Lapsen oikeuksien pitäisi mennä kaiken edelle viranomaistoiminnassa, myös lastensuojelussa. Silti samaan aikaan lastensuojelu joutuu jatkuvasti rikkomaan lastensuojelulakia, jotta lapsen etu toteutuisi.
Syynä on lastensuojelun ylikuormittuminen.
Lastensuojelulakiin kirjattu sosiaalityöntekijöiden enimmäisasiakasmäärä ylittyi viime vuonna THL:n tilastojen mukaan 15 hyvinvointialueella. Se tarkoittaa valtaosaa kaikista 21 hyvinvointialueesta.
Yle haastatteli tilanteesta viiden väkirikkaimman hyvinvointialueen lastensuojelun asiantuntijoita.
Haastatteluista käy ilmi, että hyvinvointialueet mieluummin rikkovat lain määräämää enimmäismäärän rajaa kuin haluavat jättää lapsia jonoon ja siten luopua lasten oikeuksien toteutumisesta.
Vuosikausia jatkunut työvoimapula
Ylikuormittumisen syynä on vuosikausia jatkunut työvoimapula. Käytännössä melkein jokaisella hyvinvointialueella on täyttämättä kymmeniä vakansseja lastensuojelussa.
THL:n mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden viroista oli viime vuonna täyttämättä 13 prosenttia ja lastensuojelun käsittelyajat ovat edelleen pidentyneet.
Muutosta ei ole näköpiirissä ja tilanne on pahenemassa tiukemman mitoituksen myötä.
Lastensuojelun epäonnistuminen on ollut esillä Joensuussa viime kesänä tapahtuneen 4-vuotiaan pojan kuoleman jälkeen. Lapsi kuoli poliisin esitutkinnan mukaan ulkoisen väkivallan seurauksena ja syytettyinä ovat äiti ja isäpuoli. Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden odotetaan antavan tuomion asiassa tänään torstaina.
Lastensuojelulain kiristys ei tuo apua
Viime vuonna sosiaalityöntekijällä sai olla korkeintaan 35 lasta vastuullaan. Vuodenvaihteessa enimmäisasiakasmäärä kiristyi 30 lapseen.
Samaan aikaan lastensuojeluilmoitukset ovat lisääntyneet. Vuonna 2022 ilmoitus tehtiin melkein 100 000 lapsesta eli noin yhdeksästä prosentista kaikista lapsista. Määrä kasvoi viisi prosenttia edellisestä vuodesta.
Suurimmilta hyvinvointialueilta kerrotaan Ylelle, että enimmäisasiakasmäärä ei ylittyisi, jos kaikki avoimet vakanssit saataisiin täytettyä. Se ei kuitenkaan ole yksin hyvinvointialueiden käsissä.
Hyvinvointialueyhtiö Hyvilin lastensuojelun erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhosen mielestä tiukka laki ilman tilapäistä ylitysmahdollisuutta johtaa siihen, että lapset jäävät jonoihin.
Kun lakia käsiteltiin eduskunnassa, perustuslakivaliokunta korosti että lapsen oikeus saada palveluita on ensisijainen suhteessa mitoitussäännökseen. Laissa pitäisi olla mahdollisuus tilapäiseen poikkeamiseen.
Hyvinvointialueet rikkovat mieluummin lakia
Yle kysyi viiden suurimman hyvinvointialueen (Länsi-Uusimaa, Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Varsinais-Suomi sekä Helsingin kaupunki palveluiden järjestäjänä) näkemystä tilanteeseen. Jonoon ei lapsia halua jättää juuri yksikään vastanneista.
– Kyllä meillä mietitään lapsen oikeus omaan työntekijään, niin ei silloin jonossa olla. Sen vuoksi meillä ne mitoitukset ylittyy, vastaa Pirkanmaan hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden palveluiden palvelulinjajohtaja Titta Pelttari.
Täysin samoilla linjoilla on Pohjois-Pohjanmaan palvelualuejohtaja Marja Salonen. Jonoa ei ole, vaan kaikki otetaan asiakkaaksi ja mitoitus ylittyy.
Myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelta erityisen tuen palveluiden palvelulinjajohtaja Kati Villgren vastaa, että jonoja ei haluta ja asiakasmitoitus paikoitellen ylittyy.
