MOSKOVA Kauan hiljaa pelätty mutta silti järkyttävä uutinen tuli iltapäivällä kello 14.19 Moskovan aikaa.
Jamalo-Nenetskin piirissä sijaitseva rangaistussiirtola ilmoitti, että Aleksei Navalnyi on kuollut.
Venäjällä julkisuudessa liikkuu tietoja, että oppositiojohtaja olisi kuollut veritulppaan.
Ei ole ihme, että moni Venäjällä ja ulkomailla epäilee Venäjän vankilaviranomaisten selityksiä.
Venäjän oppositiovoimien reaktio on selvä: Navalnyi ei kuollut, hänet tapettiin. Tiedossa on, että oppositiojohtajaa pidettiin toistuvasti pitkiä aikoja eristyssellissä.
Navalnyissa Venäjän oppositio menetti näkyvimmän hahmonsa. Se on väistämättä musertava isku.
Navalnyi oli ennen kaikkea vastarinnan symboli – mies, joka ei suostunut pelkäämään vallanpitäjiä vaan itsepintaisesti palasi maahan epäonnistuneesta myrkytysyrityksestä toivuttuaan.
Venäjän vallanpitäjät voivat ehkä ajatella, että heillä on yhtäkkiä yksi ongelma vähemmän. Enää syyttäjien ei tarvitse tehtailla yhä uusia ja uusia oikeusjuttuja Navalnyin pitämiseksi telkien takana.
Lähipäivät näyttävät, nostaako kuolema mielenilmauksia, ja jos nostaa, miten näkyviä. Venäjän turvallisuuskoneisto todennäköisesti valmistautuu murskaamaan pienimmätkin mielenilmaukset.
Vallanpitäjät todennäköisesti laskevat sen varaan, että suuria protesteja ei tule. Navalnyin järjestöt Venäjällä on murskattu ja Navalnyin tärkeimmät liittolaiset ovat joko maanpaossa tai vankilassa.
Hyökkäyssota Ukrainassa on antanut turvallisuusviranomaisille entistäkin vapaammat kädet tukahduttaa kaikenlaisen toisinajattelun.
Navalnyin kuolema viestii Venäjän yhteiskunnalle, että viime kädessä vallanpitäjät ja viranomaiset voivat tehdä yksilölle mitä haluavat.
Tämä viesti on toki kuultu useasti ennenkin. Journalisti Anna Politkovskaja murhattiin vuonna 2006, oppositiopoliitikko Boris Nemtsov vuonna 2015.
Tuomiolle joutuivat vain näiden murhien välittömät toteuttajat – ei koskaan tilaaja niiden takana.
Viime elokuussa yksityislentokoneensa räjähdyksessä kuoli Wagner-palkkasotilasyhtiön perustanut liikemies Jevgeni Prigožin, joka oli kesäkuisella sotilaskapinallaan uhmannut Putinin valtajärjestelmää.
Navalnyin tapauksessa mitään välikäsiä ei ole: Hän kuoli Venäjän viranomaisten hoivassa ja paikassa, jonne he olivat hänet sijoittaneet.
On vaikea nähdä, miten Navalnyin kuolema sopii Kremlin suureen käsikirjoitukseen, kun maata valmistellaan maaliskuun tärkeään poliittiseen näytökseen, presidentinvaaleihin.
Kremlin edustaja Dmitri Peskov kertoi, että presidentti Vladimir Putinia oli informoitu Navalnyin kuolemasta tehdasvierailulla Tšeljabinskissä. Putinille Navalnyi oli aina hahmo, jonka nimeäkään hän ei suostunut julkisuudessa lausumaan.
Putinin on määrä maaliskuussa sementoida viides virkakautensa murskavoitolla. Vaaleissa ei ole todellista kilpailua, mutta niitä tarvitaan sen osoittamiseksi, että Putin on edelleen voittamaton kansansuosikki ja että kansa seisoo Putinin sodan takana.
Vankilasta Navalnyi olisi tuskin kyennyt suuresti järkyttämään tätä suurta esitystä. Kremliä aidosti vastustava oppositio on kovin ottein tukahdutettu Venäjällä, ja maanpaossa sitä repivät keskinäiset riidat. Maaliskuun presidentinvaaleihin on päästetty vain turvallisia vastaehdokkaita. Sota-aika on antanut viranomaisille mahdollisuuden entisestään kiristää ruuveja.
Tässä tilanteessa Navalnyin kuolemasta syntyy mielikuva, että Venäjän vallanpitäjät eivät kykene enää hallitsemaan itseään. Navalnyin kuolema vaikuttaa tarpeettomalta julmuuden osoitukselta.
Oli totuus kuolemasta mikä tahansa, se lyö leimansa poliittiseen päiväjärjestykseen. Se häilyy väistämättä taustalla, kun Vladimir Putin juhlitaan viidennelle presidenttikaudelleen.