Julkisuudessa on heitelty lisäsopeutuksen eli suorien leikkausten ja veronkiristysten määrästä erilaisia miljardisummia.
Kysyimme valtiovarainministeriön talouspolitiikan koordinaattori Lauri Kajanojalta, mistä erot johtuvat ja mitä kaikkea ministeriön laskelmat pitävät sisällään.
Kajanoja ei ota kantaa siihen, mikä summa on oikea, koska poliittisia päätöksiä ei ole tehty ja laskelmin liittyy paljon epävarmuutta.
Hallitus sopi jo kuuden miljardin euron sopeutuksesta hallitusneuvotteluissa, mutta kaikkia päätöksiä ei ole vielä pantu toimeen.
1. Nämä asiat huomioitu ministeriön laskelmassa
Hallitusohjelmassa on sovittu tavoite julkisen talouden alijäämälle. Vuonna 2027 se voi olla korkeintaan yksi prosentti suhteessa bruttokansantuotteeseen. Myös julkisen talouden velka pitää vakauttaa vaalikauden loppuun mennessä eli se ei saa enää kasvaa.
EU:n finanssisäännöt taas määräävät, että jäsenmaiden julkisen talouden alijäämä ei saa ylittää kolmea prosenttia bruttokansantuotteesta tai velkasuhde olla yli 60 prosenttia.
Näiden lisäksi laskelmaan on otettu mukaan hallituksen neljän miljardin euron investointipaketti sekä kehysvaraukset, kuten lisäbudjetit tai jakamaton varaus. Näitä molempia on esimerkiksi ensi vuonna noin 400 miljoonaa euron edestä.
2. Miksi monta eri summaa sopeutustarpeesta?
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) on kertonut, että ensi vuonna tarvitaan lisäsopeutusta kolmen miljardin verran, mutta myös että koko loppuvaalikauden tarve olisi kolme miljardia euroa.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on puhunut ensin puolestatoista miljardista eurosta, sitten kolmesta miljardista eurosta vuoteen 2027 mennessä.
Valtiovarainministeriö on nostanut sopeutusarvionsa jo 11 miljardiin euroon koko vaalikautena.
Valtava ero summissa johtuu siitä, mitä kaikkea lisäsopeutuslaskelmiin otetaan mukaan ja siitä, mille ajanjaksolle se kohdistuu.
Hallituksen neljän miljardin investointiohjelmaa ei ole toimeenpantu kokonaan. Siitä on kohdistettu vasta noin 700 miljoonaa euroa.
Myöskään lisäbudjeteista ei ole tehty päätöksiä, mutta ne kasvattavat lisäsopeutuksen summaa. Jos esimerkiksi kaikkia kehysvarauksia ei oteta käyttöön tai hallitus luopuu osasta investointeja, sopeutuksen määrä vastaavasti alenee.
Myös hyvinvointialueiden parhaillaan toiminnastaan etsimät säästöt vaikuttavat lopulta sopeutustarpeeseen.
3. Laskelmissa ja säännöissä epävarmuuksia
Investointipaketin ja lisäbudjettien lisäksi myös EU:n joulukuussa sopimien taloussääntöjen toimeenpanoon liittyy paljon epävarmuutta.
Jos kolmen prosentin alijäämärajan ylitys on vähäinen, väliaikainen ja poikkeuksellinen siihen voi saada lievennystä. Näin Suomi voi välttää joutumisen liiallisen alijäämän menettelyyn eli komission ja muiden jäsenmaiden tarkkailuun.
Valtiovarainministeriön joulukuun ennusteen mukaan Suomen talous on tänä vuonna 3,5 prosenttia alijäämäinen ja 3,4 prosenttia ensi vuonna. Suomi voi vedota tämän vuoden alijäämän kohdalla, että se on väliaikainen ja vähäinen, mutta tuskin enää ensi vuoden.
60 prosentin velkasuhdesäännön yksityiskohdat ovat vielä auki. Vielä ei tiedetä, missä tahdissa ja millä määrällä vuodessa Suomen pitäisi alentaa velkaantumistaan, koska toimiin vaikuttaa myös maan velan kantokyky. Rajan ylittävät jäsenmaat joutuvat esittämään syksyllä suunnitelman velkasuhteensa laskemiseksi.
Viime vuoden lopussa Suomella oli velkaa 75,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
4. Miksi julkisen talouden tila heikentyi lyhyessä ajassa näin paljon?
Kalanoja nimeää viisi pääsyytä:
- Talouskasvun ja työllisyyden heikkeneminen.
- Oletettujen verokertymien pieneneminen.
- Hyvinvointialueiden ennakoitua suuremmat alijäämät eli tappiot. Lisärahan tarve on noin 400–500 miljonaa euroa.
- Kuntien heikentynyt taloustilanne, jota valtion pitää helpottaa. Rahaa tarvitaan lisää noin 300–400 miljoonaa euroa.
- Päätös alentaa työttömyysvakuutusmaksuja tämän vuoden alusta.
Hallitus kokoontuu 15. huhtikuuta kehysriiheen tekemään päätöksiä uusista säästöistä ja veronkiristyksistä.