– Lasten oikeudet ensin.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueen (Varha) lapsiperhepalvelujen johtaja Krista Ryödi pitää erittäin ongelmallisena, että vastakkain ovat lain rikkominen ja lapsen oikeudet.
– Tilanne edellyttäisi kansallista ratkaisua ja puuttumista asiaan myös lain muutoksin, Ryödi sanoo.
Helsingissä ei tapahtunut muutoksia hyvinvointialueiden myötä, koska Helsinki ei yhdistynyt muiden kaupunkien kanssa.
– Meillä ei ole ylitystä sosiaalityön asiakasmäärissä ja noudatamme lakisääteisiä asiakasmääriä, Helsingin kaupungin vs. lastensuojelun johtaja Minna Pitkänen vastasi sähköpostitse.
Alueellinen epätasaisuus ongelma
Uudistuksen myötä useita kymmeniä kuntia saattoi liittyä yhdeksi hyvinvointialueeksi. Pohjois-Pohjanmaalla näin kävi 30 kunnalle.
Ongelma on Aila Puustinen-Korhosen mukaan se, että lastensuojeluasiakkaiden ja työntekijöiden määrä jakaantuu hyvin epätasaisesti hyvinvointialueiden sisällä olevien kuntien kesken tai jopa kuntien sisällä.
– Esimerkiksi viime vuoden lokakuussa mitoitukset eivät olisi ylittyneet millään alueella, jos asiakasmäärät jakautuisivat tasan kunkin hyvinvointialueen sosiaalityöntekijöiden kesken, Puustinen-Korhonen sanoo.
Lastensuojelussa on jo vuosikausia ollut hänen mukaansa yli 10 prosentin työvoimavaje.
Lastensuojelu siirtyi reilu vuosi sitten kunnilta hyvinvointialueille.
– Niin pitkään kun olen ollut tällä alalla, on aina sanottu, että sosiaalityöntekijäpula johtuu kunnista tai hyvinvointialueista ja vaaditaan, että hyvinvointialue ratkaisee työntekijäpulan.
Yhteensä 32 vuotta alalla toiminut ja viimeiset yli 10 vuotta lastensuojelun erityisasiantuntijana toiminut Puustinen-Korhonen sanoo, että hyvinvointialueet eivät voi ratkaista työntekijäpulaa.
– Ensinnäkään siitä syystä, että hyvinvointialueet eivät päätä, paljonko tässä maassa koulutetaan yhteiskuntatieteiden ja valtiotieteiden maistereita, joiden pääaineena on sosiaalityö.
Ala ei houkuta ja työ on uuvuttavaa
Turun yliopiston tutkimuksen mukaan alle puolet sosiaalityötä pääaineena opiskelevista suunnitteli valmistuttuaan työskentelevänsä sosiaalityöntekijänä.
Siten työntekijävaje ei korjaannu pelkästään opiskelupaikkoja lisäämällä.
Puustinen-Korhonen nostaa esiin myös raskaat työolot, jossa iso osa kuormituksesta tulee asiakkuuksista. Niin sanottu auttamiskipu kuormittaa ja uuvuttaa sosiaalityöntekijöitä.
– Silloin puhutaan myötätuntouupumuksesta ja sijaistraumatisoitumista, mille sosiaalityöntekijä on koko ajan alttiina.
Useat haastateltavat ovat huolissaan kielteisestä suhtautumisesta lastensuojeluun.
– Usein lastensuojelusta nousevat esiin ainoastaan negatiiviset asiat ja epäonnistumiset, mutta niitä jatkuvia onnistumisia ei noteerata missään, sanoo Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen palvelulinjajohtaja Kati Villgren.
Hän pitää lastensuojelun asiakkuutta myös hyvin leimaavana, vaikka perheillä voi olla erilaisia elämäntilanteita, joissa he tarvitsevat tukea.
Monen mielestä lastensuojelu ei myöskään yksin voi olla vastuussa kaikesta.
– Lastensuojelu on paljon vartija, mutta se ei voi olla kaiken yksinvartija, Hyvilin Puustinen-Korhonen sanoo.
Samaa korostaa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen lapsiperhepalvelujen johtaja Krista Ryödi.
– Lastensuojelu ei ole pelkästään lastensuojelun tehtävä, vaan sitä tehdään monialaisesti varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja terveydenhuollossa. Tämä on meidän jokaisen aikuisen tehtävä.