Kouluissa pitäisi ottaa haltuun uusi kansalaistaito: digiosaaminen. Esimerkiksi opettajien digiosaamisen taso heittelee suuresti eri puolilla maata, ja siksi tilanne ei ole tasa-arvoinen oppilaillekaan.
– Suomessa keskustellaan yllättävän vähän siitä, mihin digi sopii kouluissa ja mihin ei. Keskustelu on satunnaista ja riippuu liikaa yksittäisistä henkilöistä, sanoo professori Mari-Pauliina Vainikainen Tampereen yliopistosta.
Vainikaisen johtamassa DigiVoo-tutkimushankkeessa selvitettiin digitalisaation vaikutuksia yläkoululaisten oppimisesta. Mukana oli yli 80 koulua eri puolilta Suomea.
Vuosina 2021–2022 saatua aineistoa verrattiin Helsingin yliopiston vuodesta 2001 alkaen kerättyyn aineistoon. Aineistot yhdistämällä arvioitiin digitalisaation vaikutuksia oppimistuloksiin, Vainikainen kertoo.
Tutkimuksessa selvisi, että digitaalisia mahdollisuuksia hyödynnetään hyvin vähän ja niiden käyttö on pintapuolista. Innovatiivisuus puuttuu, ja digitaalisuutta käytetään usein silloinkin, kun se ei ole kovin perusteltua.
– Pelkkä pakkoliimaaminen oppiaineen kylkeen ei ole järkevää, hän sanoo.
Vainikainen sanoo koulujen digiloikan olleen osin hallitsematon: hankintoja tehtiin liikaa laitteet edellä.
Keskustelu siitä, mitä laitteilla tehtäisiin, tuli jälkijunassa.
– Aiheeseen sotketaan puheissa myös lasten oma kännykän käyttö ja somettaminen. Ne eivät ole koulujen sähköistä oppimisympäristöä.
Vainikaisen mielestä sovelluskehittäjät ovat osin ohjanneet liikaa oppimateriaaleissa. Tekniikka on sanellut reunaehdot, johon oppilaan on pitänyt sopeutua.
Kansallinen näkemys puuttuu
Kuusamolainen luokanopettaja Kimmo Huttu teki vuonna 2023 hallintotieteen väitöskirjan Tietoperustaisuus perusopetuksen digitaalisen transformaation hallinnassa – Systeeminen näkökulma tietoperustaisuuden rakentumiseen Lapin yliopistoon.
– Tutkin käytännössä sitä mannerta, jonka päälle suomalaiskoulujen digitalisaatio rakentuu, Huttu kertoo puhelimitse.
Keskeinen löytö oli perusopetusjohtajien merkittävä rooli digitalisaation paikallisessa kehityksessä. Perusopetusjohtaja toimii virkavastuulla kahteen suuntaan.
Perusopetusjohtaja toteuttaa valtion ja kuntien jakamaa vastuuta digitalisaation edistämisessä. Samaan aikaan johdetaan rehtoreita, jotka taas johtavat kouluja, opettajia ja siten oppilaita.
Hutun mukaan perusopetusjohtajien saama tehtävänanto valtion taholta on tulkinnanvarainen, ja haluttu tavoite on luettava rivien välistä.
Koska yhteistä, selkeää kuvaa ei ole, osaaminen jakaantuu edistyneisiin ja niihin, joilta jäävät mahdollisuudet hyödyntämättä, hän sanoo.
– Ei sanota ääneen mitä pitäisi tehdä ja millä tavalla. Digitaalinen epätasa-arvo kasvaa.
Koska kansallinen visio puuttuu, tekee jokainen Suomen yli 300 kuntaa omat oppimateriaali-, laite-, järjestelmä- ja alustahankintansa. Paljon työtä tehdään Hutun mukaan päällekkäin.
Teknologia vie, koulu vikisee
Kimmo Hutun mukaan osa ongelmaa on se, että peruskoulu on instituutio, jonka perustehtävä on melko muuttumaton, joka syystäkin muuttuu hitaasti. Digitalisaatio etenee jäniksen lailla jättäen peruskoulun kilpikonnan rooliin.
Hutun mukaan tämä johtaa siihen, että keskustelua käydään liikaa teknologia edellä. Kouluille tulee ”nopeuden illuusio”, ja kehittyminen kouluissa tapahtuu liian markkinaehtoisesti.
– Tarvittaisiin ehdottomasti visio, millainen on peruskoulu 5–10 vuoden päästä, sisällyttäen siihen teknologian syvällisen ymmärtämisen.
– Meillä ei aidosti ole tietoa, mitä digitalisaatio kouluissa tällä hetkellä on. Pitäisi kysyä, onko kouluissa yhteiskunnallisia ongelmia, joita voitaisiin teknologian tuella ratkaista, sanoo väitöskirjan aiheesta tehnyt opettaja Kimmo Huttu.
Pisa-tulosten hyvät uutiset
Suomessa digikeskustelu vilkastuu usein Pisa-tulosten yhteydessä. Mitä tulokset kertovat digiosaamisen merkityksestä oppimisessa?
Tutkimukset osoittavat, että digilaitteiden opetuskäyttö nostaa oppimistuloksia, kun taas liiallinen viihdekäyttö heikentää niitä.
Opetushallituksen rahoittama Digikilta seuraa sähköisten oppimisympäristöjen kehitystä eri puolilla maata. Verkostossa on mukana liki 90 kuntaa, kaupunkia ja organisaatiota eri puolilta maata.
Hämeenlinnan kaupungin digikehittämispäällikkö Jari Harvio toimii osana verkostoa ja auttaa esimerkiksi rehtoreita valitsemaan turvallisia vaihtoehtoja sähköisten oppimateriaalien käyttöön.
Digioppimateriaalien merkitystä Pisa-menestyksessä Harvio pitää todennäköisesti pienenä.
– Varsinkin alakoulussa niiden käyttöaste on vähäistä.
Harvio kertoo, että tuoreimmassa PISA-tutkimuksessa matematiikan osaaminen oli parhaalla tasolla, kun oppilaat kertoivat käyttävänsä digilaitteita kohtuullisesti. Täysin ilman digiratkaisuja tulokset olivat heikoimpia.
Pisa-testeissä menestyneitä maita yhdistää koulutuksen ja opettajien arvostaminen, koulun rooli sivistyslaitoksena ja opettajien saama tuki ja täydennyskoulutus myös digiasioissa.
