Suomalainen elokuvavuosi alkaa vauhdikkaasti, kun valkokankaat valtaa meren pärske ja suuret tunteet elokuvassa Myrskyluodon Maija.
Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Tiina Lymi, jolle suuri tuotanto on ollut varsinainen tulikaste. Suomessa harvinainen yli neljän miljoonan euron budjetti, monelle jo ennakkoon tuttu tarina ja nuoret ruotsalaistähdet päärooleissa ovat nostaneet ennakko-odotukset korkealle.
Lymin mukaan aika tuntui olevan otollinen kertoa Maijan tarina uudelleen. Suomalaisille on kovin tuttua puskea hampaat irvessä läpi harmaan kiven. Sitkeät saaristolaiset avaavat asiaan toisenlaisen näkövinkkelin.
– Maijan ja Jannen rakkaustarina avasi silmät sille, että sitkeyden ja resilienssin takana onkin rakkaus ja hyväksyntä, ei kovuus, sanoo Tiina Lymi.
Myrskyluodon Maija -elokuva vie katsojansa tuuliselle luodolle Ahvenanmaan edustalle. Paikalle, jonne kukaan ei enää tänä päivänä rakentaisi asumustaan. Ja kaukana kaikesta se oli 1800-luvun puolivälissäkin, ajanjaksona johon luodolle muuttavien Maijan ja Jannen tarina sijoittuu.
Pariskunta asettuu luodolle, koska sieltä saa kalaa ja hylkeitä. Myymällä saalistaan pariskunta maksaa rakennustarpeensa ja elättää perheensä.
Maijalla on vilkas mielikuvitus ja vauhdikas temperamentti. Jannen kanssa hän rakentaa luodolle oman universuminsa. Siellä saa olla sellainen kuin on ja haluaa olla.
Käsikirjoitus pohjautuu 1900-luvun alussa syntyneen kirjailija Anni Blomqvistin romaanisarjaan. Hän tunsi Ahvenanmaan ja sen saariston elämää itsekin. Suuren yleisön suosioon tarina nousi, kun Åke Lindman ohjasi kirjasarjan pohjalta tv-sarjan 1970-luvulla.
Kalanperkeitä, sarkavaatteita ja suurta rakkautta
Myrskyluodon Maija -elokuvan katsojat voi jo etukäteen jakaa kolmeen kategoriaan. Niihin, joille tarina on niin tuttu, että se on kuin Tuntematon sotilas. Fiktiota, mutta tuntuu historiankirjoitukselta. Niihin, joille vanhan tv-sarjan nimi ja Lasse Mårtensonin tunnusmelodia ovat etäisesti tuttuja ja kolmanneksi niihin, jotka eivät tiedä aiheesta mitään.
Viimeksi mainittuun porukkaan kuuluvat nuoret ruotsalaisnäyttelijät, jotka esittävät uutuuselokuvassa Maijaa ja Jannea.
Maijan rooliin on napattu Amanda Jansson on tuttu suositusta ruotsalaisesta Ohuella langalla -poliisisarjasta. Jansson ihastui Tiina Lymin tapaan kertoa elokuvasta rooleja hakeville näyttelijöille.
– Hän kuvasi Maijan ja Jannen välistä läheisyyttä ja heitä ympäröivää luontoa tavalla, joka kosketti minua heti. En tuntenut tätä tarinaa lainkaan, mutta onneksi nyt tunnen sen läpikotaisin, nauraa Jansson.
Myrskyluodon Maija on Janssonille ensimmäinen päärooli suuressa elokuvatuotannossa. Ensimmäisen ison elokuvaroolinsa tekee myös Linus Troedsson, joka esittää Maijan miestä Jannea.
Luodon karu arki näyttää ankealta ja köyhältä. Tulppaani niminen lehmä on saaren ainoa luksus. Mutta, kun kalanperkeet ja sarkahousut kuorii päältä, niin näkee, että me kamppailemme tänä päivänä ihan samojen asioiden kanssa, kuin Maija ja Janne, sanoo Troedsson.
– Ihmiselle on nytkin tärkeintä olla itselleen uskollinen ja löytää hyvä kumppani. Saada ja antaa rakkautta.
Ja se Oolannin sota oli kauhia
Myrskyluodon Maija liikuttaa tunteita laidasta toiseen. Lapsia syntyy, kuolee ja perhe taistelee toimeentulonsa puolesta. Samaan aikaan koko maailmanjärjestys natisee liitoksissaan. Teollistuminen mullistaa työntekoa ja sodankäyntiä. Uudet aatteet ja ideat leviävät. Euroopan herruudesta taistellaan.
Krimin sota ulottuu Suomen rannikolle saakka. Englantilaisjoukot pyrkivät tukkimaan vihollismaa Venäjän meritiet. Janne joutuu lähtemään pakosalle, ettei joudu mukaan kahinoihin.
– Elokuvan henkilöt elävät uuden ja vanhan maailman reunalla. Käsillä on aika, jolloin teollistuminen muuttaa aivan kaiken, sanoo Tiina Lymi.
Elokuva kertoo, kuinka Myrskyluodon lapset oppivat lukemaan, vaikka äiti ei osaa kirjoittaa kuin puumerkkinsä.
Maija ottaa silti vastuuta tuon ajan naiselle isoista päätöksistä. Lymi sanoo, ettei kyse ole varsinaisesta feminismistä, sillä siitä Maija ei tiedä mitään. Nainen oli 1800-luvun puolivälin Ahvenanmaalla miehen omaisuutta. Maija toimii pikemminkin käytännön sanelemana.
Tontut, maahiset ja veenemo
Maija kantaa sisällään myös kahden eri maailman hengellisyyttä. Hän uskoo sekä kristittyjen Jumalaan että metsän ja meren henkiolentoihin.
Amanda Janssonin mielestä Jannen ja Maijan yhteys syntyy juuri siitä, että Janne suhtautuu puolisonsa henkimaailmaan ymmärtävästi, vaikkei itse ehkä ole sisäistänyt asiaa samalla tavalla.
– Kun Maija haluaa navetan oven yläpuolelle tikuista tehdyn ristin karkottamaan pahoja henkiä, Janne naulaa sen kiltisti siihen. Hän osoittaa, että jos jokin on sinulle tärkeää, niin se on tärkeää myös minulle, Jansson pohtii.
Kuvaukset meren äärellä Ahvenanmaalla olivat molempien pääosan esittäjien mielestä huikea kokemus.
– Minä en ole mikään purjehtija tai sellainen. Mutta nyt voin sanoa, että minulla on vihdoin suhde mereen, sanoo Linus Troedsson.
– Minä taas olen aina ollut varsinainen vesipeto. Tykkään uida ja sukeltaa. Mutta onhan meri myös todella pelottava, Amanda Jansson pohtii.
Myrskyluodon Maijan kuvausryhmä sai mereltä oman osansa, vaikka heillä olikin käytössään kaikki nykyajan välineet. Sää oli kaikesta huolimatta mitä tahansa ja meri pauhasi omien lakiensa mukaan. Lymin mielestä kuvaukset olivat yhtä aikaa taivas ja helvetti.
Tiina Lymi ajattelee elokuvaa omana välitilinpäätöksenään. Hän on 52-vuotias ja kertoo kohdanneensa käsikirjoittamisen aikana monet oman elämänsä kipukohdat.
– Totta puhuakseni, en ihan täysin sisäistänyt, millainen reissu tästä tulee, kun aloitin.
– Monia asioita on pitänyt surra ja ihmetellä matkan varrella. Mutta olen myös oivaltanut, mitä kaikkea voin vielä elämässä saada, Lymi sanoo.