Suomen presidenttiehdokkaat Pekka Haavisto ja Alexander Stubb ovat kehuneet kampanjan aikana suhteillaan maailman päättäjiin. Video: Miia Anttila.

Aukeavatko maailman päättäjien ovet Stubbille vai Haavistolle?

Kirjeenvaihtajat analysoivat Haaviston ja Stubbin suhteita Yhdysvaltojen, Saksan, Ruotsin ja Kiinan päättäjiin.

toimittaja:Terhi Toivonen
toimittaja:Anna Karismo
toimittaja:Iida Tikka
toimittaja:Pirjo Auvinen
toimittaja:Hannele Muilu
toimittaja:Pasi Toivonen
toimittaja:Heikki Heiskanen
toimittaja:Mika Hentunen
Videoiden leikkaus:Mimmi Nietula
Grafiikka:Miia Anttila
Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen kuuluu presidentin tärkeimpiin tehtäviin. Suomen edun ajaminen vaatii myös suoria henkilökontakteja keskeisiin päättäjiin maailmalla.

Sekä valitsijayhdistyksen Pekka Haavisto (vihr.) että Alexander Stubb (kok.) ovat vaalikampanjan aikana korostaneet suhteitaan huippupoliitikkoihin, tunnettuja nimiä sopiviin väleihin tiputellen.

Näin Ylen kirjeenvaihtajat arvioivat Haaviston ja Stubbin suhteita asemamaidensa hallinnon avainhenkilöihin ja korkeisiin päättäjiin.

Iida Tikka, Washington

Anna Karismo, Berliini

Kumpi tahansa Suomen presidentiksi valitaankin, suhde Saksaan on yksi valtionpäämiehen helpoimpia ulkomailla. Välit ovat olleet poikkeuksellisen ongelmattomat jo vuosikymmeniä.

Saksassa presidentin rooli on seremoniallinen, eikä hänellä on juurikaan poliittista valtaa. Suomen poliittiselle johdolle Saksa-kontaktien pääareena onkin Euroopan unioni. Presidentti on tärkeä taustavaikuttaja.

Haavistolla on ulkoministerivuosiltaan tiivis ja tuore suhde Saksan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen hallintoon. Saksan Annalena Baerbockin kanssa he olivat ainoat vihreän puolueen ulkoministerit EU:ssa. Suomen vihreiden esikuva on pitkään ollut juuri Saksan vihreät. Tosin ydinvoimasta puolueet ovat täysin eri mieltä.

Stubbia taas on yhdistänyt saksalaisten kanssa tähän asti ennen kaikkea talous. Stubb teki tiivistä yhteistyötä saksalaisten kanssa sekä valtiovarainministeri että pääministerikaudellaan esimerkiksi tiukassa suhtautumisessa Kreikan velkojen anteeksiantamiseen.

Pirjo Auvinen, Tukholma

Mika Hentunen, Peking

Kiina-riippuvuuksia vähennettävä, mutta miten? Kun Stubb vuonna 2008 aloitti ulkoministerinä, Suomi katsoi Kaukoitään. Kiina-ilmiö näytti lupaavalta Suomen taloudelle.

Xi Jinping nousi Kiinan johtoon vuonna 2012, minkä jälkeen ilmiön varjopuolet alkoivat pikku hiljaa korostua. Haavisto vieraili ulkoministerinä Kiinassa vuonna 2021. Hän nosti tuolloin esiin maan vaikean ihmisoikeustilanteen.

Kampanjassaan Stubb ja Haavisto ovat puhuneet tarpeesta vähentää Suomen Kiina-riippuvuuksia. Samalla he ovat muistuttaneet taloussuhteiden merkityksestä. Kiina on Suomen viidenneksi suurin vientimaa ja kolmanneksi suurin tuontimaa.

EU:lla on yhteisiä linjauksia, joihin Suomi voi vedota. EU:lla ei kuitenkaan ole yhteistä Kiina-politiikkaa.

Xin hallinto on käynnistänyt viime kuukausien aikana kahdenvälisiä talousneuvotteluja eri maiden kanssa. Kiina on poistanut viisumipakon myös viiden EU-maan turisteilta ja liikeväeltä. Sopimus koskee Saksaa, Ranskaa, Italiaa, Hollantia ja Irlantia.

Pitäisikö Suomen olla listalla? Vai pitäisikö Suomen kieltäytyä jos pääsyä sille tarjottaisiin? Syyksi kelpaisi vaikkapa se, että Kiina auttaa Ukrainaan hyökännyttä Venäjää monin eri tavoin.

Tuntuu siltä, ettei kummallakaan ehdokkaalla ole selkeää visiota siitä, miten Suomen pitäisi suhteitaan Kiinaan kehittää.

Pasi Toivonen, Nairobi

Hannele Muilu, Bryssel

Stubb on sukkuloinut EU-kentillä komission virkamiehenä Romano Prodin kabinetissa, europarlamentaarikkona, ulkoministerinä ja pääministerinä. Media suosi kielitaitoista miestä ja Stubb jakeli lausuntoja enemmän kuin mielellään.

Viime eurovaalien alla Stubb pyrki kokoomuksen eurooppalaisen kattopuolueen EPP:n kärkiehdokkaaksi, mutta hävisi oikeistolaisemmalle Manfred Weberillle. Stubb oli ryhmälle liian liberaali.

EU-uran perintönä Stubbilla on hyvät suhteet Euroopan maiden johtajiin. Hänen täytyy kuitenkin malttaa pitää näppinsä erossa EU-politiikasta, joka ei presidentille kuulu.

EU-maiden ulkopolitiikkaa linjataan kylläkin Brysselissä. Tämän takia presidentin lautasen poistaminen EU-kokouksista, joissa puhutaan suhteista ulkopuolisiin maihin, harmitti joskus Sauli Niinistöä ja saattaa harmittaa myös seuraajaa.

Haavisto ei ole Stubbin tapaan EU-nörtti, mutta hänkin on hyvin EU-myönteinen. Haaviston tunnettuus Euroopassa nousi Nato-neuvottelujen mukana. Haavisto lopulta allekirjoitti Suomen käänteentekevän sopimuksen, Nato-hakemuksen. Naton huippukokouksissa Suomea edustaa presidentti.

Heikki Heiskanen, Moskova

Keskustelu on suljettu moderoinnin ruuhkautumisen takia.