Lappeenrannan kaupunginteatteri lähti viime syksyyn kovin odotuksin. Tarjolla oli musiikkinäytelmä Sointula, jonka aiheesta lukuisat tiedotusvälineet kirjoittivat etukäteen mielenkiintoisia tarinoita. Katsojia saapui Pohjois-Amerikasta saakka.
Lopulta mikään ei auttanut. Katsojia kävi liian vähän, ja esitykset oli pakko lopettaa reilusti ennakoitua aiemmin.
– Osa kertoi sen olevan vaikea, siitä ei heti ymmärtänyt, mistä on kysymys. Toki kehujakin tuli, kertoo teatterinjohtaja Helka-Maria Kinnunen.
Lappeenrannan kaupunginteatteri ei ole ongelmansa kanssa yksin. Suomen 24 maakuntateatterista lähes kaikki painivat saman ongelman kanssa.
Maakuntateatterilla tarkoitetaan tässä kaupunginteattereita, jotka sijaitsevat muualla kuin Helsingissä, Turussa tai Tampereella.
Vuonna 2019 Suomen 24 keskisuuressa maakuntateatterissa kävi noin 880 000 katsojaa. Vuonna 2022 katsojia oli noin 300 000 vähemmän. Toki keväällä 2022 oli vielä koronasta johtuvia yleisötapahtumarajoituksia.
Suuri syy yleisökatoon löytyy suomalaisten ajankäytön suuresta murroksesta.
Ryhmämatkailijat katosivat
Kun vielä takavuosina naapurikaupungin teatteriin lähdettiin isolla bussilla ja isolla porukalla, nyt sitä ei enää tapahdu. Edes eläkeläisryhmät eivät liiku.
Suomen Teatterit ry:n viestintä- ja yhteyspäällikkö Tiina Piispan mukaan ryhmämatkailun väheneminen teattereissa on näkynyt jo pitkään.
– Se on ollut piilevä ongelma, jonka korona toi esille rankemman kautta. Esityksiä jouduttiin perumaan ja siirtämään useamman kerran. Lopulta näitä ryhmiä ei enää samalla volyymilla saatu takaisin, kertoo Piispa.
Vielä ennen korona-aikaa lukuisat virkeät eläkeläisryhmät kansoittivat maakuntateatterit ja toivat kaivattuja lipputuloja. Nyt osa iäkkäistä ei koronan pelossa uskalla lähteä teatteriin.
– Maakunnissa väestö vähenee ja vanhenee, eivätkä ikääntyneet jaksa enää lähteä ryhmämatkalle teatteriin, sanoo Tiina Piispa.
Ryhmämatkailu tuntuukin olevan katoavaa kansanperinnettä, sillä nuoremmat eivät teatteribussimatkoille lähde.
– Nuoremmat sukupolvet ovat paljon itsenäisempiä kuin aiemmin, eivätkä enää liiku harraste- tai eläkeläisryhmissä kuin ennen, pohtii Piispa.
Myös talouden epävarmuus ja pelko maailmasta voivat Tiina Piispan mukaan olla syynä siihen, ettei teatteriin lähdetä yhtä helposti.
Lappeenrannan kaupunginteatterin teatterinjohtaja Helka-Maria Kinnunen pohtii seuraavalla videolla, miksi katsojat eivät ole löytäneet teatteriin.
Näillä eväillä yleisöjä etsimään
Suomen Teatterit ry:n viestintä- ja yhteyspäällikkö Tiina Piispa kertoo, että teattereilla on jo käytössä monenlaisia keinoja, joilla uusia yleisöjä tavoitellaan. Esimerkiksi seuraavia keinoja on käytetty eri puolilla Suomea.
1. On opittu tuntemaan yleisö
Kun iäkkäät ryhmämatkailijat katosivat, teatterit ovat ajatelleet yleisöjään uudella tavalla.
– Pitää tuntea oma yleisö: keitä teatterissa käy, keitä ei ja miten heidät voi tavoittaa?
2. On tavoiteltu mahdollisimman monenlaisia ryhmiä.
Jos ennen on ajateltu teatterissa olevan vain katsojia, teatterit ovat nyt miettineet, millaisia katsojat ovat.
– Esimerkiksi esityksen tekstitys erikielisille tai kuvailutulkkaus näkövammaisille.
3. On osallistutettu yleisöä
Katsojilta on voitu saada ideoita ohjelmistoon.
– Kysytään esimerkiksi yleisöltä, millaisia esityksiä he haluaisivat nähdä.
4. On valittu yleisötyöntekijöitä
Teatterin yleisötyöntekijä on se, joka jalkautuu yleisön luo.
– Yleisötyöntekijä järjestää teatterilla taiteilijatapaamisia, -haastatteluja tai kulissikierroksia eli avaa teatterin toimintaa. Esityksiä viedään myös laitoksiin, päiväkoteihin ja kouluihin.
5. On alettu markkinoida monipuolisesti
Erilaisia viestintäkanavia on nykyään paljon.
– Varsinkin pienille teattereille sosiaalinen media on erittäin tärkeä kanava, koska se on edullinen mahdollisuus kertoa esityksistä. Jos jostain esityksestä syntyy kohu, sekin voi lisätä kiinnostusta, kun ihmiset haluavat itse tulla katsomaan esitystä.