Helmikuun alun lakkorintama laajenee uusilla ilmoituksilla lähes päivittäin. Viimeksi keskiviikkona Paperiliitto kertoi kaksipäiväisestä lakosta.
Lisää: Lakkosuma vain kasvaa – näin tulevat työtaistelut näkyvät arjessasi
Koska puhekielessä käytetään näistä suunnitelluista mielenilmauksista välillä jopa yleislakko-termiä, kysyimme, onko helmikuun alun työtaistelutoimissa jo siitä kyse.
Kysymyksiin vastaa Åbo Akademin vanhempi yliopistolehtori Mika Helander.
Helander kutsuisi ensi viikon suunnitelmia laajaksi poliittiseksi mielenilmaukseksi tai protestiksi palkansaajien sekä ammattiyhdistysliikkeen suunnasta.
– Lakko-nimitys ei ehkä ole tässä niin kuvaava, vaikka toteutus tehdäänkin ulosmarsseina ja työnseisauksilla. Tavoite on selkeästi poliittinen mielenilmaus, Helander sanoo.
Yleislakko
Helanderin mukaan yleislakko on vaikea määritellä analyyttisesti. Suomessa on ollut vuonna 1917 yleislakko, joka oli selkeästi poliittinen, ja sen jälkeen vuonna 1956.
– Niiden pohjilta on kuitenkin vähän vaikea määritellä yleislakkoa. Tilanne, jossa palkansaajapuoli yhteisesti määrittelee menevänsä lakkoon ja se tapahtuu näiden keskusjärjestöjen toimesta, on yleislakko.
Voiko mielenilmaus laajentua yleislakoksi?
– Kyllä voi, mutta siinä tapauksessa pitäisi varmaan olla jonkin verran laajempaa yhteistä koordinaatiota keskusjärjestöiltä. Nyt eri liitot ovat vuorotellen ilmoittaneet lähtevänsä mukaan näihin mielenilmaisuhin. Tässä ei ole laajaa yhteistä koordinaatiota.
Helanderin mukaan mielenilmaus voi kuitenkin käytännön seurauksiltaan muistuttaa lyhytaikaista yleislakkoa.
Kynnys siihen, että keskusjärjestöt julistaisivat laajan yleislakon, on kuitenkin suuri, hän arvioi.
Poliittinen lakko
Helanderin mukaan poliittinen lakko on tilanne, joka ei varsinaisesti kohdistu työehtosopimusneuvotteluihin.
Hän muistuttaa, että työehtosopimukset ovat aina määräaikaisia ja uudet neuvottelut aloitetaan, kun vanhat sopimukset eivät enää ole voimassa.
Sopimuksettomassa tilassa neuvotteluja voidaan vauhdittaa lakolla tai työtaistelulla. Silloin puhutaan perinteisestä lakosta.
– Nyt kielenkäyttöön on tullut mukaan poliittinen lakko, mutta parempi nimi tälle olisi poliittinen mielenilmaus ja konkreettisena käsitteenä ulosmarssi ja protesti. Näillä voisi paremmin kuvata sitä tarkoitusta, Helander sanoo.
Helander toteaa, että nyt protestoidaan hallituksen tekemiä työmarkkinauudistuksia vastaan eli kohde protesteille on maan hallitus, ei siis suoranaisesti työnantajat eikä työehtosopimusneuvottelut.
– Kun puhutaan työn tekemisen ehdoista, voidaan puhua työtaistelusta erityisesti, kun tämä liittyy vahvasti työelämän ydinasioihin ja palkansaajaliike mobilisoituu näin laajasti.
Viimeisimmät laajat työtaistelut Suomessa olivat Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana, Helander muistuttaa.
– Silloin oli laajaa liikehdintää, mutta ei käsittääkseni näin laajaa. 1990-luvun alun mielenilmaukset liittyivät työttömyysturvan heikentämistavoitteisiin. Silloin uhattiin kolme kertaa yleislakolla, ja hallitus ja elinkeinoelämä perääntyivät. Se on ehkä lähimpänä tätä.
Katso myös: Elävä arkisto: Yleislakko 1956