Paikallisjunat tulevat, menevät ja pysähtyvät jatkuvasti Helsingin Huopalahden vilkasliikenteisellä asemalla.
Raiteiden reunassa uinuu yli sata vuotta vanha, puinen asemakaunotar.
Asemarakennuksen vasemmalla puolella asemalaiturilta katsoen seisoo täysi rivi punamullattuja rakennuksia. Kokonainen kylä.
Pihalla häärii lähiseudun asukkaille ja ohikulkijoille tutuksi tullut hahmo, asemakiinteistön nykyinen omistaja ja talonmies, muusikko Liisa Akimof.
– Minulle on ollut todella tärkeää perusparantaa nämä vanhat hirsirakennukset ja antaa niille elinkaarta sata vuotta lisää, nainen perustelee hankintaansa.
Kyläyhteisössä asuu Akimofin tuttuja ja tuttujen tuttuja. Aseman entisessä odotushallissa harjoittelee barokkiorkesteri.
– Ihmiset tuntevat toisensa. Naapuriapu toimii ja järjestämme myös pieniä tapahtumia, Akimof kertoo.
Akimof avaa oven ja päästää meidät sisään yhteen neljästä uuden asuinkasarminsa asunnoista. Siinä toimii nyt hänen pyörittämänsä Airbnb.
– Ihmisenhän ei pitäisi rakentaa yhtään mitään, ellei ole pakko, hän kuitenkin painottaa.
Vähähiilinen rakentaminen ja sen mahdollisuudet kiinnostavat
Akimofin tapa rakentaa kiinnostaa nyt median lisäksi tutkijoita ja arkkitehtejä.
– Ilmastonmuutoshaasteet ovat isot. Rakennusala tuottaa 30 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, Akimof toteaa.
Vierailulle pyrkii jatkuvasti ryhmiä Suomesta ja ulkomailta.
– Täällä on käynyt paljon suomalaisia, virolaisia, uruguaylaisia ja amerikkalaisia arkkitehtejä ja ekoarkkitehtejä, muusikko luettelee.
Kyseessä on ilmastoystävällinen rakennustekniikka, josta voisi tulla kotimainen vientituote.
– Kaikkialla maailmassa tiedostetaan se, että rakentamisessa pitää löytää uusia ja innovatiivisia tapoja. Nämä minun rakennukseni on tehty suomalaisesta keksinnöstä, aaltopuusta, jossa ei ole liimaa, Akimof selittää.
VTT ja Luonnonvarakeskus ovat tehneet tällä tekniikalla rakennetusta pihan työtilarakennuksesta elinkaarianalyysin.
Yle on nähnyt analyysistä tehdyn raportin.
Analyysistä käy ilmi, että rakenteen terästankojen ympäristökuormitus on merkittävin, mutta periaatteessa kaikki rakennukseen käytetyt materiaalit ovat uudelleenkäytettävissä tai kierrätettävissä uusissa rakennuksissa.
Rakentamisen hiilijalanjälkeä tutkitaan nykyään myös Aalto-yliopistossa. Aiemmin ympäristöministeriön Puurakentamisen ohjelmassakin työskennellyt kestävän rakentamisen professori Matti Kuittinen on eri yhteistyötahojen kanssa kehittänyt rakennusten vähähiilisyyden arviointimenetelmän.
Helsingin kaupungin kunnianhimoinen tavoite on olla hiilineutraali jo vuonna 2030.
Akimofin tavoite on, että Huopalahden asuinkasarmin tapainen asuinrakentaminen olisi mahdollista kenelle tahansa ja että talomalli voisi toimia vaikka Ukrainan jälleenrakentamisessa.
Asuinkasarmi on toistaiseksi suurin tällä tekniikalla, naulattomasti ja liimattomasti rakennettu asuintalo. Aika näyttää, miten rakenne elää säävaihteluiden mukaan.
Tee se itse -sukupolven nainen pystyy mihin vaan
Liisa Akimof voitti vuonna 2013 Senaatin tarjouskilpailun myynnissä olleesta Huopalahden asemasta alueineen ja rakennuksineen. Sen jälkeen lähitalojen asukkailla onkin ollut nähtävää.
Milloin nainen on tehnyt tulitöitä ja tohottanut tulevan asuinkasarmin graniittista kivijalkaa. Milloin hän on keikkunut maalaustelineillä ja vedellyt punamultaa rakennusten seiniin.
– Olen myös sirkkelöinyt pihalla yhden rakennuksen maan tasalle. Saimme käsittelemättömiä polttopuita meidän puusaunaamme, Akimof sanoo ja nauraa.
Nyt hän on ylpeästi grynderi eli asuinkiinteistön rakennuttaja ja omistaja.
– Jos jotain rakentaa, kannattaa rakentaa sellaista, jonka elinkaari on mahdollisimman pitkä. Minä olen lähtenyt siitä, että teen puurakennuksia, jotka yrittävät kestää 400 vuotta, hän painottaa.
Uuden asuinrakennuksen käyttöönotto hyväksyttiin elokuun lopussa ja ensimmäiset asukkaat pääsivät muuttamaan sisään.
Kaksikerroksinen, korkean mallinen punainen massiivipuutalo seisoo jykevän graniittisokkelin päällä.
– Talo on rakennettu aalto-muotoon höylätyistä laudoista, jotka on kiinnitetty toisiinsa teräskierretangolla.
Rakennuksessa on käytössä maalämpö. Talon korkea, tyhjä vintti mahdollistaa painovoimaisen ilmanvaihdon.
– Asuinkasarmi on vähän kuin Tavaramarkkinat, eräänlainen pioneeri. Se on nyt ensimmäinen uudisrakennus, jossa on voitu hyödyntää vanhoja kattotiiliä. Hankin ja puhdistin kuusi tuhatta Kupittaan Saven vanhaa kattotiiltä.
Uudisrakentaminen on kuitenkin äärimmäisen säädeltyä. Siksi vanhoille kattotiilille piti tehdä Helsingin kaupungin kanssa yhteistyössä samat lujuustestit kuin uusillekin kattomateriaaleille.
– Ystäväni, joka silloin painoi 110 kiloa, otti vielä 20 kilon painot harteilleen. Hän käveli tiilien päältä ja videoimme tämän.
Mutkia matkassa
Asema-alueen rakentamista on viivästyttänyt ja kurittanut epävakaat ajat.
Ensin virolaiset puurakentajat jäivät koronasulun vuoksi puhelimen päähän lahden toiselle puolelle.
Massiivipuuhun erikoistunut yritys meni konkurssiin. Korona-aikaan puuta oli vaikea saada ja hinnat nousivat.
– Jouduin tekemään puukauppaa ympäri Suomen, nainen muistaa.
Sitten alkoi Ukrainan sota ja korot nousivat. Tuli myös energiakriisi.
– Paljon on vielä tehtävää. Pihatöitä, valaisimia, aitoja, istutuksia, sähköparkkipaikkoja ja aseman seitsemänsataa ikkunaa, mutta ne tuntuvat kaiken jälkeen enää pikkujutuilta, Akimof sanoo ja naurahtaa.