Suomen ratsastuslegendoihin lukeutuva Kyra Kyrklund vastaanotti tiistaina Suomen olympiakomitealta Suuren ansiomerkin. 72-vuotiaasta Kyrklundista tuli kaikkien aikojen ensimmäinen harvinaisen palkinnon saava ratsastaja.
Nykyään valmentajana toimiva Kyrklund on käynyt kaikki kesäolympialaiset vuoden 1980 kisoista lähtien. Kuudet niistä urheilijana. Suomalainen kouluratsastaja on saanut viime aikoina hienoa tunnustusta urastaan, sillä vuosi sitten hänet valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen.
Kyrklund on niittänyt mainetta myös valmentajana ja hevosten kouluttajana. Hän sanoo, että tunnustukset ovat merkki pitkäjänteisestä työstä.
– Nämä tunnustukset eivät ole tärkeitä vain minulle, vaan myös koko ratsastusurheilulle ja kaikille tukijoilleni elämäni aikana.
MM-mitali avasi ovia
Kyrklund nimeää uransa selväksi yksittäiseksi tähtihetkeksi vuoden 1990 Tukholman MM-kisojen henkilökohtaisen hopeamitalin. Saavutus avasi hänelle monia ovia.
– Myös viidennet sijat olympialaisissa ja World Cup -finaalin voitto ovat hienoja hetkiä, Kyrklund lisää.
Ensi kesän Pariisin olympialaisissa kilpaileva kouluratsastaja Emma Kanerva tietää Kyrklundin arvon suomalaiselle lajiyhteisölle.
– Kyra on ollut aina iso esikuva minulle ja suomalaiselle kouluratsastukselle ylipäätään. Olen nuorempana käynyt hänen valmennustunneillaan Suomessa. On hienoa, että kouluratsastusta arvostetaan ja hän saa tällaisen ansiomerkin kaikesta menestyksestä.
Ennen vuoden 2012 Lontoon olympialaisia Kanerva vietti aikaa Kyrklundin tallilla.
– Oli hienoa päästä olemaan paikan päällä ja seuraamaan ratsastusta. Pääsi vähän seuraamaan läheltä, miten hänen tallillaan toimitaan.
Hyvä vire kilparatsastuksessa
Kyrklund on siis suomalaisessa ratsastusurheilussa suuren esikuvan maineessa. Miltä se tuntuu?
– Se on sellainen asia, joka annetaan. Jos esimerkilläni voin viedä muita eteenpäin, se on hieno asia. Se antaa nuorille ratsastajille toivoa, että löytää jonkun tien, jos todella haluaa tehdä jotain, Kyrklund sanoo.
Kyrklundilla on selvä vastaus siihen, minkälaisen opin hän haluaa jakaa kaikille kilparatsastajille.
– Hevonen ei ole urheiluväline, vaan elävä olento. Jos se ei tunne, että kaikki on hyvin, se ei pysty antamaan kaikkea sitä, mitä se parhaimmillaan pystyy antamaan, Kyrklund muistuttaa.
Suomi sai pitkästä aikaa joukkuepaikan (viimeksi joukkue 1988) olympialaisten kouluratsastukseen. Kanervan lisäksi yksilökisoissa maapaikan ovat saavuttaneet myös kenttäratsastajat Sanna Siltakorpi ja Veera Manninen.
– Vaikka jäsenmäärät ovat menneet alas, en silti usko laadun vähentyneen. Nuoria urheilijoita on tärkeä opastaa heti alusta lähtien. Perustaidot pitää olla heti hallussa, Kyrklund toteaa.