Aloitetaan positiivisella nuotilla. On kiistatonta, että Columbus Blue Jacketsilla on käsissään yksi parhaista nuorten pelaajien katraista koko NHL:ssä. Joukkueesta löytyy huomisen huippuosaamista.
Vaikka urheilullista uskottavuutta seuralla ei hetkeen ole ollut, palasia paremman huomisen rakentamiseen riittää. Tältä osin seurajohto Jarmo Kekäläisen johdolla on tehnyt hyvää työtä.
Tällä kaudella nuoret pelaajat ovat kiistatta kehittyneet, vaikka joukkueen tulokset ovat olleet huonoja. Pinnan alla porisee lupaus kirkkaammasta huomisesta.
Sitten tuleekin iso mutta.
Miten pitää paketti kasassa kaiken turbulenssin keskellä? On varmaa, että Kekäläinen kirjaimellisesti vihaa keskustelua siitä, miten pelaaja toisensa perään haluaa pois seurasta.
Tätä keskustelua on käyty siitä lähtien, kun Artemi Panarin ja Sergei Bobrovski halusivat vaihtaa maisemaa neljä vuotta sitten.
Aihe nousi pinnalle jälleen pari viikkoa sitten.
Yksi seuran kirkkaimmista lupauksista, tšekkipuolustaja David Jiricek ilmaisi tuolloin julkisesti tyytymättömyytensä siihen, miten seura oli häntä kohdellut. Jo syksyllä seurajohto antoi Jiricekille luvan hankkia asunnon kaupungista, mikä NHL-maailmassa tavallisesti tarkoittaa pelipaikan varmistumista. Vain muutamaa päivää myöhemmin seura lähetti hänet Clevelandiin AHL:ään.
Sittemmin Jiricekiä on pompoteltu sinne tänne ja ajoittain hän ei ole pelannut missään.
Ymmärtääkseni paremmin Jiricekin tilannetta pyysin raporttia suoraan pääkallopaikalta. The Athleticille Columbusta päivittäistasolla seuraava Aaron Portzline sanoi suoraan, että tšekkipelaajan leirissä kohtelu on otettu henkilökohtaisesti.
– On selvää, että hän on tyytymätön siihen, miten häntä on kohdeltu. On epätavallista ohjeistaa pelaajaa hankkimaan asunto ja sitten laittaa hänet farmiin. Ja vielä uudelleen myöhemmin kaudella, nyt ilmeisesti pidemmäksi aikaa. Onko hänellä oikeus tuntea noin? Se on reilu kysymys.
Eikä Jiricek ole ainoa.
Miksi pelaajat haluavat pois?
Erinomaisen tulokaskauden pelannut Kent Johnson (16+24) aloitti monien yllätykseksi kauden farmissa, jossa hän pelasi yllättävän pitkään ennen kutsua takaisin ylös. Harvemmin 40 pisteen tulokaskauden pelanneet aloittavat kautta farmista.
Esiin on nostettu myös tulokassentteri Adam Fantillin erikoinen siirto laidalle sekä nuorten pelaajien jääajan rajoittaminen panoksettomissa peleissä, joissa juuri nuorten sisään ajamisen voisi kuvitella olevan prioriteetti.
Toki samaan hengenvetoon on muistettava, että farmikomennukset ja kasvukivut ovat osa täysin normaalia nuorten pelaajien kasvuprosessia. Se, että nykynuoret ovat eri tavalla täynnä itseluottamusta ja oman arvon tuntoa, ei tarkoita, että heille pitäisi ojentaa kaikki hopeatarjottimella. NHL on yhtä kaikki armottoman kova ammattilaisliiga, jossa voittaville tavoille oppiminen vaatii aina myös kovaa rakkautta.
– Jotkut päivittäistason ratkaisut nuorten pelaajien kanssa ansaitsevat kritiikkiä. Jiricekin farmikomennus, Fantillin siirto laitaan ja tietyt jääaikaratkaisut, mutta samaan aikaan nuoret pelaajat silmiemme edessä ovat kiistatta kehittyneet. Pinnan alla ehdottomasti kuplii, Portzline näkee.
Iso kuva ei kuitenkaan maalaudu kauniiksi. On vähintäänkin erikoista, miten usein juuri Columbuksessa pelaajat tuntuvat olevan tyytymättömiä – kuka mistäkin syystä. On syytä muistaa, että jokainen tapaus on omansa, mutta onko todella sattumaa, että niitä tulee yhdestä seurasta jatkuvasti.
