Yhteiskuntatieteilijöiden keskuudessa kuohahti tiistaina.
Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo syytti Ylen kolumnissaan Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan verosuosituksia ideologisiksi. Hiilamo kuvasi suositusten olevan ”valovuoden päässä riippumattomasta tutkimuksesta”.
Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju puolusti laitostaan tiukasti ja syytti Hiilamoa professorin kaapuun pukeutuvaksi poliitikoksi.
Taustalla on kysymys siitä, laulavatko tutkimuslaitokset rahoittajiensa lauluja.
Suomessa on neljä taloustieteeseen keskittynyttä tutkimuslaitosta, joista kolmea rahoittavat yksityiset eturyhmät.
Etlan taustalla on elinkeinoelämän ja työnantajien keskusjärjestöjä, Laborella (entinen Palkansaajien tutkimuslaitos) puolestaan työntekijäpuolen keskusjärjestöjä ja ammattiliittoja sekä Pellervon taloustutkimus PTT:llä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ja osuuskuntia.
Ovatko laitosten tuotokset siis vuorineuvosten, ay-aktiivien ja maataloustuottajien intressien ajamia?
Vastauksen saamiseksi pitää erotella, mitä tutkimuslaitokset oikein tekevät.
Rahoittajat eivät sanele tieteellisiä tutkimuksia
Laitosten pääasiallinen lopputuote ovat varsinaiset tieteelliset tutkimukset. Niitä tekevät tutkijat, jotka eivät ole juuri missään tekemisissä laitosten taustajärjestöjen kanssa. Näiden tutkijoiden ja heidän tekemiensä tutkimusten riippumattomuudesta kertoo moni seikka.
Laitosten välillä on ensinnäkin runsaasti liikennettä. Monet tutkijat ovat vaihtaneet esimerkiksi Etlasta Laboreen tai toisinpäin.
Tutkijat eri laitoksista myös tekevät jatkuvasti yhteistyötä. Viimeksi kuluvalla viikolla julkaistiin tutkimus, jossa on tekijöinä sekä Etlan että Laboren tutkijoita.
Jos kyse olisi politikoivista ideologeista tai omistajien edunvalvojista, yhteistyötä ja liikennettä laitosten välillä tuskin tapahtuisi.
Tutkijoiden maailmassa menestystä mitataan sillä, kuinka laadukkaissa tieteellisissä lehdissä tutkimukset saadaan julkaistuksi. Niissä tutkimukset käyvät läpi vertaisarvioinnin, josta agendallinen sisältö ei menisi läpi.
Oma lukunsa on tutkijoiden ammattieetos, jossa korostuu objektiivisuus, riippumattomuus ja tutkimuksen eettisyys. Tutkijan tuotosten paljastuminen ideologian ajamaksi olisi todennäköisesti pahinta, mitä tutkijan uskottavuudelle ja uralle voisi tapahtua.
Kuten kenellä hyvänsä, ammattitutkijoillakin on tietenkin mielipiteitä ja erilaisia maailmankuvia. Taloustieteilijöiden keskuudessa ihanne on kuitenkin se, että tutkimustieto ja mielipiteet pidetään tiukasti erillään.
Tutkimuksissa se on ehdoton periaate, mutta sama näkyy parhaimmillaan myös julkisessa keskustelussa, kun tutkijat arvioivat esimerkiksi lakimuutosten vaikutuksia. Moni tutkija toteaa tällöin erikseen ääneen, mitä erilaisten toimenpiteiden vaikutuksista ylipäätään voidaan tutkimusnäytön perusteella arvioida ja mikä menee arvovalintojen puolelle.
– Julkisen sektorin tulojen ja menojen tasapainottaminen on välttämätöntä, mutta on siis ensisijaisesti poliittinen valinta, miten suurta julkista sektoria halutaan ylläpitää. Poliittinen kysymys on sekin, pyritäänkö julkisen talouden tasapainoon menoja karsimalla vai verotusta kiristämällä, totesi esimerkiksi professori Roope Uusitalo, kun Helsingin Sanomat kysyi veronkorotusten ja leikkausten suhteesta.
