Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Lohtajan kirkon urut huonossa kunnossa – kanttori korvaisi pula-ajan materiaaleista tehdyn soittimen virtuaaliuruilla

Jos Lohtajalla olisi virtuaaliurut, ne voitaisiin viedä vaikka Vattajan hietikolle kirkkomusiikkijuhlien aikaan, sanoo kanttori Minna-Leena Lahti.

nainen sisällä konttorissa
Lohtajan seurakunnan kanttori Minna-Leena Lahti on myös oopperalaulaja, joka pitää akustisista äänistä, jos soitin on vireessä. Kuva: Kaje Komulainen / Yle

Kokkola seurakuntayhtymän rahoituspäätöksen mukaan vaihtoehtoja on kaksi: Lohtajan kirkon vuonna 1946 rakennetut peruskorjataan tai niiden tilalle hankitaan virtuaaliurut.

Virtuaaliurkujen koskettimiin on tallennettu digitaalisesti olemassaolevien urkujen pillien äänet. Niihin voidaan tallentaa näytteet useista uruista, mikä laajentaa soittimen tyylillisiä käyttömahdollisuuksia.

Toisaalta normaaliurkuja helpommin liikuteltava soitin on siirrettävissä vaikkapa kirkkojen välillä, jos tarvetta sattuisi tulemaan, sanoo Lohtajan seurakunnan kanttori Minna-Leena Lahti.

Hän liputtaa virtuaaliurkujen hankkimiseen puolesta.

– Olisi viisas päätös hankkia virtuaaliurku. Se voitaisiin viedä vaikka Vattajan hietikolle kirkkomusiikkijuhlien aikaan ja järjestää konsertti siellä, sanoo Lahti.

Sointi lähes kuin normiuruissa

Lahti on soittanut virtuaaliurkuja muun muassa Pietarsaaressa ja yllättyi niiden soinnista. Vaikka korva huomaa eron sähköisen ja akustisen välillä, sointi on niin lähellä, että hän mietti asiaa halki tilaisuuden.

– Sitten kurkkasin urkukaappiin: on siellä kaiuttimet!

Lahden mukaan tavallinen kirkossakävijä ei juuri huomaa eroa. Musiikin ammattilainen toki ottaisi mielellään uudet akustiset urut, mutta Lahti sanoo, että seurakunnan toiminnan kannalta käytettävyys voi jossain tapauksessa ohittaa musiikilliset intohimot.

– Moni on jo ehtinyt epäillä vakaumustani akustisuuden suhteen, mutta siitä ei ole kyse, nauraa Lahti ja muistuttaa olevansa ensi sijassa oopperalaulaja, jonka tärkein akustinen ääni löytyy hänestä itsestään.

Pula-ajan materiaalit painavat vanhaa soitinta

Lohtajan kirkon nykyiset urut on tehty vuonna 1946 hyvin, mutta sota-ajan jälkeisistä pulamateriaaleista. Soitinta on myös korjattu antaumuksella, suuremmin 14 vuotta sitten ja myös huollettu säännöllisesti.

Lahti epäilee, että korjaamalla soitinta ei enää kuntoon saa, mutta tietää, että mielipiteitä on monia.

– Samat ongelmat ovat olleet ainakin 80-luvulta lähtien. Mikä olisi remontti, jolla tilanne muuttuisi? Vaihdettaisiin sekä koneisto että pillit? Onko se sitten enää sama soitin?

Pneumaattinen kone on herkkä sään vaihteluille aina, ja sitä herkempi, jos sitä ei ole tehty viimeisen päälle.

– Joka aamu neuvotellaan urun kanssa, mitä tehdään ja mitä ei.