Presidentinvaalikampanjan loppuhuipennus alkaa olla käsillä. Tenttien ja erilaisten vaaligrillien yleisilme on vaikuttanut tähän saakka melko vakavalta ja rauhalliselta, sanoo valtio-opin väitöskirjatutkija Maarika Kujanen Tampereen yliopistosta.
– Luonnehtisin vaalien ilmapiiriä aika varovaiseksi ja asialliseksi. Toisaalta näissäkin presidentinvaaleissa on myös se toinen, aika viihteellinenkin puoli. Toki irtiottoja erityisesti kampanjan loppupuolella on nähtävissä, ja niitä voi tulla viimeisissä tv-tenteissä.
Kujasen mielestä vaalikeskustelujen intensiteetti ja haastamisen taso vaihtelee, mutta ehdokkaat pyrkivät pääosin esiintymään presidentillisesti.
Riihimäkeläinen näyttelijä Janne Kataja on seurannut uskollisesti vaalitentit. Hän olisi toivonut enemmän haastamista sekä medialta että ehdokkailta keskenään.
– Ehdokkaat ovat kokeneita ja osaavat vastata sujuvasti tiukkoihinkin kysymyksiin. Esimerkiksi Eurooppa-osaajien, kuten Haaviston, Stubbin, Rehnin ja Urpilaisen väliset mielipide-erot eivät ole tulleet kunnolla esiin, pohtii Kataja.
Katajan mielestä ehdokkaiden kärkkäätkin mielipiteet pitäisi saada esiin, koska politiikon työ on olla jotain mieltä ja ajaa asioita maailmankatsomuksensa mukaisesti. Mitä äänestäjälle jää käteen, jos ehdokas ei uskalla selkeästi olla jotain mieltä, hän kysyy.
Kampanjailme on vakava, koska maailmantilanne ei hymyilytä
Presidentinvaalikampanjointiin liittyvä tunnelma selittyy Kujasen mielestä paljolti maailmanpoliittisen tilanteen kireydellä ja epävarmuudella. Merkittävästi muuttunut ulkopoliittinen ympäristö ja viime vuosien kriisit vaikuttavat vaalin ilmapiiriin, onhan presidentti näiden teemojen keskiössä.
– Voi olla, että presidentin toimeen suhtaudutaan tämän myötä jonkinlaisella uudenlaisella tai erilaisella vakavuudella, Kujanen sanoo.
Presidentti-instituutiota arvostetaan, mutta arvostelun ja kritiikin ulkopuolella se ei kuitenkaan saa olla.
Presidenttiä, kuten muitakin poliitikkoja pitääkin kritisoida. On ongelmallista, jos presidentin ajatellaan olevan jotenkin politiikan yläpuolella, Kujanen sanoo.
– Presidentti on poliittinen toimija, eikä presidenttiin liitettävien mielikuvien pitäisi tarkoittaa sitä, ettei hänen julkisia kantojaan saisi haastaa, sanoo Maarika Kujanen.
Koomikot pelkäävät liikaa mielensäpahoittajia
Presidentit ovat olleet osa suomalaista viihdekenttää, mutta tilanne on Janne Katajan mielestä muuttunut. Hänen mielestään yhteiskunnallinen ilmapiiri on sellainen, että viihteentekijät pelkäävät liikaa mielensäpahoittajien reaktioita ja omien työmahdollisuuksien menettämistä.
– Itsekin pelkään. Jotta voi miellyttää tätä aikaa, on pelattava näillä säännöillä vaikka se tuntuu ihan sairaalta, hän sanoo.
Kataja kaipaisi sekä tekijänä että kuluttajana huomattavasti enemmän poliittista satiiria mediaan: televisioon, suoratoistopalveluihin, radioon ja podcasteihin.
– Onnistunut poliittinen satiiri on tasapuolista kaikille, eikä se saisi olla poliittisesti värittynyttä. Onnistuessaan se moukaroi kaikkia tasapuolisesti, mutta niin että asiat voi sanoa kohteelle myös päin naamaa, hän sanoo.
Presidentin suosiolle on muutamia syitä
Presidentinvaalikampanjassa ehdokkaat ovat leiponeet, tehneet solmuja, soittaneet pianoa, olleet lasten edessä, kertoneet lempibiiseistään ja paljon muuta. Presidentiltä odotetaan myös arvojohtajuutta ja turvallisia kasvoja kriisien kohdatessa.
Maarika Kujanen sanoo arvojohtajuuden olevan kovin epämääräinen käsite, jota kyllä toistetaan, mutta jonka merkitys nähdään vasta uuden presidentin aloittaessa työnsä.
– Sitä voi pitää huolestuttavana, jos arvojohtajuuteen vetoamalla presidentti esimerkiksi oikeuttaisi sellaista toimintaa, joka muuten ylittäisi hänen valtaoikeutensa, Kujanen pohtii.
Presidentti ei ryvety päivänpolitiikan turbulenssissa, joten häneen kohdistuu kritiikkiä pääministeriä ja hallitusta vähemmän. Tätä voi pitää osasyynä presidentin korkeaan ja stabiiliin suosioon, sanoo väitöskirjatututkija Maarika Kujanen Tampereen yliopistosta.
