Muistatteko tarinan norsusta ja viidestä miehestä. Kertomus voisi kuvata myös suomalaista verokeskustelua.
Miesjoukko hapuili savannilla ja törmäsi norsuun pimeässä. Estettä ryhdyttiin tunnistamaan käsikopelolla.
Miehistä ensimmäinen sanoi: olemme törmänneet letkuun. Se on joustava ja sitä on helppo taivutella.
Toinen oli eri mieltä. Tämähän on keihäs, terävä keihäs.
Kolmannella oli ihan toinen käsitys. Kyllä tämä on iso puu, akaasiapuu.
Ei ole, neljäs sanoi. Tämä on köysi.
Viidennen mielestä edessä oli suuri muuri. Sen yli ei päästäisi.
Jokainen oli oikeassa, omasta näkökulmastaan. Kaikki nuo yksityiskohdat löytyivät elefantista. Silti kukaan ei hahmottanut kokonaisuutta.
Sama koskee verotusta: katsomme yksityiskohtia – emme kokonaisuutta.
Suurin osa noin 115 miljardin euron veropotista kerätään kansalaisten ja yritysten tuloista. Silti yksi erityisen hiertävä vero on perintövero. Sen poistamista vaaditaan usein.
Kuitenkin juuri perintövero on Suomessa varsin matala - joitakin suuria perintöjä lukuun ottamatta. Perintöveron poistaminen, Ruotsin tapaan, voisi johtaa kuitenkin jopa perinnönsaajan lopullisen verotuksen kiristymiseen.
Suurin osa veropotista kerätään tuloista. Silti yksi erityisen hiertävä vero on perintövero.
Veroja voi tietysti myös vältellä, esimerkiksi muuttamalla kirjansa ulkomaille, kuten vaikkapa Björn Wahlroos on tehnyt. Syyksi veropakolaisuuten mainitaan usein Suomen korkea verotus. Ehkä muitakin syitä kuitenkin löytyy. Todella isoista pääomatuloista kun maksetaan veroja paljon vähemmän kuin vastaavista palkkatuloista – ja pääomatulojahan suuret tulot yleensä ovat.
Jotkut miljonääreistä, kuten vaikkapa Supercellin Ilkka Paananen sanovat kuitenkin maksavansa veronsa mielellään Suomeen: ovathan he saaneet tästä maasta koulutuksen, hyvän elämän ja sosiaaliturvan. Mielenkiintoista on myös se, että varsinaiset superrikkaat, miljardöörit, suorastaan vaativat, että heidän verotustaan kiristettäisiin.
Järjestelmän uudistamisen estää etujärjestöjen paine.
Valtio kerää suuren potin verottaessaan kaupantekoa. Arvonlisäverokantoja on neljä, nollasta 24 prosenttiin. Voidaan kysyä, miksi näin on, kun vähempikin riittäisi?
Jos prosentti olisi kaikille sama, korkein prosentti alenisi ja alimmat nousisivat. Todennäköisesti sekä talous että kuluttajat hyötyisivät. Mutta tässä järjestelmän uudistamisen estää etujärjestöjen paine.
Ja on verotuksessa muutakin mahdotonta muuttaa. Sekä ammattiyhdistykset että työnantajat valvovat silmä kovana omia etuoikeuksiaan. Järjestöt saavat kuitata pörssiosinkonsa verovapaasti – tavalliset kansalaiset sen sijaan maksavat pienistä osinkotuloistaan veron. Ay-liikkeen ja työnantajaleirin järjestöjä nimitetäänkin usein Hakaniemen ja Etelärannan veroparatiiseiksi.
Verotus ei siis ole aina loogista, eikä ole koskaan ollutkaan.
On suosittua vaatia verohelpotuksia pienituloisille, kukapa sitä vastustaisi. Eikä tarvitsekaan vastustaa, sillä pienituloiset eivät todellisuudessa maksa paljoa veroja. Esimerkiksi veroista vähäisintä, Yle-veroa, ei maksa kuin kaksi kolmasosaa verovelvollisista. Silti juuri tämä vero tuntuu ärsyttävän erityisesti, vaikka se kustantaa enimmilläänkin kuukaudessa saman verran kuin kaksi tuoppia kaljaa.
Jokaisella on mielipide myös auto- ja bensaverosta. Ei ihme, sillä kyseessä ei ole yksinkertainen juttu. Autovero on sidottu auton tuottamiin haitallisiin päästöihin, saastuttaja maksaa enemmän, mutta haitoista lasketaan mukaan vain osa. Sähköautot, jotka eivät tuota pakokaasuja, tuottavat auton valmistusprosessissa enemmän päästöjä kuin perinteiset autot. Tätä verotuksessa ei taas oteta huomioon.
Tupakkaa ja viinaa verotetaan terveyssyistä. Jostain syystä rasvan ja sokerin verotusta ei saada millään aikaan.
Verotus ei siis ole aina loogista, eikä ole koskaan ollutkaan. Kautta aikain on keksitty luovasti veroja kuten ikkunavero, partavero, koiravero, vanhanpiianvero, huvivero, pelikorttivero, somevero – ja autojen peräkoukkuvero.
Veroja tietysti tarvitaan, koska valtio tarvitsee rahaa. Tupakkaa ja viinaakin verotetaan, mikä on järkevää, ovathan ne epäterveellisiä aineita. Terveyden kannalta olisi hyviä verottaa myös sokeria ja rasvaa. Jostain syystä sitä ei saada millään aikaan.
Veronurinoistamme huolimatta olemme kuitenkin hyviä veronmaksajia. Gallupien mukaan korkeat verot myös hyväksytään – varsinkin naapurin korkeat verot. Omista ei ole niin suurta väliä.
Lauri Kontro
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Kirjoittajalle voi lähettää suoraan palautetta osoitteeseen lauri.kontro@gmail.com