Suomalainen jääkiekko ei tunne toista Miikka Kiprusoffin kaltaista jääkiekon supertähteä, jonka ympärillä leijailisi yhtä voimakas mystiikan varjo. Samaan aikaan, kun Kiprusoffin ympärillä pyörii valtava määrä legendatason tarinoita, kukaan ei todellisuudessa tunnu tietävän uransa pelaajauransa kevääseen 2013 päättäneestä maalivahdista mitään.
Eikä Kiprusoff ole halunnutkaan kenenkään tietävän mitään.
Kun Kiprusoff yllättäen päätti uransa Calgaryssa keväällä 2013, hän jätti väliin kauden viimeisen mediatilaisuuden hiipimällä vaivihkaa ulos salareittiä. Jopa maalivahdin varusteet jäivät legendaarisen Saddledomen uumeniin.
Kun Kiprusoff nyt palasi rikospaikalle seuran järjestämän paidanjäädytysseremonian vuoksi, karkaamisepisodiin palattiin lehdistötilaisuudessa. Paikallinen media tenttasi, miten Kiprusoff onnistui aina pakenemaan kevään päätöspresseistä.
– En voi kertoa. Keskustelin tuossa juuri aiheesta ja täällä saattaa joku tarvita vielä sitä reittiä. Sori, Kiprusoff velmuili.
Karkaaminen on samaa sarjaa sen elävän legendan kanssa, ettei Kiprusoffia saa kukaan puhelimella kiinni. Edes Calgary Flames ei meinannut saada, kun se halusi ilmoittaa tälle paidanjäädytysseremoniasta. Joidenkin tarinoiden mukaan edes Kiprusoffin pelaaja-agentti ei aikanaan tahtonut saada tätä kiinni.
– Ei hän vastaa. Sehän on ”Kipperille” sellainen kiva pikku leikki, että eipäs vastata puhelimeen, Calgaryssa ja maajoukkueessa TPS-kasvatin kanssa pelannut Ville Nieminen nauraa.
– Joskus haluaisi ajaa näitä tarinoita hänen kanssaan, mutta siitä alkaa olla parikymmentä vuotta, kun Calgaryssa pelattiin. Joka vuosikymmen sitä odottaa mahdollisuutta jutella ja iskeä tarinaa. Odotellaan nyt vielä, jos se tällä 20-luvulla tapahtuisi, Nieminen jatkaa naureskellen.
Pelaajaurallaan mediaa ja kaikenlaista huomiota kaikin tavoin vältellyt Kiprusoff on nauttinut kuluvan viikonlopun tapahtumista Calgaryssa kaikin tavoin. Vaikka kissanristiäistä on riittänyt joka lähtöön, Helsinkiin asettunut kahden lapsen isä on jaksanut tarinoida koko rahan edestä.
– Onhan se outoa saada huomiota. Puheiden pitäminen tai medialle puhuminen ei ole koskaan ollut mukavuusaluettani, mutta tämä viikonloppu on ollut ihan hauskaa. Olen tehnyt tämän kaiken mielelläni, Kiprusoff hymyili mediatilaisuudessa.
Maailman paras
Kiprusoffista tulee vasta neljäs pelaaja, jonka pelipaidan Calgary jäädyttää. Suomalaismaalivahdeista kunnian on aiemmin saanut ainoastaan Nashvillen Pekka Rinne. Syyt kunnialle ovat melko selkeät: Kiprusoff oli vuosina 2004–2007 kolme kertaa ehdolla NHL:n parhaaksi maalivahdiksi ja voittikin palkinnon kerran (2006). Lisäksi tämä pelasi käsittämättömät seitsemän 70 ottelun kautta putkeen ollen alati sarjan maalivahtieliittiä ja joukkueensa kantava voima.
Monet ovat kutsuneet Kiprusoffia parhaimmillaan jopa maailman parhaaksi.
– Kun menimme Calgaryn kanssa finaaliin vuonna 2004, hän oli siihen aikaan ylivoimaisesti maailman paras maalivahti. Hänen tilastojaan voi katsoa myös lähivuosilta: päästetyt maalit olivat jatkuvasti kahden pinnassa. Se on ihan käsittämätöntä, Nieminen ylistää.
Calgary Heraldin haastattelema Brian Boucher pelasi Kiprusoffin kanssa Calgaryssa juuri sillä kaudella, kun suomalainen valittiin sarjan parhaaksi pelipaikallaan.
– Hän oli paras maalivahti, jonka kanssa olin pelannut. Jos puhutaan taidosta ja lahjakkuudesta, hän oli selkeästi paras, jonka olin koskaan nähnyt. Olin nähnyt hänet kauempaa ja pelannut häntä vastaan, mutta kun häntä näki joka päivä, niin voi veljet, hän oli erityinen.
Kun Kiprusoffin kanssa pelanneet muistelevat yhteisiä aikoja turkulaisen kanssa, pelinlukutaito sekä uskomaton elastisuus nousevat usein esiin. Monet Kiprusoffin kanssa pelanneet muistavat tämän venytelleen päivittäin valtavia määriä.
