Valtteri Pennanen, 22, sai muutama päivä sitten kuulla, että hän hiihtää Vantaan SM-hiihdoissa parisprinttiä Iivo Niskasen kanssa. Puijon Hiihtoseuran nuori hiihtäjä piti tilannetta mahtavana mahdollisuutena menestyä, olihan hän itsekin hyvässä kunnossa, mutta luottavaisen olotilan lisäksi häntä jännitti.
– Oli kyllä paineita, mutta ihan kohtuullisesti sain ne kestettyä, Pennanen myönsi Hakunilan hiihtostadionilla kisan jälkeen.
Kolminkertainen olympiavoittaja ei pahemmin neuvoja jaellut. ”Hyvin se menee”, Niskanen sanoi Pennaselle, ja oli oikeassa. Kaksikko ei myöskään pitänyt taktiikkapalaveria kisasta, sillä he olivat sitä mieltä, että he osaavat hiihtää, eikä siihen tarvita mitään ihmeellistä.
Aamulla Pennanen kuitenkin huomasi, että kaksi edellistä kisapäivää painoivat jaloissa ja hänellä oli väsynyt olo.
– Vähän hirvitti, miten se tänään lähtee, mutta meno parani finaaliin. Oli tarkoitus, että en pidä vauhtia, vaan peesaan. Veikkasimme, että Rise (Ristomatti Hakola) tekee iskun toisella osuudella, Pennanen sanoi.
– Yritin perään, mutta ei siinä kukaan muukaan pysynyt. Saatiin kuitenkin porukkaa hajalle. Vikalla osuudella otettiin se, mikä oli otettavissa. Ihan en pysynyt Imatran perässä. Siinä olisi pitänyt pysyä, jos olisi halunnut kirkkaampaa mitalia.
Pennanen joutui jännittämään maalissa, miten mitalitaiston käy. Niskanen jahtasi tiukasti toisena olevaa Imatran Urheilijoita ja Miro Karppasta, mutta ei saanut kiinni. Pennanen luotti Niskaseen, ja kun kuuluttaja kertoi, että kolme joukkuetta on irti, hän tiesi olevansa mitalisti.
– Tämä on minulle ensimmäinen aikuisten SM-mitali. Nuorten sarjoista on pari mitalia, joten tämä on minulle iso juttu.
Niskasta harmitti: ”Jossitellaan myöhemmin”
Niskasella SM-mitaleja on roppakaupalla, mutta pronssimitali tyydytti. Sen sijaan häntä harmitti se, ettei päässyt käyttämään kisassa ykkössuksipariaan. Hän sai kisajärjestäjiltä asiasta ristiriitaista tietoa siitä, saako kisassa vaihtaa suksia.
– Käydään Valtterin kanssa testaamassa ja jossitellaan myöhemmin. Lähelle pääsin Miroa, mutta ei ollut loppuun taakia, Niskanen totesi.
Karppanen tiesi, että Niskanen tulee kovaa takaa, sillä hän katsoi laskussa kuopiolaisen hahmon lähestyvän. Karppanen pani kaiken peliin.
– Ei siinä ihmeitä päässä liikkunut, kun sen verran maitohappoa oli reidessä, Karppanen sanoi ja kertoi, että kahden vuoden takainen SM-mitali maistuu paremmalta.
Tuolloin Karppanen kukisti loppukirissä Joni Mäen.
– Se oli ensimmäinen yleisen sarjan SM-kultani, se tuli puhtaassa loppukirissä ja vielä Imatralla kotikentällä.
Jämin mestaruustaktiikka hiottiin jo pari viikkoa sitten
Jämin Jänteen mestaruustaktiikka oli hiottu jo hyvissä ajoin, sillä Lauri Lepistö ja Ristomatti Hakola tekivät yhdessä sprinttiharjoituksen Hakunilassa jo pari viikkoa sitten.
– ”Rise” sanoi, että hän lähtee heti ensimmäisellä kierroksella. Sanoin, että älä ensimmäisellä, ettei tarvitse kolmea kierrosta hiihtää yksin, Lepistö naurahti.
Hakola päätyi sitten tekemään iskunsa kakkoskierroksen nousuun, jossa alkoi hänen bravuuripätkänsä. Hän pääsi iskemään loivaan nousuun tasatyöntöä.
– Jänteen joukkueenjohtaja Asko Uurasjärvi kävi vetämässä viivan ja siitä lähdettiin, Hakola sanoi.
Lepistö myönsi, ettei aamulla kilpailuvire ollut paras mahdollinen, sillä sängystä nousi kisaviikonlopun marinoima mies. Yöuniakin oli alla noin viiden tunnin verran.
– Tuntui huonolta, mutta kisassa tuntui kyllä hyvältä. Ei Riston esityöstä voinut olla viimeistelemättä.