Vantaan SM-hiihtojen uusittu sprinttirata herätti ristiriitaisia tunteita Hakunilassa. 1,5 kilometrin mittaiselle radalle oli tehty reilun parin sadan metrin pituinen lisäpätkä, ja se näkyi hiihtoajoissa.
Naisten karsinnan ykkönen Jasmi Joensuu taittoi matkan aikaan 3.29,8 ja eroa viimeisenä jatkoon päässeeseen Rebecca Immoseen kertyi 23,5 sekuntia.
Yleensä maailmancupissa naisten sprinttikarsintojen loppuajat pyörivät kolmen minuutin tietämillä.
Finaalissa Joensuu kellotti liki saman ajan, kun hän voitti mestaruuden. Kisan jälkeen hän kehui rataa, mutta myönsi, että siitä voisi ottaa minuutin verran pois.
– Hieno rata sinänsä, mutta tykkäisin, että olisi vähän lyhyempi Suomen kisoissa. Aika isot erot tulivat, Vantaan Hiihtoseuraa edustava Joensuu totesi.
Stadion väärässä paikassa
Suomen maajoukkuevalmennuksen mielestä rata on ajallisesti liian pitkä, vaikka finaaleissa saatiinkin kunnon kamppailut SM-mitaleista.
– Stadion on väärässä paikassa, sillä ensimmäinen mäki on liian kaukana. Jos stadion olisi lähempänä nousua, siitä saataisiin lyhyempi, päävalmentaja Teemu Pasanen totesi.
– Miehissä tuli hyviä kamppailuja, mutta naisissa näki, että rata on vain tosi pitkä. Tasoerot ovat jo valmiiksi suuret, Ville Oksanen komppasi.
Yle Urheilun asiantuntija Ville Nousiainen suosisi sprinttirataa, jossa naisten aika asettuisi 2.40:n ja 3 minuutin välille.
– Silloin voitaisiin luukuttaa riittävän lujaa, eikä sprintistä tulisi kestävyysmittelyä. Nyt joudutaan jopa passaamaan, että jaksetaan hiihtää, Nousiainen kommentoi selostuskopista.
Suomen mallin mukainen
Tiukan loppukirikamppailun Joensuun kanssa käynyt Jasmin Kähärä ja omassa alkuerässään kaatunut Verneri Poikonen totesivat, että nopea keli piti tilanteen hallinnassa. Jos keli olisi ollut hidas, olisi aikaa kulunut liikaa.
– Eipä tällaisia ratoja oikein maailmancupista löydy. Nopeus on minun valttini, joten sellaiset Toblachin kaltaiset radat sopivat paremmin minulle. Sellainen lähempänä kilometrin kuin 1,5 kilometrin rata, Poikonen sanoi ja korosti, että tärkeintä on huomioida rataan kuluva aika.
– Vaikka olisi helkkarin pitkä rata, niin jos siihen menee se kolme minuuttia, niin se on sama. Optimi olisi minusta sellainen 2,5 minuutin rata, mutta meitä sprinttereitä on monelaisia ja niin on ratojakin. Tämä oli kelpo rata.
Kähärän mielestä 3,5 minuutin finaali ei ollut ajallisesti ylipitkä. Radan pitkä laskuosuus lopussa auttoi ja teki kisasta sprinttihiihtoa.
– Tuossa radassa oli sopivasti haastetta. Tykkään, että on nousua ja laskua, eikä pelkkää tasaista. Toisaalta rata oli suoraviivainen, suoraan eteenpäin, sitten 180 astetta ja suoraa takaisin. Maailmancupeissa radat mutkittelevat enemmän.
Viidenneksi sijoittunut Tiia Olkkonenkin kiinnitti huomiota radan suoruuteen. Hän olisi kaivannut rataan enemmän tapahtumia.
– Toki siinä oli se U-mutka, jossa joutui olemaan kieli keskellä suuta. Maailmancupissa on ollut nopeita ja lyhyitä ratoja. Siihen nähden tässä kysyttiin enemmän kestävyyttä päivän aikaan. Kansallisella tasolla erot venähtävät suuriksi, kun meillä on kuitenkin ihan maailman kärkihiihtäjiä, Olkkonen sanoi.
– Toisaalta on tyypillistä, että SM-kisoissa on aina pitkät sprinttiradat. Se on Suomen malli.
Vantaan SM-hiihdot jatkuvat lauantaina 20 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisoilla. Yle seuraa tapahtumia läpi viikonlopun tässä artikkelissa.