Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Talvi yllätti robottiauton – kaikissa keleissä itsekseen pärjäävä auto on osoittautunut illuusioksi

Itseohjautuvan auton kehittäminen on pitkä ja vaivalloinen urakka. Vaikka robottiauto osaa jo luovia Kiinan ruuhkissa, Suomen talvessa se pärjää itsekseen ehkä vasta 2040-luvulla.

Katso videolta, kun Mercedes-Benzin testiryhmä testaa robottiauton havainnointikykyä Lapin talvessa.

Jos innokkaimpia autotehtailijoita olisi ollut uskominen, autot hoitaisivat ajamisen itse jo nyt. Visiot robottiautojen kehityksestä eivät kuitenkaan osuneet likimainkaan kohdilleen. Talvi yllätti robottiauton.

Mercedes-Benzin palkkalistoilla oleva saksalaisinsinööri Werner Ritter tietää, että rekkaa seuraava lumipölly sumentaa robottiauton havaintokyvyn. Testimersu on takakonttia myöten täynnä tekniikkaa, kun sillä startataan lumipyryyn Länsi-Lapissa.

– Testaamme mahdollistavatko aiempaa tarkemmat sensorit autonomisen ajon tilanteessa, jossa pöllyävä lumi peittää näkyvyyden melkein kokonaan. Teknisesti valmista on varmaankin lähivuosina, mutta kyse on myös siitä, onko asiakkaillamme varaa siihen.

Kaikissa olosuhteissa itsekseen pärjäävä auto on osoittautunut toistaiseksi illuusioksi. Robottiautot ovat ottaneet ihmiskuskin tehtäviä järjestelmä kerrallaan, lähtien liikkeelle poutasäistä ja alhaisista nopeuksista.

Talvella tie menee siinä, mihin aura-auto on sattunut sen auraamaan.

Risto Ojala, tutkija, Aalto-yliopisto

Kehitystä kuvataankin viisiportaisella asteikolla ja vitoseen eli täysautomaatioon on vielä matkaa.

– Ehkä kymmenen vuoden päästä on autoja, jotka toimivat täysin autonomisesti hyvissä olosuhteissa. Kehitys lähtee siitä, että järjestelmät toimivat entistä varmemmin hyvällä säällä ja lopulta löydetään ratkaisu, jolla ne toimivat kaikissa olosuhteissa, tiivistää Aalto-yliopiston tutkija Risto Ojala.

Ojalan tutkimusryhmä painii samojen talvisten sääongelmien kanssa kuin saksalaisinsinööri. Ryhmä tutkii sitä, miten lumisateen aiheuttamaa kohinaa voitaisiin poistaa laserkeilaimen datasta. Sateen määrästä ja hiutaleiden koosta riippuen häiriö voi olla isokin.

Myös talvista valtatietä kaventavat lumipenkat ovat ongelma robottiautolle, jonka ajo pohjautuu yleensä karttatietoon.

– Talvella tie menee siinä, mihin aura-auto on sattunut sen auraamaan eli karttaan pohjautuva tieto voi olla puoli metriä väärässä, Ojala sanoo.

Mercedes-Benzin tietty malli voi ajaa autonomisesti joillakin Saksan teillä, mutta vain alle 60 kilometrin tuntivauhtia. Insinöörit tekevät parhaansa, jotta auto selviäisi myös normaalivauhdissa ja talvioloissa.

Robottiautot tukkineet pelastusteitä

Useissa Yhdysvaltain ja Kiinan suurkaupungeissa robottitaksit jo kyyditsevät maksavia asiakkaita. Kyse on rajoitetuista alueista kaupunkiympäristössä. Kaupalliseen taksitoimintaan valjastetun robottiauto Cruisen taustalla on General Motors ja kilpailija Waymo taas on alun alkaen Googlen projekti.

VTT:n robottiautotiimin vetäjä Matti Kutila pääsi konferenssimatkalla testaamaan robottitaksia Yhdysvalloissa.

– Ajoimme Las Vegasin keskustassa puolisen tuntia normaalin liikenteen seassa niin, että auto oli koko ajan tietokoneohjauksessa. Se kiihdytteli ja jarrutteli, eikä tehnyt yhtään ainoaa virhettä.

Virheitä tietokoneilta ei sallitakaan, vaikka ihmisten kohdalla niitä pidetään tiettyyn rajaan asti väistämättöminä.

General Motors veti viime syksynä kaikki ilman turvakuljettajaa liikkuneet lähes tuhat robottitaksia pois liikenteestä, kun yksi niistä törmäsi maassa makaavaan ihmiseen San Fransiscossa. Yhtiö ilmoitti myös vähentävänsä satsauksiaan robottiautoihin.

