Vetohalut ovat valtavat.
Koirat tempoilevat kevyesti ketjussaan ja uikuttavat sekä haukahtelevat liki keskeytyksettä.
Valjakon omistaja Jarno Jönkkäri yrittää keskittyä antamaan haastattelua, mutta koirilla on kova kiire vetämään.
Ollaan kotiseuran eli Länsi-Suomen valjakkourheilijoiden varikkoalueella, ja koirille se on yhtä kuin lupaus vauhdikkaasta treenistä.
– Treenattiin eilen, ja nyt nämä ovat taas täynnä energiaa. Ne haluavat lähteä vetämään, koska se on parasta, mitä ne tietävät, Jönkkäri kertoo.
Johtajakoira Joogi hakee rauhallisesti omistajan huomiota, mutta muut vaativat liikkeelle lähtöä huomattavasti äänekkäämmin.
Alun perin valjakon piti osallistua viikonloppuna SM-kilpailuissa SP8-luokkaan, jossa koirien enimmäismäärä on rajattu kahdeksaan. Kilpailumatka siinä on 17,5 kilometriä kahtena peräkkäisenä päivänä.
Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja kotikisoihin osallistuukin nyt harrastajaluokassa Jarnon vaimo Jenna Jönkkäri kolmella koiralla matkan lyhetessä viiteen kilometriin. Sen lisäksi 7-vuotias tytär Java osallistuu lasten luokkaan yhdellä koiralla.
– Tämä on koko perheen harrastus. Toimin tämän viikonlopun handlerina eli molempien avustajana varikolla ja lähdössä, Jarno Jönkkäri kertoo.
Miehen tarkoituksena on kilpailla keskipitkillä matkoilla loppukaudesta. Jonkkäri hakee jatkuvaa kehitystä ja kisamatkojen pidentämistä.
– Pisimmät kilpailut ovat yli tuhat kilometriä. Sitten joskus, kun on tarpeeksi resursseja ja aikaa, sellainen olisi haaveena, Jönkkäri kertoo.
Lihakeittoa palautusjuomaksi
Valjakkokoiria Jönkkärillä on ollut yli kymmenen vuotta.
Ensin mies innostui canicrossista eli koirajuoksusta, jossa koira vetää juoksijaa. Koiralla on vetovaljaat ja ihmisellä lantiolla oleva vetovyö. Välissä on joustava vetonaru vaimentamassa nykäyksiä.
– Sitten tapahtui perinteiset eli koiria tuli lisää. Mies siirtyi kahden koiran valjakon kautta eteenpäin niin, että nyt koiria on kuusi.
Koirat ovat ammattiurheilijoita, joten liikunta, lepo ja ruokavalio ovat viimeisen päälle mietittyjä.
– Kisasuorituksen jälkeen nautitaan heti palautusjuomaa eli lihakeittoa sekä käydään jäähdyttelylenkillä, Jönkkäri kertoo.
Koirien lihasjumit hierotaan auki, ja tarvittaessa eläimiä käytetään osteopaatilla ja fysioterapeutilla.
Lauman liikuttaminen vaatii vetoautoa ja kärryä tai isoa pakettiautoa. Useimmat harrastajat ja kilpailijat myös asuvat niin, että koirat voivat purkaa energiaansa päivän aikana.
– Joku onkin laskenut, että kaikkinensa husky maksaa satojatuhansia euroja.
Lähtösuoralla kisojen paras tunnelma
Valjakkourheilun Suomen mestaruus ratkaistaan Jämin Talvikisoissa kahden päivän yhteistuloksella. Molempina päivinä ajetaan 17,5 kilometrin sprintti, johon kuluu valjakolla tasosta riippuen puolesta tunnista kolmeen varttiin.
Lisäksi viikonloppuna kilpaillaan harraste- ja junioriluokissa sekä neljän koiran valjakoilla, joissa kisamatka on lyhyempi.
Nopeimmillaan koiravaljakko etenee 30–32 kilometrin keskimääräistä tuntivauhtia
Länsi-Suomen valjakkourheilijoiden puheenjohtaja Juha Leppäkynnäs on viikonlopun kisajärjestelyissä ja ajanotossa, mutta hänen valjakkonsa osallistuu kilpailuun.
– Koirat ansaitsevat hauskanpitoa. Ihminen kyllä kestää, jos joutuu kököttämään kisojen aikana jossain muualla, Leppäkynnäs nauraa.
Paikalle odotetaan noin 60–70 koirakkoa eli liki 300 vetokoiraa. Kisaan koiravaljakot starttaavat väliaikalähtönä minuutin välein joko yhdeksän tai reilun 17 kilometrin lenkille.
– Kun koirat odottavat lähtösuoralla jonossa vuoroansa, into ja mekkala kulminoituvat, vaikka osa koirista innostuu sisäisesti, Leppäkynnäs kertoo.