Pelkästään tämän kauden aikana Jiricekin lisäksi seurasta on halunnut pois latvialaismaalivahti Elvis Merzlikins sekä koti-ikävää potenut venäläishyökkääjä Dmitri Voronkov. Marraskuussa Jegor Tšinahovin agentti viestitti Columbus Dispatchille asiakkaansa haluavan pois Columbuksesta. Pelaaja ei agentin mukaan kokenut saavansa luottamusta ja tukea seuralta. Myöhemmin Tšinahov itse sanoi kaiken olevan hyvin.
Aiemmin seurasta halusi ja pääsi pois Pierre-Luc Dubois.
The Daily Faceoffin tunnettu amerikkalaistoimittaja Frank Seravalli latasi pari viikkoa sitten, etteivät pelaajat yksinkertaisesti halua pelata Columbuksessa nykyisen seurajohdon ja valmennuksen (Pascal Vincent) alaisuudessa.
Vincent otti kovat otteet käyttöönsä heti kauden alussa. Tähtipelaajista penkin päässä ja/tai katsomossa istuivat jo ensimmäistä viikkojen aikana Patrik Laine, Johnny Gaudreau sekä Damon Severson.
– Kunnioitan Frankia, enkä voi sanoa hänen olevan väärässä, mutta ehkä tuo on näkemys 30 000 jalan päästä. Kaikki tapaukset ovat omiaan, mutta onhan tilanne levoton ja tässä seurassa on historiaa näistä tapauksista. Todella iso kysymys nyt kuuluukin: saako seura pidettyä lahjakkaat nuoret Columbuksessa, Portzline kysyy.
Katse kääntyy Kekäläiseen. Kaiken turbulenssin ja urheilullisen syöksykierteen jälkeen on vähintäänkin reilua kysyä, vieläkö seuran suomalaispomolle ojennetaan kynä, kun nuorten pelaajien uusista sopimuksista aletaan neuvotella?
– Hän on onnistunut Laineen ja Zach Werenskin kanssa. On silti hämärän peitossa, onnistuvatko he pitämään tämän rungon kasassa ja antamaan tälle aikaa kehittyä joksikin suuremmaksi.
Kekäläinen loppusuoralla?
Kaiken jälkeen Kekäläisen asema urheilupuolen pomona täytyy voida voimakkaasti kyseenalaistaa. Seuran tuloskunto on romahtanut, pelaajat oireilevat julkisesti eikä toiminnasta laajemminkaan ole löydettävissä punaista lankaa.
Toisaalla seura näyttäytyy uudelleenrakennusprojektina, mitä sen pitäisikin olla, ja toisaalla Kekäläinen puhuu pudotuspelitavoitteista. Raaka realismi on sitä, että Columbus on itäisen konferenssin heikoin joukkue 16 pisteen päässä pudotuspeleistä.
Romahtaneen tuloskunnon ohella huolestuttavinta on jatkuva turbulenssi ja negatiivinen julkisuus seuran ympärillä. Sitä on jatkunut pitkään ja alkoi tämän kauden osalta jo kesällä, kun Kekäläinen päätti palkata valmentajakseen Torontosta kyseenalaisien valmennusmetodien vuoksi kenkää saaneen Mike Babcockin. Kaiken kokenut luotsi ei ehtinyt valmentaa yksiä harjoituksiakaan ennen kuin sai myös Columbuksesta kenkää tutkittuaan pelaajan puhelinta.
Tähän päälle Jiricekin ja Merzlikinsin avautumiset ja niin edelleen. Jokin Columbuksessa mättää.
– Häviäminen luo kaaosta ja Babcock-homma resonoi edelleen. Babcockin tapauksessa seurajohdon rekrytoinnista käyttämä ilmaus ”asianmukainen huolellisuus” ei tarkoittanut yhtään mitään, Portzline totesi.
Usko siihen, että Kekäläinen toimisi virassaan vielä kauden 2024–2025 alkaessa alkaa huveta.
– Tuntuu siltä, että organisaation ylemmille tasoille on muutoksia tulossa. Jos olisin vedonlyöjä, en löisi Kekäläisen työpaikan puolesta vetoa, Portzline linjaa.
– Kaikki riippuu siitä, miten omistajataho hänen visioonsa tulevaisuudesta suhtautuu. Tähän kauteen on liittynyt Babcockin, Merzlikinsin ja Jiricekin kautta paljon melua ja tiedän, ettei omistajataho pidä siitä. Samaan aikaan he tykkäävät pysytellä taustalla, eivätkä halua antaa julkisen mielipiteen ohjata.