– Oli aikoja, kun katselin häntä ja mietin, etten ikinä pystyisi samaan. Saatoimme myös keskustella pelistä ja hän kertoi vaihtoehdoista, joita saattoi pelin aikana kohdata. Tämä voi tapahtua, tämä ja tämä voi tapahtua... Hän luki peliä niin hyvin, että tuntui olevan hieman edellä koko ajan, pitkään Kiprusoffin kanssa pelannut ja työskennellyt Jamie MacLennan muisteli Heraldin artikkelissa.
Yksi teema nousee silti ylitse muiden Miikka Kiprusoffista puhuttaessa: oikeanlainen rentous.
– Koko jäähalli olisi voinut olla tulessa, mutta hän oli täysin rauhallinen, MacLennan totesi.
– Hänellä ei ollut sykettä lainkaan. En ole eläissäni nähnyt kaveria, joka olisi ulospäin niin tyyni. Hän välitti kyllä, mutta ei ikinä näyttänyt sitä, Calgaryssa 2004 pudotuspelien aikaan ylimääräisenä varamiehenä mukana pyörinyt Robert Krahn sanoi Heraldille.
Nieminen komppaa näkemyksiä.
– Siihen maailman aikaan maalivahdit olivat erikoisia ja ”Kipper” oli viimeistä mallia erikoinen. Hän löysi toimintaan sopivan välinpitämättömyyden muissa asioissa kuin jääkiekossa. Kun peli alkoi, hänen keskittymisensä oli ihan jäätävällä tasolla ja game face ilmiömäinen. Hänen peliluonteessaan oli monta eri vivahdetta. Kaikkea sitä sääteli sopiva välinpitämättömyys.
– Sitä ei tarina kerro, mistä se tasapaino löytyi, Nieminen nauraa päälle.
Kiprusoff-legendoihin on usein liittynyt alkoholi, johon Nieminen saattaa kommentillaan viitata. Flamesin suomalaisikonia on kutsuttu usein myös rokkitähdeksi, jonka tarinoista kaukalon ulkopuolella voisi monien legendojen mukaan kirjoittaa oman tarinansa.
– Ei niitä tarinoita voi kertoa, koska en sellaisissa tapahtumaketjuissa ole koskaan mukana ollut, Nieminen heittää.
Velmu luonne
Vaikka Kiprusoff näyttäytyy ulospäin varautuneelta ja rauhalliselta, entiset pelikaverit maalaavat kuvan velmusta ja hyvin huumorintajuisesta persoonasta – ajoittain myös oman arvonsa tuntevasta sellaisesta.
– Kipper ei aina tullut toimeen Bob Hartleyn kanssa. Kerrankin Bob ylivoimaharjoituksen aikana työnsi lunta Kipperin maaliin. Kun Hartley lähti kohti keskialuetta, Kirpusoff jo lakaisi lunta maalista takaisin jäälle. Hartley komensi minut paikalle. Kun menin maalille, Kipperillä oli leveä hymy huulillaan, kun hän nojasi maaliinsa. Sellainen Kipper on, Calgaryn maalivahtivalmentaja Clint Malarchuk muistelee.
– Hänelle ei ollut ongelma pelleillä valmentajan kanssa.
Myös Boucher muistaa, miten Kiprusoff laittoi valmentajalle toisinaan hanttiin.
– Kerran Darryl Sutter teki hommia puolustajien kanssa, jotka laukoivat viivasta, ja käski Kipperiä, ettei tämä antaisi irtokiekkoja. Darryl oli aivan kuumana, kun kohta jo Kiprusoff potkaisi kiekkoa kohti siniviivaa vain ärsyttääkseen Darrylia. Olen myös varma, että maskinsa takana hän naureskeli. Mielestäni tuo oli hauskaa, sillä harva pystyi nousemaan noin Sutteria vastaan.
Niemisen mukaan Kiprusoff osasi hauskuuttaa myös pukuhuoneessa.
– Se oli sellaista koko porukan sopivaa agitointia ja tilannekomiikkaa. Hän saattoi vääntää jostakin maailman hölmöimmästä jutusta tarinaa tai kädenvääntöä jonkun kanssa. Hän oli erinomainen koomikko joukkueen sisällä.
”Yritän olla itkemättä”
Aikaisin sunnuntaiaamuna tuhansien (kertomattomien) tarinoiden mies saa suurimman kunnian, mitä seura voi pelaajalle tarjota: jäädytetty Miikka Kiprusoffin pelipaita numerolla 34 nousee Lanny MacDonaldin, Theoren Fleuryn ja Mike Vernonin seuraksi areenan kattoon.
Kiprusoff on kunniansa ansainnut, sillä yhdeksän Calgary-vuoden aikana tästä tuli Flames-historian paras maalivahti, joka johtaa edelleen suurinta osaa seuran veskaritilastoista.
– Yritän olla itkemättä, mutta katsotaan, Kiprusoff totesi.
