Hiihdon maailmancupin kilpailut suorana Yleltä tänä viikonloppuna. Katso Urheilustudio-viikonlopun ohjelmatiedot kokonaisuudessaan täältä.
Hiihdon maailmancupia kilpaillaan tänä viikonloppuna Sveitsin Gomsissa. Viimeksi paikkakunnalla on kilpailtu kovatasoiset kansainväliset hiihtokarkelot vuonna 2018, kun reilun 4 000 asukkaan kylässä käytiin nuorten MM-hiihdot.
Tuolloin Suomi otti vain yhden mitalin. Sen toi Anita Korva viiden kilometrin perinteisen hiihdosta alle 20-vuotiaissa.
– Pahaltahan se hiihto aina tuntuu. Se tulee ensimmäisenä mieleen, Korva letkautti muistonsa nyt Yle Urheilulle.
Toki hetki oli hieno, mutta tuolloin Korva katsoi vain eteenpäin. Tähtäin oli seuraavissa kisoissa ja muissa kuin nuorten kisoissa.
Gomsin nuorten MM-hiihtojen mitalirohmuista moni on tällä hetkellä hiihdon kirkkaimpia tähtiä. Esimerkiksi Ruotsin Frida Karlsson sekä Norjan Erik Valnes ja Tiril Udnes Weng nappasivat mitaleita.
Tätä nykyä 24-vuotiasta Korvaa ei ole kuitenkaan nähty hetkeen kilpailemassa. Kuopiolaistunut hiihtäjä on kilpaillut viimeksi maaliskuussa 2022 juuri Kuopiossa nuorten SM-hiihdoissa. Tuolloin hän oli kymmenes alle 23-vuotiaiden ikäluokassa.
Korva kertoi Yle Urheilulle syksyllä, että hän ei aio hiihtää kilpaa lainkaan tällä kaudella. Menossa on jo siis toinen kausi putkeen ilman kisoja.
Kilpahiihto on hänelle edelleen kaukainen ajatus.
– Ajatukset vaihtelevat. Välillä kilpahiihto kiinnostaa ja tuntuisi mielenkiintoiselta lähteä jalostamaan ajatusta siitä. Välillä kilpahiihto tuntuu kuitenkin todella kaukaiselta. Se on ihan eri elämää, mitä elin aktiivisen kilpahiihdon parissa kymmenen vuotta. En muista, enkä tunnista itseäni kilpahiihtoajoista. Olen muuttunut niin paljon, Korva kuvailee.
Hän kertoo käsitelleensä kilpahiihtoon liittyviä ajatuksiaan todella vähän.
– Olen siirtänyt ajatukset kilpahiihdosta syrjään vuosien ajan. En ole halunnut käydä niitä ajatuksia läpi. En tiedä, olisiko jossain vaiheessa paikallaan pohtia enemmän. Kilpahiihto on kuitenkin nyt kaukainen maailma. Mietin todella vähän sitä aikaa, kun olin aktiivinen kilpaurheilija. Tuntuu siltä, että en olisi edes ollut koskaan sitä. On todella outo olo nykyään, Korva sanoo.
Onko siis aktiivinen kilpahiihtoura ohi vai pidätkö edelleen ovia avoimena?
– Toki ikää aina karttuu, mutta en ole vielä niin ikäloppu. Kyllä se on vielä teoreettisesti mahdollista. Olen pitkään sanonut, että pidän oven auki ja tunnustelen fiilistä. Olen edelleen samoilla linjoilla. En halua kieltää ajatusta missään vaiheessa, Korva sanoo.
Valmentamista ja potkunyrkkeilytreenejä
Korva kertoo palanneensa vastikään säännöllisemmän harjoittelun pariin. Hiihdon harjoittelu on hänen mukaansa kuitenkin yhä satunnaista. Kyse ei ole kilpahiihdon vaatimasta harjoittelusta.
– Välillä tulee hyviä ja huonoja jaksoja. En halua tehdä kuitenkaan tästä itselleni ongelmaa. Menen fiiliksen mukaan, Korva kertoo suhtautumisestaan hiihtoon.
Hän kotiutui armeijasta keväällä 2020. Sen jälkeisellä kaudella hän ei kilpaillut lainkaan. Korva on puhunut avoimesti eri haastatteluissa mielenterveysongelmistaan tuohon aikaan. Nyt hän kertoo, että asiat ovatkin siinä mielessä raiteillaan. Tuli vakituinen työpaikka ja löytyi muita asioita elämästä kuin kilpahiihto.
