– Koko hermosto oli tulessa. Jäällä jaksoin luistella lähimmälle siniviivalle, sitten sumeni. Tahdoin vain nukkua.
Oli kevät 2019. Tappara pelasi SM-liigan pudotuspeleissä, mutta jääkiekkoilija Aleksi Elorinne ei.
Hän katseli kollegoidensa otteita ja puuskutti ylhäällä Hakametsän aitiossa, sillä portaiden ylös käveleminen vei kaikki voimat.
Oireet olivat alkaneet samoihin aikoihin, kun perheeseen syntyi vuonna 2017 esikoinen. Urheilijan unet olivat aluksi vähissä.
Huonon olon hän ajatteli johtuvan huonosta kunnosta.
– Kun en jaksanut, niin treenasin lisää. Kaikki mahdolliset testit tehtiin, mutta kukaan terveydenhuollossa ei kysynyt missään vaiheessa, että mitä minulle noin muuten kuuluu.
Sitä Elorinne ei tiedä, mitä olisi tuohon kysymykseen oikein vastannut.
– Välillä oli myös hyviä jaksoja, olo aaltoili. Mahdollisesti olisin sanonut että kaikki on ihan hyvin. Tai sitten olisin löytänyt apua nopeammin.
Tappara vaihtui syksyllä 2019 Ilvekseen, mutta kaudet olivat edelleen selviytymistaistelua. Elorinne puski päivästä toiseen väkisin, usein ilman iloa.
Paniikkikohtaus
”En enää jaksa yksin”, sai paniikkikohtauksen saanut Elorinne sanottua puhelimessa tuolloisen joukkueensa Ilveksen lääkärille Timo Hänniselle.
Ilveksen ja Elorinteen kausi oli juuri päättynyt. Oli kevät 2021, oireiden alkamisesta oli kulunut yli kolme vuotta.
– Täyttää kaikki uupumuksen ja masennuksen tunnusmerkit, sanoi lääkärin kautta löytynyt terapeutti kuunneltuaan Elorinnettä.
Elorinne ei aluksi uskonut. Ei kai hän voi olla uupunut?
Elorinne ei ollut ollut päivääkään oireiden vuoksi sairauslomalla. Terapiasta alkoi hidas paraneminen.
Jääkiekossa on paljon kovia arvoja, jotka osittain kuuluvatkin siihen: pitää jaksaa ja pystyä tilanteesta huolimatta.
– Koko ura ja ammattimaisuus perustuu meillä siihen, että ollaan itsekriittisiä ja vaaditaan itseltä koko ajan enemmän ja parempia suorituksia.
Jo Tapparan vuosina hän muistaa maininneensa jollekin organisaatiossa siitä, ettei palaudu normaalisti rasituksesta.
Masennuksesta ja uupumuksesta puhuminen joukkueessa oli tuolloin mahdotonta. Näin siksi, ettei hän itse tiennyt, mistä oli kyse.
Toiseksi vuonna 2019 Elorinne olisi ollut polunraivaaja mielenterveysasioista puhumisessa.
– Ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin uskaltanut Liigassa ensimmäisenä näistä asioista nostaa kättä pystyyn.
Vertaistuen voima
– Jos tekisin mitä tahansa muuta työtä, en usko, että olisin ollut niin väsynyt, Elorinne sanoo.
Jääkiekkoilijan ammatissa yhdistyy korkea fyysinen rasitus ja julkisen työn kautta tuleva henkinen paine. Pelaajia arvioidaan usein vain heidän suoritustensa perusteella.
– Synkimpiä hetkiä olivat, kun olin yksin ja kroppa ei ottanut mitään vastaan, ja silti oli lähdettävä hallille. Tuolloin sitä on niin yksin omien ajatustensa kanssa.
Yksin ja vaiti on mielenterveysongelmistaan moni, eikä pelkästään urheilussa. Aivan viime vuosina urheilijoita on astunut esiin kertomaan mielenterveyteen liittyvistä vaikeuksista.
Nämä kertomukset ovat olleet myös Elorinteen toipumiselle tärkeitä. Niiden ansiosta hän on ymmärtänyt, ettei ole yksin.
– Olen äärimmäisen kiitollinen heille, jotka ovat rohkaistuneet ja kertoneet omasta sairastamisestaan. Olen lukenut ne kaikki.
Jääkiekkoilijoista ongelmistaan ovat julkisesti kertoneet vuosina 2020–2023 muun muassa Taavi Vartiainen, Miska Siikonen, Jori Lehterä, Niko Hovinen ja Petri Kontiola.
Elorinne toivoo, että myös hänen tarinansa auttaa jotakuta.
Ymmärrystä erityisherkkyydestä
Terapian myötä Elorinne on ymmärtänyt, miksi hän kuormittui.
– Oman erityisherkkyyden oivaltaminen ja siihen liittyvä tunnollisuus oli yksi mullistavimpia asioita. Olen oppinut kuuntelemaan omaa kehoa ja ajatuksia, olemaan inhimillinen ja armollinen itselleni.
Tämä ei tarkoita, etteikö hän pyrkisi edelleen täydelliseen peliin joka ilta. Kyse on siitä, mitä ajattelee itsestään pelin jälkeen.
– Voitto tai tappio ei enää määrittele minulle sitä, millainen olen ihmisenä.
Jääkiekko ei ole Elorinteelle tärkein asia maailmassa. Tärkeämpi on oma mielenterveys. Siitä huolehtimalla voi olla parempi isä, aviomies, kaveri – ja kyllä – myös parempi jääkiekkoilija.
Helmikuussa 34 vuotta täyttävä Aleksi Elorinne pelaa nyt KalPassa. Kuopioon tie toi viime vuonna Ranskasta, jossa hän voitti keväällä 2023 maan mestaruuden Rouen Dragonsin paidassa.
Hän käy edelleen samalla terapeutilla. Prosessi on ollut ”hidas mutta äärimmäisen tehokas”.
Värit ovat palautuneet jäähalleihin. Suomen yleisörikkaat katsomot ja meteli tuntuvat nyt hienolta. Hallille on aina hauska mennä.
– Lappeenranta ja Porikaan eivät ole synkkiä paikkoja, niin kuin Suomesta lähtiessä tuntui, Elorinne naurahtaa.
Elorinne ei näe sairastamistaan häntä itseään määrittelevänä asiana, mutta pitää sitä tärkeänä osana hänen ihmisyytensä kokonaisuutta. Hän ei vaihtaisi edes kaikkein ikävimpiä kokemuksia pois.
– Ymmärrystä elämästä, sen monimuotoisuudesta ja kaikista tunteista on tullut tämän myötä niin paljon lisää.
Kokonaisvaltaista ymmärrystä Elorinne toivoo lisää myös koko urheilumaailmalta.
– Urheilulle ei ripaus inhimillisyyttä tee pahaa.