Hiihdon maailmancupissa kilpaillaan lauantaina sprintit Sveitsin Gomsissa. Suora lähetys sprinttikarsinnasta TV2:ssa ja Yle Areenassa kello 13.55. Lähetys erävaiheesta kello 16.25. Kaiken Urheilustudio-viikonlopusta löydät täältä.
– Ajattelin, että otan taktisesti. Ollaan korkealla ja otan varovaisemman alkuvauhdin. Mielestäni lähdin maltillisesti liikenteeseen. Kilometrin kohdalla tuli ensimmäinen väliaika. Huudettiin, että olen kakkosena. Oli sekunti keulaan. Ajattelin, että sitten voitan tänään, Jari Isometsä muistelee 24 vuoden taakse.
16. helmikuuta vuonna 2000 kilpailtiin tämän viikonlopun maailmancup-maisemissa Sveitsin Gomsissa. Tosin silloin kilpailupaikkakunnan nimi oli FIS:n tietokannassa Ulrichen. Isometsän mukaan nyt kilpaillaan kuitenkin samoilla laduilla. Isometsän voitto on myös edellinen kerta, kun kyseisessä sveitsiläiskylässä on hiihdetty maailmancupia.
Tuolloin Isometsä uhkui harvinaisen kovaa itseluottamusta. Karpaasi koki olevansa ehkä jopa elämänsä kovimmassa iskussa.
Kuukauden sisään tuli kaksi maailmancup-voittoa, kaksi SM-kultaa ja yksi kakkossija maailmancupissa. Goms osui tässä putkessa loppupuolelle Lillehammerin maailmancup-voiton ja Keravan SM-kisojen jälkeen. Falunista tuli vielä perään maailmancupissa kakkossija.
– Gomsin kymppi oli yksi täydellisimmistä kisoistani, Isometsä muistelee.
Hän piti tuoreeltaan sitä jopa elämänsä parhaana suorituksena.
Isometsä muistelee, kuinka tunsi ”ajavansa itse hevosta”. Hän oli kuunnellut väliaikoja, tarvitseeko mennä kovempaa. Hän voitti kahdeksalla sekunnilla Ruotsin Per Elofssonin voittokamppailussa.
– Radalla päänousu oli aika tiukka. Maastoltaan rata oli ihan jämäkkä. Siinä ei ollut hirveästi tasaisia pätkiä. Rata oli aika tempoileva. Mentiin ylös ja alas tiukasti. Se sopi minulle aika hyvin, Isometsä kertoo.
Unohti mennä palkintojenjakoon, Maamme-laulu soi
Isometsä oli jopa niin haltioissaan ja onnellinen voitostaan, että unohti mennä palkintojenjakoon. Isometsä oli mennyt kilpailun jälkeen Suomen voitelukopille ja ruvennut pakkaamaan. Isometsä oli todennut, että lähdetään jatkamaan matkaa.
Alla oli tiukka rypistys. 14 päivään 6 kisaa. Huoltopäällikkö oli kuitenkin kysynyt tuoreelta voittajalta, oliko hän käynyt palkintojenjaossa.
– Sanoin, että ei hemmetti. Olin unohtanut kokonaan, että tästä saa palkinnonkin. Siellä oli kuitenkin muistaakseni 15 000 Sveitsin frangia odottamassa rahaakin, Isometsä naurahtaa.
– Mielestäni tuo oli hyvä osoitus, että rahalla ei ole niin paljoa merkitystä. Suoritus ja voitto olivat se juttu. Kun muut muistuttivat rahasta, kävin sen mielellään sitten hakemassa.
Toinenkin erikoisuus oli palkintojenjaossa.
– Siellä soitettiin kansallislaulutkin. Kun mentiin palkintokorokkeelle, Maamme-laulu kajahti kaiuttimista. En muista, että yksittäisessä maailmancupissa olisi ollut tuollaista. Yleensä soitettiin FIS:n omat fanfaarit. Ehkä pienellä paikkakunnalla haluttiin järjestää maailmancup-kilpailut ihan viimeisen päälle, Isometsä kertoo.
Goms on tätä nykyäkin pieni kylä. Vuoden ympäri paikalla asuu vain reilu 1 000 ihmistä. Isometsälle on jäänyt mieleen, kuinka matkustaminenkin sinne oli todella vaikeaa. 1 300 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevaan Gomsiin oli vaikea päästä. Sinne tultiin myös melkoisella kiireellä.
– Maanantaiaamuna lennettiin Sveitsiin. Tiistaina testattiin sukset. Keskiviikkona kisattiin ja lähdettiin kotiin, Isometsä kuvaili.
Kisaohjelma oli myös nykypäivään peilaten erikoinen, sillä Sveitsissä käytiin vain keskellä viikkoa vetämässä yksi kilpailu. Joukkueet kävivät pikkukylässä vain yhtä kilpailua varten.
Paikkakunta on kuitenkin melkoinen maastohiihtäjien paratiisi.
– Lähdettiin vähän käymään lenkillä peruskuntohiihtäjien laduilla. Goms on aivan upea maastohiihtopaikka. Paljon latuja. Ne ovat helpoissa maastoissa laaksoa pitkin, Isometsä kuvailee.
Isometsä vaatii asennemuutosta
Isometsän neljästä maailmancup-voitosta kolme tuli vapaalla hiihtotavalla. Suomi ei ole viime vuosina juuri pärjännyt vapaalla hiihtotavalla. Ongelmista on puhuttu myös vuosikaudet, mutta tulosta ei ole tullut.
Mikä neuvoksi?
Tätä nykyä MTV:n hiihtoasiantuntijana toimiva Jari Isometsä sanoo, että pitää melkeinpä odottaa uutta sukupolvea.
Suomen hiihtomaajoukkueen nykyiset syömähampaat Iivo Niskanen, Krista Pärmäkoski ja Kerttu Niskanen ovat yli kolmekymppisiä. He ovat myös kovia luita perinteisellä, joten Isometsä ymmärtää heidän keskittymisensä parempaan hiihtotapaansa.
Isometsä kuitenkin näkee, että nuoremmasta sukupolvesta on tulossa vapaan hiihtotavan taitajia: Jasmi Joensuu, Jasmin Kähärä, Arsi Ruuskanen, Remi Lindholm ja Niko Anttola. Heillä voi mennä ex-huippuhiihtäjän mukaan kuitenkin jokunen vuosi ennen kuin nähdään palkintokorokkeella.
Isossa kuvassa hiihtäjälegenda ryöpyttää Suomen hiihtoperhettä asenteesta vapaata hiihtotapaa kohtaan. Isometsän mukaan voidaan myös kysyä, löytyykö Suomesta riittävästi valmennustietoutta vapaalle hiihtotavalle.
– Olemme valmennuksessa ja urheilijoiden ajatusmaailmassa distanssihiihtäjiä perinteisellä hiihtotavalla. Kaikkien karmeinta soppaa on vapaa hiihtotapa ja sprintti. Tarvitaan varmaan jonkinlainen kulttuurinmuutos, Isometsä sanoo.
Vapaan hiihtotavan merkitys kasvaa Isometsän mukaan koko ajan hiihdon maailmancupissa. Hän peräänkuuluttaakin näkyvämpää asennemuutosta.
– Kysytään hiihtäjiltämme ja valmentajiltamme, niin he väittävät, että asenne on kunnossa. Tulokset eivät kuitenkaan näytä sitä, Isometsä painottaa.