Hän oppi ajattelemaan elämästä laaja-alaisemminkin kuin kilpahiihdossa menestymisen kautta. Liikunta on palannut tärkeäksi osaksi elämää.
– Nyt on tosi hyvä olo, Korva naurahtaa.
Hän kertoo käyvänsä kuntosalilla. Juoksu- ja hiihtolenkeillä tulee käytyä silloin, kun huvittaa. Muitakin harrastuksia on löytynyt. Tanssi ja potkunyrkeily.
Potkunyrkkeily on Korvan mukaan sytyttänyt aina häntä. Hän on käynyt viime aikoina potkunyrkkeilytreeneissä.
Voisiko Anita Korvasta siis tulla vaikka kilpapotkunyrkkeilijä?
– Ajatuksena se olisi ihan mielenkiintoinen. Laji on kuitenkin aika erityylinen ja hurja. Siinä on omat riskinsä. Jos tulee paljon vaikka iskuja päähän, rupeaa miettimään järkevyyttä. Ikä myös rajoittaa. Jos kovin myöhäisellä iällä haluaa aloittaa jonkun lajin tosissaan, joutuu pärjäämisen eteen tekemään paljon töitä, Korva kuvailee.
Hän meneekin potkunyrkkeilyssä hiihdon tapaan fiiliksen mukaan ja tunnustellen. Haaveet liittyvät tällä hetkellä valmentamiseen. Se kiinnosti häntä jo nuorena kilpaurheilijanakin.
Korva kouluttautuu parhaillaan personal traineriksi. Hän haluaisi valmentamisesta kokopäiväisen ammatin ja kokea onnistumisen tunteita sillä puolella.
– Tuntuu todella hyvältä, että pääsen nyt myös tekemään konkreettisesti. Olen aloittanut ensimmäisten asiakkaideni kanssa. Kun on konkreettisesti kaikki avaimet käsissä ja tekee ennalta tuntemattomille treeniohjelmia, tuleehan siinä paljon uutta. Tästä se tie alkaa ja jatkuu toivottavasti menestyksekkäästi, Korva kertoo.
Kun personal trainer -koulutus päättyy, hänen on tarkoitus käydä ravitsemukseen ja henkiseen valmennukseen liittyviä kursseja.
– Haluan itse kehittyä psyykkisen puolen jutuissa. Ihmisillä voi olla myös monesti henkisen puolen asioissa lukkoja ja haasteita. Minua kiinnostaa kaikki ongelmien ratkaisemiseen ja itsensä kehittämiseen liittyvät asiat, Korva kuvailee.
Yksi keskenjäänyt treeni harmittaa
Korva ei kadu sinällään mitään, eikä olisi välttämättä tehnyt mitään toisin. Hän kuitenkin muistaa uraltaan yhden käännekohdan, joka harmittaa. Harjoituksen Vuokatin rullaradalta armeijasta kotiutumisen jälkeen alkusyksyllä 2020. Kilpahiihto katkesi silloin Korvan mukaan kuin seinään.
– Lähdin kesken treenin kotiin. Se oli epätyypillistä. Hommat jäivät siihen. Se vähän jäi harmittamaan. Olisi voinut ottaa kuukaudenkin taukoa ja kokeilla enemmän saada hommaa toimimaan ja päästä takaisin harjoitteluun kiinni, Korva sanoo.
Korva uskoo, että nousu ei olisi ollut tuolloin tekemätön paikka.
– Ei voi tietää, missä olisin nyt, jos olisin saanut silloin apua palaamiseen ja asioiden työstämiseen. Oli todella vaikea itsekseen nousta, Korva kuvailee.
Gomsin vuoden 2018 alle 20-vuotiaiden MM-pronssin jälkeen Korva nappasi vielä lisää arvokisamitaleita. Lahden MM-kotikisoista tuli kolme pronssia. Hän ei ole kauheasti muistellut vanhoja hiihtomenestyksestä. Gomsissa tulleesta ensimmäisestä mitalista ei ole jäänyt paljoa mieleen.
Nyt hän katsoo taas eteenpäin.
– Yritän uskoa siihen, että asioilla on tarkoitus. Näen todella paljon hyvää tilanteessa, missä olen nyt. Näen asiat eri tavalla, Korva korostaa.