Ukko Pekka-Luukkonen, 24, ei ole tottunut saamaan Pohjois-Amerikassa mitään helpolla. HPK:sta Ontarion junioriliigaan kaudeksi 2018–2019 siirtynyt maalivahti loisti Sudburyssa, mutta se ei avannut yhtään ovea seuraavalla kaudella Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloissa.
Ei vaikka alla oli myös tuore nuorten MM-kulta Vancouverin kisoista.
Vaikka Luukkonen kakkoskierroksen varauksena oli Buffalolle selkeä ja mielenkiintoinen projekti, seura ei tarjonnut aluksi juurikaan siimaa. AHL:n sijaan Luukkonen sai aloittaa taipaleensa kohti NHL:ää syksyllä 2019 farmin farmista, East Coast Hockey -liigasta.
Luukkonen väläytteli menneellä kaudella NHL:ssä, mutta uuden kauden kynnyksellä tilanne oli aiemmilta vuosilta tuttu: mitään ei annettaisi tarjottimella.
– Menimme kolmen maalivahdin rotaatiolla ja olin kierrossa vasta kolmas. Mutta ei se ollut ensimmäinen kerta, kun olin tilanteessa, missä en halunnut olla. Silti piti pelata hyviä pelejä. Yritin vain katsoa tilannetta niin, että olin saanut mahdollisuuden pelata aloittavan veskarin paikasta NHL:ssä, Luukkonen aloittaa.
– Kun sitten pääsee näyttämään, haluatko jännittää ja puristaa mailaa vai ottaa mahdollisuuden etuoikeutena, Luukkonen kysyy retorisesti.
Pelaamalla eturiviin
Luukkonen kuitenkin taisteli paikan itselleen. Erinomaisen marraskuun jälkeen päävalmentaja Don Granato kertoi julkisestikin soihdun ojennetun suomalaiselle.
Tässä vaiheessa Sabres lähetti 22-vuotiaan Devon Levin farmiin. Sittemmin Levi on palannut NHL:n puolelle, mutta Luukkosen taakse.
– Hyvä fiilis on siitä, että olen ansainnut saamani vastuun ja pelannut paikan itselleni. Sitä kautta myös saa luoton joukkueelta ja valmennukselta, että on ansainnut paikkansa, Luukkonen näkee.
Matkalle osui kuitenkin vielä yksi pomppu, sairastuminen joulukuulla.
– Sen jälkeen palasimme kolmen maalivahdin rotaatioon eikä se ole maalivahdille optimaalinen tilanne.
Kolmen maalivahdin rotaatio on mielenkiintoinen ilmiö NHL:ssä. Osa joukkueista, esimerkiksi Carolina ja Buffalo, ovat lähteneet kauteen selkeästi kolmella vahdilla, vaikka kiekkouniversumista on vaikea löytää yhtäkään käytäntöä puoltavaa maalivahtia.
Luukkonen ei tee tähän poikkeusta.
– Siinä kuviossa ei pysty harjoittelemaan. Yleensä pelaava maalivahti varaa pelipäivää edeltävissä harjoituksissa toisen maalin, joten toisessa vuorottelee kaksi veskaria. Se johtaa siihen, ettet saa harjoittelusta kauheasti irti, koska 45 minuuttia on täällä jo pitkä treeni.
– Jos et pääse pelaamaan paljon, etkä saa treeneistä pelillisiä juttuja irti, kuvio menee vaikeaksi. Toisaalta joudut tekemään jäällä ylimääräistä, mutta ei sekään keholle ihan paras tilanne ole, jos olet koko ajan jäällä pitkiä aikoja. Tuo kuvio ei toimi maalivahdille, eikä oikein joukkueellekaan, jos koko ajan maalissa on eri jätkä, Luukkonen näkee.
Hurja torjuntavire
Niin tai näin Luukkonen itse on ottanut oman kohtalonsa vakuuttavalla tavalla omiin käsiinsä. Joulukuun sairastelujen jälkeen Luukkonen on jouluaaton aatosta lukien noussut marraskuusta tutulle huipputasolle.
Hän on torjunut kahdeksan ottelua voittosaldolla 5-2-1. Torjuntaprosentti on ollut 93,7 ja päästettyjä maaleja on 1,62 ottelua kohden.
– On hyvä fiilis, kun pääsee pelaamaan ja täällä on paljon pelaajia, joiden kanssa olen pelannut jo pitkään. Tiedän, että he luottavat minuun ja sekin auttaa. Olen vain yrittänyt olla stressaamatta mistään.
Siltä todella näyttää, sillä Luukkonen pelasi aiemmin kaksi perättäistä nollapeliä. Jää-Ahmojen kasvatti piti verkkonsa koskemattomana lähes 160 minuutin ajan.
– Nollapelit tuntuvat hyvältä, mutta enemmän se, että on puolustettu oikeasti hyvin ja voitettu pelejä. Hienompaa kuin nollapelit on, että olen pystynyt auttamaan joukkuetta voittamaan. Tälle joukkueelle on kuitenkin täksi kaudeksi jo odotuksiakin laitettu, Luukkonen huomauttaa.
Tasaisuuden kautta eliittiin
Luukkonen on siis tosissaan murtautumassa NHL:n maalivahtimarkkinoilla ylempiin kerroksiin. Lopullisen läpimurron saavuttamiseksi Luukkonen tavoittelee vielä tasaisuutta.
– Nyt pitää vain jatkaa tällä tasolla. Toivottavasti saan paljon aloitusvuoroja ja pystyn vielä sementoimaan ykkösvahdin asemaa. Haluan pyrkiä varmaan pelaamiseen, missä heikot hetket ja helpot maalit jäisivät vähiin. Ei saa päästää itseään liian ylös tai liian alas, vaikka miten menisi.
– Uusi peli tulee aina nopeasti, joten periaatteessa sillä, miten viimeksi pelasit, ei ole yhtään mitään merkitystä, Luukkonen linjaa.
