Maistuvatko sienet, marjat ja riista? Jos vastaat myöntävästi, saatat olla keskivertosuomalaista säteilevämpi tapaus.
Sisäisestä säteilystä on mahdollista saada virallista mittaustietoa. Tampereelle yliopistokampukselle Hervantaan on tällä viikolla parkkeerattu Säteilyturvakeskuksen (STUK) kuorma-auto, jonka sisältä löytyy ihmisen radioaktiivisuutta mittaava laitteisto.
Viidentoista minuutin mittauksessa selviää, kuinka paljon radioaktiivisuutta kehossa on ja mistä aineista on kyse.
Tulosten erot saattavat johtua esimerkiksi juuri ravinnosta. Ruokavaliosta riippumatta mittari tulee kuitenkin värähtämään jokaisen tuoliin istujan kohdalla.
– Kalium-40 radioaktiivista isotooppia tulee meihin ympäristöstä jo pelkästään hengitysilmankin mukana. Sen lisäksi suomalaisissa mitataan edelleen myös Tšernobylin laskeumasta peräisin olevaa cesium-137:ää, joka kulkeutuu ihmiseen ravinnosta, kertoo STUK:n tarkastaja Reko Simola.
Säteilyturvakeskus suorittaa mittauksia, koska sillä on lakisääteinen velvoite olla selvillä väestöön kohdistuvasta säteilystä.
– Säteilymäärät ovat hyvin pieniä. On silti hyvä olla selvillä siitä, minkä verran säteilyä ihmisistä nykyään löytyy. Jos tulisi uusi ydinvoimalaonnettomuus, seurannan ansiosta tiedettäisiin, mikä osa säteilystä on vanhaa ja mikä tullut siihen lisäksi, Simola selittää.
Uteliaisuudesta testiin
Tamperelainen Bengt Holmström istuu mittaustuoliin. Hän on utelias omien säteilyarvojensa suhteen.
– Onko minussa esimerkiksi Tšernobylin jäämiä, koska olen syönyt marjoja ja kalaa, mies kertoo mieltä askarruttavista ajatuksista.
Holmström työskentelee yliopistolla, ja ylimääräinen säteilymäärä on käynyt mielessä myös työpaikan käytävillä.
– Meillä on töissä kaikenlaisia säteilylähteitä, joiden ohi tulee kuljettua joka päivä. Nyt mittauksessa onneksi selvisi, ettei mikään raja-arvo minussa ylittynyt.
Ydinasekokeiden jäljet haihtuvat
Kansan säteilyarvoja on mitattu 1960-luvulta lähtien. Seurannan historia kulkee rinta rinnan saman vuosikymmenen ydinasekokeiden kanssa.
– 60-luvulla Lapin poronhoitajilta löytyi isoja pitoisuuksia. Kokeiden laskeuma oli siirtynyt jäkälästä porojen kautta ihmisiin. Nykyään pohjoisessakin pitoisuudet ovat laskeneet muun Suomen tasolle, Simola sanoo.
Edelleen mittauksissa saattaa silti näkyä pieniä määriä 60-luvun kokeiden jäänteitä. Muuta poikkeavaa ei käytännössä löydy, ellei mitattava henkilö ole saanut sairaalassa isotooppihoitoa.
Terveyttä kehossa olevat aineet eivät vaaranna, ja yleisesti ottaen suomalaisten mittausarvot ovat Tšernobylin vuoden 1986 onnettomuutta edeltävällä tasolla. Esimerkiksi Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus vuonna 2011 tapahtui niin kaukana, että sen vaikutus Suomessa on hyvin pieni.
Valppaana ollaan silti jatkuvasti. Vapaaehtoisten kansalaisten lisäksi Säteilyturvakeskus mittaa ulkoilman radioaktiivisuutta ja valvoo ympäristön säteilyä.
– Jos tänne tulisi vaikka pieniäkin määriä säteilyä, kyllä se saataisiin kiinni, Reko Simola sanoo.
