ja Fortumin yhteistyösuunnitelmat päästöttömän raudan valmistuksessa kaatuivat kun kaupallisesti toimivaa mallia ei löydetty. Yhtiöt eivät ole tarkentaneet syitä, mutta epäilemättä asiaan vaikuttaa osaltaan se, että vihreä vety on merkittävästi kalliimpaa kuin maakaasusta valmistettu niin sanottu harmaa vety.
Hinnan lisäksi vetytalouden voittokulkua jarruttelee toinenkin syy tai oikeastaan syiden vyyhti. Vihreään vetyyn liittyvä sääntely on pahasti auki ja osaltaan siksi suuri osa vetyhankkeista on pantu odottamaan sääntöjen kirkastumista.
Kuitenkin P2X:llä on edelleen suunnitelmissa rakentaa kymmenen vuoden kuluessa kaikkiaan tuhat megawattia vihreän vedyn tuotantoa. Nyt valmistuvan tehtaan kulutus on 20 megawattia.
– Pörssiyhtiöillä on riskialtista lähteä hankkeisiin, kun sääntely ei ole selvää. Tällainen start-up-yrittäjiä voi lähteä huomattavasti helpommin ottamaan riskiä, P2X:n toimitusjohtaja ja pääomistaja Herkko Plit sanoo.
Sääntelyn keskeneräisyyden lisäksi vetyhankkeiden kehitystä jarruttavat yleinen hintojen nousu ja muun muassa elektrolyyserien kova kysyntä kautta maailman. Myös korkojen nopea nousu painaa jarrua tälläkin alalla.
– Investoijien riskinottohalu on selkeästi pienentynyt globaalin taloudellisen tilanteen takia, Plit sanoo.
Hänen mukaansa sijoittajat vaativat entistä suuremman varmuuden siitä, että vihreälle vedylle löytyy myös asiakkaita.
Aivan P2X:n naapurissa Harjavallassa on kaksi suurta vetyä käyttävää teollisuuslaitosta, Boliden ja Nornickel. Plit ei kerro onko ne saatu asiakkaiksi. P2X:n ensimmäinen julkistettu asiakas on synteettistä xylitolia vedystä valmistava Danisco.
Tämä kertoo vedyn käytön monipuolisuudesta, mutta onko liioiteltua puhua peräti vetytaloudesta, jos terästeollisuuden suurhankkeet jäävät odottamaan ja vain makeutusainetuotannosta on varmaa tietoa?
Professori: Vedyltä odotetaan liikaa
VTT:n tutkimusprofessori Jari Kiviahon mukaan vety tulee olemaan yksi ilmastonmuutoksen ja vihreän talouden merkittävä ratkaisija. Sen sijaan muutoksen aikataulu on toinen juttu.
– Ehkä muutoksen nopeuteen on ladattu pikkuisen liian suuria toiveita. Sehän on varmaa, että tämä tulee tapahtumaan, mutta mikä on se aikajänne, sitä ei nyt ihan tarkasti pysty sanomaan.
Kiviahon mielestä vetytalouden sijasta pitäisi puhua laajemmin vihreästä siirtymästä eli fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta uusiutuvalla energialla. Hän korostaa, että itsetarkoitus ei ole ”vety-yhteiskunta”, vaan ”uusiutuvan energian yhteiskunta”. Siinä vety on vain työkalu.
– Suora sähköistäminen on kaikkein tehokkainta. Sähkö viedään sinne, missä sitä voidaan suoraan käyttää. Vety on hyvä siellä, missä asioita ei voida suorasähköistää, Kiviaho tiivistää.
Vedystä on puhuttu myös sähkövarastona: halvan hinnan aikaan sähköllä tehdään vetyä, ja kalliin hinnan aikaan se muutetaan takaisin sähkösi. Jokainen muunnosvaihe kuitenkin hukkaa energiaa ja siksi Kiviaho ei kannata ajatusta kuin aivan korkeimpien hintavaihteluiden tasaajana.
– Enemmänkin keskittyisin siihen, että uusiutuvasta energiasta tehty vety jatkojalostettaisiin eteenpäin korkean jalostusarvon tuotteiksi. Se olisi kannattavampaa suomalaiselle yhteiskunnalle.
Vedyn ja tuulen avioliitto
Talouden epävarmuus on kuitenkin iskenyt tuulivoimaankin ja investointien varmistuminen kestää entistä kauemmin.
Kiviaho arvioi, että vihreän vedyn tuotannossa uuden tuulivoiman riittävyys ei tule olemaan kehityksen pullonkaula. Mutta Herkko Plit muistuttaakin tämän hetkisestä muna-kana-ongelmasta: sekä vety- että tuulivoimahankkeet odottavat toistensa etenemistä.
– Pitää muistaa, että uusiutuvan energiatuotannon syntyminen vaatii käyttökohteita. Jotta meille syntyy lisää tuulivoima- ja aurinkovoimainvestointeja, pitää olla kulutusta. Se tarkoittaa, että vedyn ja tuulen avioliitto on välttämätön.
Usein purjehtiminen avioliiton satamaan edellyttää kuitenkin rohkaisua, niin nytkin. Muna-kana-ongelman ratkaisua odotetaan nyt EU:lta ja lainsäätäjiltä.
EU:n uusiutuvan energian direktiivi, RED III, vaatii muun muassa, että uusiutuvaan vetyyn perustuvien polttoaineiden osuus nostetaan 5,5 prosenttiin. Suomessa odotetaan syksyllä hallituksen esitystä siitä, miten direktiivi tuodaan arkeen.
Nyt kehitystä ohjaavat teollisuudelle kalliiksi käyvät hiilipäästöt ja kuluttajien päätökset – sääntely vaikuttaa vain taustalla. Esimerkiksi SSAB:n asiakkaina on autoteollisuutta. Ainakin osa kuluttajista antaa arvoa, jos kulkupeli on tehty päästöttömästä teräksestä.
Plitin mukaan tämä ohjaa jo teollisuuden investointeja.
– Autoteollisuudessa on kysyntää päästöttömälle teräkselle. Useammankin kymmenen prosentin korotukset teräksen hinnassa näkyvät auton loppuhinnassa vain muutamana satasena, Plit laskee.
Tämä saa vastuullisuutta ajattelevia kuluttajia liikkeelle, mutta isompaan liikahdukseen tarvittaisiin jo lainsäätäjältä tulevaa pikku pakkoa.