Kauden ensimmäiset valmentajan potkut eivät päässeet NHL:ssä yllättämään. Jopa mestariehdokkaaksi nostetun Edmontonin ilme oli ensimmäisestä ottelusta alkaen karmivan heikko eikä kipsi tahtonut aueta ensimmäisten viikkojen kuluessa. Mono heilahti lopulta marraskuun 12. päivänä. Jay Woodcroft sai lähteä ja tilalle palkattiin Connor McDavidin juniorivuosien valmentaja Kurt Knoblauch.
Toki Columbus oli ehtinyt vaihtaa valmentajaa jo ennen kautta. Kaiken kokenut kohuvalmentaja Mike Babcock irtisanoutui työstään ennen ensimmäistäkään harjoitusleirillä vetämäänsä treeniä. Luotsi oli tutkinut nuorten pelaajien puhelimia. Irtisanoutumien tai potkut, termillä ei lopulta ollut erikoisessa saagassa merkitystä.
Sittemmin lähtöpasseja on jaettu valmentajille taalajäillä oikein urakalla.
Columbuksen ja Edmontonin lisäksi valmentajaa on vaihtanut peräti viisi seuraa: Minnesota, Ottawa, St. Louis, New York Islanders sekä Los Angeles. Yhteensä siis peräti seitsemän valmentajan työtehtävät päättyivät ennen sopimuksen umpeutumista.
– Kilpailu NHL:ssä on niin kovaa, että siitä tuli ahterin alle syntyy. Monet tavoittelevat pudotuspelipaikkaa, ja jos homma meinaa mennä tasapaksuksi, valmentajaa vaihtamalla haetaan rytminmuutosta. Voittamisella ja pudotuspelipaikalla on valtava arvo, Ylen jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen näkee.
– Aina, kun valmentajaa vaihdetaan, joukkue pestään synneistä ja valmentaja maksaa hinnan. Uutta alkuahan siinä haetaan.
Loputtomiin urheilupomotkaan eivät voi valmentajavalintojensa kanssa säätää. GM Jarmo Kekäläisen Columbus-uran viimeinen sinetti oli kiistatta kohuvalmentaja Mike Babcockin palkkaaminen ja nopea erottaminen. Puhtaasti vaihtamisen ilosta ei voi jatkuvasti vaihdella.
– Pitää myös muistaa, että GM pelaa ihan samaa peliä kuin valmentajat. Siinä pelissä vain voittaminen merkitsee. Kun valmentajalle annetaan kenkää, se jättää aina arven myös GM:ään, Lehkonen sanoo.
Arpia on syntynyt, sillä kahden edellisvuoden aikana NHL:ssä on vaihdettu valmentajaa peräti 22 kertaa. Heistä yhdeksän on aloittanut työnsä kesken kauden.
Mitä kesken kauden on tehtävissä?
Uudelle valmentajalle hyppääminen mukaan liikkuvaan junaan ei ole yksinkertainen prosessi, vaikka usein joukkue saattaakin alussa olla hyvinkin vastaanottavaisessa tilassa. Potkuista aiheutuva sähköisku saa yleensä lyhyen jänteen tuloskäyrän nousuun, mutta kuherruskuukausi ei välttämättä kerro totuutta.
Lehkosen mukaan uuden valmentajan on lähdettävä liikkeelle maltilla.
– Jos mietitään muutoksia, niitä tuodaan hiljalleen. Ei voi alkuun iskeä lautaselle kauheasti tavaraa. Jos erikoistilanteet ovat kunnossa, valmentaja voi tuoda pelitapamuutoksen uskottavalle tasolle parissa viikossa. Isoimpana asiana jatkumossa pidän hyökkäyspeliin tuotavia muutoksia, jos tuo sellaisia muutoksia, joista jätkät innostuvat. Niillä voi tehdä eroja, jos saa puolustuspelissä jengin sitoutumaan.
Ennen pelitavallisia muutoksia Lehkonen muistuttaa ”myyntitaitojen” merkityksestä.
– Kyllä siinä muutosprosessissa myös karismalla on merkitystä, että saako valmentaja uskottavuuden heti alusta alkaen. Siinä pitää viimeistä pelaajaa myöten joukkueen ostaa se, mitä valmentaja myy. Ongelmajoukkueissa perusasioita jätetään usein tekemättä ja se aina pidemällä aikavälillä ratkaisee. Kun valmentaja vaihtuu, kyse on myös ihan tällaisista perusasioista, Lehkonen sanoo.
Joskus ahdistunut joukkue pitää vapauttaa pelaamaan rennommin. Näin Lehkonen näkee tapahtuneen viime viikkojen aikana Los Angelesissa.
– He potkivat pois Todd McLellanin, todella hyvän valmentajan. Hän peluutti todella nihilististä jääkiekkoa. Eivät he nyt ole muuttaneet puolustuspelissä mitään, mutta hyökkäyksessä on lisenssi pelata vapautuneemmin. Vaihto vapautti paljon energioita tätä kautta.
Ismo Lehkonen käy läpi valmentajaa vaihtaneiden joukkueiden tilanteet juuri nyt:
– Ihan toimiva muutos paitsi, jos katsoo nyt viimeisiä pelejä. Siellä alkaa olla taas uhkakuvia ja kurittomuutta. Mielenkiintoista nähdä, miten se kurittomuus poistetaan. Huomaa, että alkaa pinnat taas kiristyä, kun ovat vähän vähemmän voittoseinällä.
– Minnesota on nyt saanut kasaan hyvän vaiheen. Sinne tuli karismaattinen puolustuspelivalmentaja, joka on kuitenkin antanut kärkipelaajille luvan pelata hyökkäyspelissä haluamallaan tavalla. Siellä saavat Kirill Kaprizov ja Mats Zuccarello nyt hakea tulosta hieman riskilläkin.
– Ottawassa vaihdon voisi ajatella toimivan helpostikin, koska seura on ollut aika heikossa hapessa. Todella kokeneen valmentajan tuominen sinne oli seurajohdolta hieman sellainen ”nyt jätkät oikeasti” -teko. Siellä on yritetty keskittyä pienten asioiden huolelliseen tekemiseen ja vähän on tuloksiakin tullut.
– Siellä on taas viime aikoina palattu vanhoihin ongelmiin ja ehkä tässä tapauksessa jää materiaalin osaltakin vajaaksi. Aika hajuton ja mauton porukka viime viikkoina.
– Paine on nyt uudella valmentajalla ja joukkueella ihan järjetön. Maalin pelit olisi pitänyt pystyä kääntämään voitoiksi, mutta se ei ole onnistunut. Voittoprosentti ei ole heilahtanut isommaksi ollenkaan, joten paine kasvaa todella nopeasti. Katseet kääntyvät myös kärkipelaajiin.
– Uusi valmentaja toi lisää riskitasoja hyökkäyspelaamiseen. Ja onhan tuossa vahva joukkue kasassa, jos he alkavat pelata sitoutuneesti. Hakevat varmasti kovalla pieteetillä sinne maalivahtia. Se on edelleen heillä kysymysmerkki.