Taloustieteilijöitä jatkuvasti haastattelevalle toimittajalle asia näkyy niin, että ammattitutkijoiden poliittisia kantoja tai suosikkipuolueita on lähes mahdotonta arvioida, vaikka takana olisi kuinka monia keskusteluja.
Politiikkasuosituksissa linja muuttuu
Asia muuttuu, kun puhutaan tutkimuslaitosten toisesta tuotteesta, politiikkasuosituksista. Esimerkiksi Heikki Hiilamon kritiikki kohdistui Etlan Muistioita hallitukselle -julkaisuun, jossa laitos esitti ”pelastuspakettia” Suomen taloudelle.
Politiikkasuositukset eivät ole vertaisarvioituja tutkimuksia, vaan koosteita, joissa esitetään poliitikoille arvioita ja suosituksia aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella.
Näissä ulostuloissa kuuluu aika ajoin poliittisia painotuksia, jotka mukailevat laitosten taustaorganisaatioiden näkemyksiä.
Poliittisille painotuksille on sitä enemmän tilaa, mitä hajanaisempaa ja epävarmempaa tutkimusnäyttö käsiteltävästä kysymyksestä on. Tällöin politiikkasuosituksessa voidaan olla valikoivia ja painottaa sellaisia tutkimuksia, jotka korostavat haluttua suuntaa.
Esimerkiksi Etla suositteli yritysveron laskemista 20:sta 15 prosenttiin, minkä hyödyistä ei suinkaan ole yksiselitteistä näyttöä. On erittäin todennäköistä, että tätä ja muutamia muita Etlan esittämiä suosituksia ei muilta tutkimuslaitoksilta kuulisi.
Talouspoliittisia kannanottoja laatii pääasiassa laitosten johto. Niihin osallistuu myös rivitutkijoita, mutta aloite on johdolla.
Taustakeskustelut tutkijoiden kanssa paljastavat, että osa tutkijoista ei halua osallistua politiikkasuosituksiin ollenkaan, koska niissä objektiivisuuden ja riippumattomuuden ihanteet eivät usein toteudu.
Labore lopetti politiikkasuositusten tekemisen kokonaan pari vuotta sitten, kun laitoksen johtoon astui (aiemmin Etlassa työskennellyt) Mika Maliranta. Puhelu Malirannalle paljastaa, että tavoite oli vahvistaa laitoksen riippumattomuutta.
– Näin tutkimuksen ja politiikkasuositusten välinen ero pysyy mahdollisimman selkeänä ja meidän tutkijat pystyvät tekemään sitä asiaa, mitä he ovat tänne tulleet tekemään. Eli ei politikoimaan, vaan tekemään tutkimuksia, Maliranta sanoo.
Mihin muuhun maksaja vaikuttaa?
Eniten siihen, minkälaisia kysymyksiä laitoksissa tutkitaan. Esimerkiksi PTT:ssä tutkitaan paljon maa- ja metsätaloutta, Laboressa työmarkkinoita ja tulonjakoa, Etlassa kasvua ja yritystoimintaa.
Tutkijat korostavat taustakeskusteluissa, että spesifit tutkimusaiheet – saatikka tulokset ovat kuitenkin tutkijoiden omissa käsissä. Suurin osa tutkimuksista myös rahoitetaan ulkopuolisella, tutkijoiden itse hakemalla rahoituksella.
Laitosten taustayhteisöt eivät myöskään ole suoraan yhteydessä laitosten tutkijoihin vaan johtoon. Entinen tutkimuslaitoksen johtaja sanoo, että johtajalle yksi tärkeä tehtävä on toimia palomuurina, joka estää rahoittajien perusteettomien moitteiden valumisen tutkijoille.
Onnistumisesta voi kertoa esimerkiksi se, että Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen kritisoi maanantaina hallituksen perusteluja, kun se vetosi paikallisen sopimisen edistämisessä Suomen Yrittäjien kyselytutkimukseen. Etlan taustalla olevalle Elinkeinoelämän keskusliitolle paikallinen sopiminen on lempilapsi.
Juttua korjattu 9.2.2024 kello 11.11: Suomen Yrittäjien kyselytutkimuksesta puhuttiin jutussa virheellisesti aiemmin jäsenkyselynä. Todellisuudessa kyse on kyselytutkimuksesta.
Kuuntele Heikki Hiilamon kolumni:
