Vuonna 1991 perustettu Cradle of Filth on keikkaillut reilut kolme vuosikymmentä, mutta tätä ei yhtyeen perustajasta ja vokalistista Dani Filthistä huomaa. Poikamaisella ja hoikalla Filthillä on pilkettä silmäkulmassa – siitäkin huolimatta, että hän kertoo nytkäyttäneensä selkänsä juuri ennen kiertueen alkamista.
Haastattelua varten Filth on pukenut päälleen t-paidan, jossa komeilee kauhusarja Tales from the Cryptin karmivan ikoninen logo. Asuvalinta on ilmeinen, Cradle of Filth kun on ammentanut koko olemassaolonsa ajan vaikutteita nimenomaan kauhukulttuurista, makaabereista historiallisista henkilöistä sekä tummanpuhuvasta gotiikasta.
– Ihmisiä yleensäkin kiehtovat asioiden pimeämmät puolet, synkempi fantasia sekä jutut ja kokemukset, jotka ovat hiukkasen heidän mukavuusalueidensa ulkopuolella. Juuri näiden seikkojen takia Cradle of Filthiä diggaillaan, Dani Filth toteaa.
Kreivitär ja verellä täytetty kylpyamme
Undergroundista ponnistanut, äärimetallin eri genrejä toisiinsa sekoitteleva Cradle of Filth alkoi saavuttaa laajempaa suosiota 1990-luvun lopulla. Tuolloin bändi julkaisi sekä musiikiltaan että lyriikoiltaan kunnianhimoisen teema-albumin Cruelty and the Beast. Levyn dramaattisten kuvastojen keskiössä on yksi maailmanhistorian julmimpia naisia, hurmeinen unkarilaiskreivitär Elizabeth Bathory (1560–1614).
Ikuista nuoruutta tavoitellut kreivitär uskoi ihmisveren elvyttävään voimaan, kidutti ja murhasi palvelijoidensa avustuksella aikalaislähteiden mukaan jopa satoja nuoria naisia paitsi kylpi heidän veressään myös joi helakanpunaista eliksiiriä.
”Elämänveri roiskui Hänen iholleen / veriroiskeissa kidutus pääsi valloilleen”, albumin monipolvisissa sanoituksissa riimitellään. Dani Filthin kiinnostus historialliseen pahishahmoon ei ole vuosikymmenten saatossa laimentunut.
– Elizabeth Bathoryn tarina on kiehtonut minua jo hyvin nuoresta pitäen. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että verikylpyjen, naispuolisten orjien kiduttamisen ja lesbolaisuuden eli mytologisen puolen taustalta löytyy jotain muutakin.
Filthin mukaan verikreivitär-legendan uumenista löytyy arkista juonittelua. Aikalaisaristokraatit loivat aviomiehensä menettäneestä Elizabeth Bathorysta demonisen ja saatanallisen hahmon, jotta he pystyisivät anastamaan hänen maansa ja mantunsa, omaisuutensa ja arvonimensä.
– Kyse on ollut politiikasta. Kannattaa pohdiskella, kuinka monta ihmistä olisi pitänyt tappaa, jotta kokonainen kylpyamme olisi täyttynyt verestä. Toki aivan varmaan jonkinlaista julmuutta on harjoitettu ja siellä jossakin on totuuden siemen. Minua kiinnostaa nimenomaan häneen liittyvä mytologinen puoli, ja juuri siihen albumimme perustuu.
Tässä kontekstissa lienee aiheellista kysyä, onko ikinuorena pysyneen Dani Filthin salaisuus Elizabeth Bathoryn tavoin ihmisveren säännöllinen nautiskelu.
– Pidän oman ja tyttöystäväni veren mausta, Filth kuittaa.
Masturboiva nunna herättää huomiota
Cradle of Filthin ominaispiirteisiin on aina kuulunut provosointi. Parhaillaan Eurooppaa kiertävä yhtye veti äskettäin Suomessa kolme loppuunmyytyä konserttia, ja yleisön joukossa näkyi myös bändin lanseeraamia legendaarisia, aikoinaan runsaasti pahennusta herättäneitä Jesus is a cunt -t-paitoja. Niiden etupuolta koristaa masturboiva nunna, jonka kasvoilla on ekstaattinen ja orgastinen ilme.
