Päihde- ja mielenterveyskuntoutujille tarkoitettujen päiväkeskusten ja palvelutalojen sijoittaminen asuinalueelle törmää usein niin kutsuttuun not in my backyard -ilmiöön.
Nimby-ilmiössä palveluja voidaan kyllä pitää yleisesti hyödyllisinä, mutta niitä ei haluta omaan naapurustoon.
Asenteet mielenterveys- ja päihdeongelmia kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet myönteisemmiksi ja nimbylle on syntynyt jopa käänteisiä ilmiöitä, kertoo Mielenterveyden keskusliiton erityisasiantuntija Päivi Rissanen.
Rissasen tiedot perustuvat muun muassa MTKL:n mielenterveysbarometrin tuloksiin.
Tervetuloa takapihallemme
Puhutaan yes in my backyard eli yimby-, tai welcome in my backyard eli wimby -ilmiöistä, joissa esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluita asuinalueella ei säikähdetä – niitä jopa toivotaan lisää.
Esimerkiksi Helsingin Kallion asuinalueen yhteisö Kallio-liike antoi aikanaan tukensa Hurstin avun toiminnalle alueellaan.
– Nämä ilmiöt korostavat sen tärkeyttä, että kaupunki kasvaa, muuttuu ja siellä on tilaa erilaisille ihmisille, Rissanen sanoo.
Rissasen mukaan tiedon lisääminen mielenterveysongelmista on yksi keino vähentää mielenterveyspalveluihin liittyvää nimby-ilmiötä, mutta ei kaikista tehokkain.
– Näitä palveluyksiköitä vastustavat ihmiset haluavat myös tulla kuulluksi. Moni heistä kokee, että suunnitelmia tehdään heiltä salassa.
Rissasen mukaan olisi tärkeää, että alueen asukkaat otetaan mukaan erilaisten palvelujen suunnitteluun.
– Olisi hyvä, että he ja palvelujen käyttäjät voisivat tutustua toisiinsa. Tämä voi lieventää ennakkoluuloja.
Huumeongelmille vähiten ymmärrystä
Rissasen ja mielenterveysbarometrin mukaan ihmisten suhtautuminen eri mielenterveysongelmiin vaihtelee. Masennukseen suhtaudutaan myönteisemmin kuin psykoosisairauksiin.
Päihdeongelmiin, etenkin huumeongelmiin, suhtaudutaan kaikkein kielteisimmin.
– Olisi muistettava, että nämä ongelmat ovat hyvin yleisiä. Nimby-ilmiö voi viivästyttää tarpeellisten palvelujen saamista ja lisätä alueellista eriarvoistumista.
Nimby-ilmiötä esiintyy Rissasen mukaan vähemmän alueilla, joissa on enemmän vuokra-asumista ja halvempi hintataso. Samoilla alueilla myös toivotaan enemmän tällaisia palveluja.
Nimby-ilmiö ei rajoitu vain mielenterveys- ja päihdekuntoutujien yksiköihin. Rissasen mukaan vastaavia pelkoja liittyy myös muun muassa päiväkoteihin sekä kehitysvammaisten ja asunnottomien asumisyksiköihin.
Esimerkiksi vaasalaisella asuinalueella on käyty pitkä kiista kodittomille kissoille tarkoitetusta hoitokodista.
Yleisimmät perustelut nimby-ajattelussa ovat Rissasen mukaan pelko turvattomuuden ja häiriön lisääntymisestä sekä oman asunnon arvon laskusta.
– Tutkimusten mukaan asunnon arvon laskua ei asuinalueen osalta tapahdu. Häiriöt eivät usein lisäänny. Joskus ne jopa vähenevät.