Poliisi- ja pelastusviranomaiset olivat tästä huojentuneita. Ne ovat vastustaneet lupia robottiautoille sen jälkeen, kun autot ovat tukkineet pelastusteitä ja jättäneet väistämättä hälytysajossa olleita paloautoja.

Laki hyväksyy testiautot ilman kuljettajaa

Itsenäisesti pärjäävän auton kehittäminen on pitkä, vaivalloinen ja pienin askelin etenevä prosessi. Kutilan mukaan tutkijat sen kyllä aina tiesivätkin, vaikka autotehtailijat ja media saattoivatkin ajautua keulimaan robottiautohypen ollessa kuumimmillaan joitakin vuosia sitten.

VTT:n robottiautotiimin vetäjä Matti Kutila seisoo valtatien varrella Muoniossa talvisäässä, taustalla näkyy autoja.
Robottiautotiimin vetäjä Matti Kutila on tottunut ajamaan VTT:n robottiautoilla. Maantieajoon tarkoitetun Martin tekoäly on viritetty katsomaan pitkälle kun taas Elviira pärjää kaupunkien liikennevaloissa ja hitaissa liikennevirroissa. Kuva: Annu Passoja / Yle

Kutilan mielestä on selvää, että vaivannäkö kannattaa eli hyödyt olisivat kiistattomat.

– Yksi rekkakuski pystyisi operoimaan samaan aikaan kolmea rekkaa etelästä pohjoiseen. Työhön saataisiin houkuttelevuutta, kun sitä voitaisiin tehdä etänä, Kutila sanoo.

Suomi jo tulkitsee lainsäädäntöä niin, että kuljettajan ei tarvitse olla auton sisällä. Riittää että sellainen on jossain, vaikka etävalvomossa. Robottiautoja voisi siis viranomaisten puolesta testata ilman autossa istuvaa turvakuljettajaakin, mutta kukaan Suomessa ei ole vielä halunnut niin tehdä.

– Ei tekniikka vielä niin hyvää ole, että joku ottaisi sen riskin. Uskon kuitenkin, että melko pian tulee tilanteita että sisällä ei ole kuljettajaa, sanoo johtava asiantuntija Reijo Jälkö testilupia myöntävästä Traficomista.

Esimerkiksi Tampereella robottibusseja operoiva Remoted on jo avannut etävalvomon.

Somettaessa pelot unohtuvat

Suomi on rankattu yhdeksi maailman myötämielisimmistä maista, mitä autonomiseen autoiluun tulee. Viranomaiset eivät esimerkiksi ensin koeaja testiautoja suljetulla alueella, kuten monissa muissa maissa. Jälkö arvelee luottamuksen kumpuavan teknologiamyönteisestä ilmapiiristä.

Kun asiakkaat ottivat selfieitä, he rentoutuivat eivätkä muistaneet enää pelätä.

Matti Kutila, VTT

Vakavia onnettomuuksia ei ole Jälkön mukaan tullut. Muutama peltikolari sen sijaan on sattunut tilanteissa, joissa ohjaus on siirtynyt ihmiseltä tietokoneelle tai päinvastoin.

Mersun testirobottiauton ohjaamo auton ajaessa lumisella valtatiellä. Kuljettajan kädet eivät ole ratissa, vaan auto ohjaa itseään.
Robottiauto Martti on tietokoneohjauksessa valtatiellä ja ratti pyörii ilman ihmistä. Auto ajaa muutaman kymmenen kilometrin tuntivauhtia ja pysyy siinä vauhdissa hyvin tiellä. Kuva: Annu Passoja / Yle

Automaattiautoilun uskotaan alkavan monotonisista matkoista: lyhyitä matkoja edestakaisin sahaavista pikkubusseista ja tavaroiden siirtelystä suljetulla teollisuusalueella. Humalaista kuskia ei tarvitse pelätä, toisaalta vialliseksi hakkeroitu ohjelmisto voisi koitua kohtaloksi.

Kynnys astua täysin tietokoneen varassa liikkuvaan autoon voi olla iso, mutta ei välttämättä. Matti Kutila kertoo robottitaksipalvelua pilotoineen Uberin asentaneen takapenkeille tabletit lievittämään asiakkaiden mahdollista hermoilua.

– Kun asiakkaat saivat ottaa selfieitä ja lähettää niitä sosiaaliseen mediaan, he rentoutuivat eivätkä muistaneet enää pelätä.