– Kyseinen t-paita oli pikemminkin anarkistinen ja satanistinen statement. Paidan ideana ei ollut kristinuskon pilkkaaminen, vaan sen oli tarkoitus markkinoida uusinta albumiamme, Dani Filth tarkentaa.
Filth ilmoittaa pitävänsä etenkin eri uskontojen fantasia-arvoista. Hänen kotinsa on täynnä erilaista tribaaliesineistöä.
– Minusta on kiehtovaa, kuinka ihmiset kohdistavat uskonsa erilaisiin asioihin. Toisaalta on kiinnostavaa, että aikakaudella jolloin kehitetään tekoälyä ja avaruusaseita, palvotaan edelleen Jumalaa.
Siellä missä on Jumala, on myös Saatana. Toinen ”arveluttavan” vaatetuksen ympärille kietoutunut kohu syntyi 1990-luvun lopulla, kun yhtye kuvautti itseään Rooman Vatikaanissa ja osa jäsenistöstä oli pukeutunut I Love Satan -sloganilla varustettuihin t-paitoihin.
Toisin kuin on aiemmin luultu, Dani Filthin mukaan suorasukainen rakkaudentunnustus vanhaa vihtahousua kohtaan ei loppujen lopuksi eskaloinut tilannetta pyhääkin pyhemmässä paikassa. Paikalla olleet vartijat ärsyyntyivät siitä, että silloinen kosketinsoittaja Les Smith oli pukeutunut papiksi.
– Papin imitoiminen oli Vatikaanissa hyvin, hyvin laitonta ja meidät haluttiin pidättää aseilla uhkailemalla. Olihan se pelottava tilanne. Tuntui siltä, että Vatikaani halusi meidän katoavan pois näköpiiristä samaan tapaan kuin Putin-kritiikin nyky-Venäjällä.
Vuonna 2001 Cradle of Filthin jäsenistö esiintyi kohua herättäneessä ultraväkivaltaisessa Cradle of Fear -kauhuelokuvassa, ja Dani Filth myöntääkin, että provosointi on tuonut yhtyeelle myös valtavirtamenestystä.
– Pieni provosointi on hyväksi meille kaikille. Joku voisi sanoa, ettei provosointi ole ollut meidän kohdallamme tietoista tai oma-aloitteista, mutta kyllä se sitä on ollut.
Woke-kulttuuri on black metalille kauhistus
Cradle of Filth on saanut useampaankin otteeseen moraalinvartijat liikkeelle ja tällaista tapahtuu edelleen. Äskettäin Dani Filth joutui kiirastuleen, kun hän ilmoitti sosiaalisessa mediassa, että yhtye siirtää Israelin-kiertueensa tuonnemmaksi.
– Minua syytettiin muun muassa siitä, että tuen Hamas-terroristijärjestöä. Sain yli kaksisataa viestiä, jotka sisälsivät todella ilkeää paskaa ja vain siksi, että peruimme konsertteja sotatantereella. Varmaankaan kukaan ei tee juuri nyt kiertueita Venäjällä tai Israelissa.
Dani Filth allekirjoittaa ainakin jossain määrin teesin, jonka mukaan ainakin pitäisi varoa, mitä somessa sanoo tai tekee.
– Oikeastaan en kyllä siihen hirveästi kiinnitä huomiota. Kun kyse on showbisneksestä, voit sanoa sosiaalisessa mediassa ihan mitä tahansa. Jos ihmiset loukkaantuvat, se ei ole mikään maailmanloppu.
Koska Cradle of Filth syleilee voimallisesti myös black metal -skeneä, Dani Filthillä ei arvatenkaan ole erityisen valoisaa mielipidettä trendikkääksi muodostuneesta woke-kulttuurista, johon kuuluu oikeaoppinen poliittinen valveutuneisuus, ja jolla pyritään myös kontrolloimaan luovaa ilmaisua. Woke-sukupolven kommentit siitä mitä voi sanoa tai tehdä saavat Filthin ärtymään. Hän mieltää ne mielipiteiden rajoittamiseksi.
– Tässä on nyt kyse black metalista, for fuck’s sake! Haluatte, että olemme ilkeitä ja pahoja, mutta woke-metallin rajoissa. Mutta ei tiikeriä voi kesyttää ja odottaa, etteikö se purisi sinua perseeseen.
