Maan alla asustelee fuzanlongeja, jotka vartioivat kätkettyjä aarteita. Ne ovat luoneet myös laavaa syöksevät tulivuoret. Feilongit puolestaan toimivat jumalien ratsuina, jotka matkaavat pilvien ja sumuverhojen yllä. Shenlongit hallitsevat säätä: tuulta, ukkosta ja sadetta.
Tällaisia lohikäärmeitä löytyy Kiinasta. Tultasyöksevät, suomuiset taruolennot ovat olleet jo vuosituhansien ajan kiinalaisen kulttuurin keskiössä. Alunperin karpin ja krokotiilin ulkoisia ominaisuuksia lainanneet lohikäärmeet liittyivät vahvasti vedensaantiin, mikä oli muinaiselle agraariyhteisölle elintärkeä asia. Lohikäärmettä kuvaava sana long taas viittaa jylisevään ukkoseen.
Vähitellen lohikäärmeiden merkitys kasvoi: liskomainen henkiolento nousi lukuisten muiden kaltaistensa yläpuolelle ja lohikäärmeestä tuli Kiinassa vallan ja keisarillisen kaikkivoipaisuuden kiistämätön symboli.
– Kiinalaiset keisarit halusivat tuekseen jumalallisia oikeuksia, ja niitä he saivat lohikäärmeiden kautta. Henkiolennon poliittinen hyödyntäminen alkoi jo ennen ajanlaskumme alkua, tuoreen Lohikäärme myyteissä ja tarinoissa -kirjan (SKS, 2024) kirjoittaja, kulttuurihistorioitsija Otto Latva toteaa.
Latvan teoksessa käydään läpi lohikäärmeen kulttuurihistoriaa niin idän kuin lännenkin näkökulmasta, uusimpia lohikäärmeilmiöitäkään unohtamatta. Erityisen ajankohtainen lohikäärme on juuri nyt, kun kiinalaisen horoskoopin mukaan eletään lohikäärmeen vuotta.
Hyväntahtoinen hirviö
”Lohikäärmeen sarvet muistuttavat uroshirven sarvia, sen pää muistuttaa kamelin päätä, sen silmät ovat kuin demonin silmät, sen kaula on kuin käärmeen kaula.”
Tähän tapaan pohdiskeli ja analysoi kiinalainen filosofi Wang Fu lohikäärmeen anatomiaa ja ulkonäköä pari tuhatta vuotta sitten.
Kiinassa ja muuallakin Aasiassa lohikäärmeen olomuoto on aina ollut hurjaakin hurjempi, mutta tästä huolimatta olento on aina mielletty hyväntahtoiseksi onnen ja vaurauden symboliksi. Pilvien päällä leikkisästi tanssivat lohikäärmeet ovat olleet myös kaikkien muiden eläinten esi-isiä. Länsimaissa lohikäärmettä taas on kuvattu lähinnä vaarallisena, tuhovoimaisena ja demonisenakin olentona.
Lohikäärmeen vuosi, jota tällä hetkellä elämme, on kiinalaiselle suoranainen lottovoitto. Lasten hankkiminen pyritään keskittämään nimenomaan lohikäärmeen vuoteen, koska tämä takaa piltille onnentäyteisen tulevaisuuden. Tilastojen mukaan Kiinassa ja kiinalaisten yhteisöjen keskuudessa tapahtuu lohikäärmeen vuosina selkeä vauvabuumi.
– Lohikäärmeet ovat saaneet ajanlaskun jälkeen kiinalaisessa yhteiskunnassa yhä enemmän arvovaltaa ja niiden piiri on kasvanut yhä laajemmaksi, Otto Latva summaa.
Saatanallinen demoni
Länsimaiseen kuvastoon lohikäärme ilmestyi vasta keskiajalla. Ihka ensimmäinen versio meidän tuntemastamme tulta hönkivästä, siivekkäästä ja suomuisesta hirviöstä löytyy Summa Vitiorum -nimisestä käsikirjoituksesta. Karmivan hahmon taiteili 1200-luvulla vaikuttanut pappi ja kirjailija William Perault.
Euroopassa ja Lähi-idässä lohikäärmettä popularisoi etenkin Pyhään Yrjöön eli Sanctus Georgiukseen liittyvä, äärimmäisen suosittu pyhimystarina. Siinä sankarillinen Pyhä Yrjö teloittaa kauhistuttavan lohikäärmeen, joka terrorisoi kokonaista kylää ja söi ruuakseen neitsyeitä. Keskiaika suorastaan tulvi Pyhä Yrjö -aiheista taidetta, ja sitä tehtiin ahkerasti Suomessakin.
Siinä sivussa kristillinen kirkko muokkasi lohikäärmeestä ihmiskunnan vihollisen, joka yhdistyi myös paholaiseen. Esimerkiksi vuoden 1642 Raamatun käännöksessä kerrotaan enkelin ottavan ”lohikärmen kiinni / sen wanhan madon / joca on Perkele ja Satans”
– Alunperin Johanneksen ilmestyksessä puhuttiin käärmeestä, mutta keskiajalla se muuttui lohikäärmeeksi. Raamatun eri versioihin on vakiintunut termi punainen lohikäärme, Otto Latva tarkentaa.
Keskiajalla ja myöhemminkin tehtiin tiuhaan tahtiin havaintoja taivaalla liitelevistä lohikäärmeistä, joita pidettiin todellisina, eläinkuntaan kuuluvina olentoina. Nykyaikaisen taksonomian eli eliöiden luokittelun luoneen järjestelmän isä Carl von Linné rohkeni olla asiasta eri mieltä, mutta tämä tapahtui vasta 1700-luvulla.
– Linné luokitteli satuolennoiksi muun muassa feeniks-linnun, yhdeksänpäisen hydran ja dracon eli lohikäärmeen. Tosin noihin aikoihin maailmankuva oli hyvin erilainen, kuten myös käsitys siitä, mikä oli totta, mikä ei, Otto Latva jatkaa.
Moni varmaan ihmettelee hieman outoa lohikäärme-sanaa: miten ihmeessä ruokakala yhdistyy matelijaan siten, että kokonaisuus vieläpä liihottelee taivaalla? Suomeen sana lohikäärme on itse asiassa tullut muinaisruotsista: floghdraki tarkoittaa lentävää käärmettä. Täällä ilmaisua maisteltiin ensin louhikäärmeenä ja sittemmin se jalostui lohikäärmeeksi.
Richard Wagnerista Game of Thronesiin
1800-luvun lopulla lohikäärme koki aivan uudenlaisen renessanssin. Euroopassa jyllänneiden kansallisuusaatteiden myötä olento löydettiin uudelleen skandinaavisista myyteistä ja muinaisenglantilaisen Beowulfin kaltaisista tarinoista.
Lohikäärmeiden suosiota lisäsivät oman aikansa populaarikulttuurin merkkituotteet, muun muassa Richard Wagnerin Nibelungin sormus -ooppera. Samalla tapahtui jotakin ennennäkemätöntä.
– Tuolloin syntyi hybridi, jossa yhdistyivät länsimainen ja itämainen lohikäärme. Pahantahtoisuutta vietiin pois ja samalla kehittyi lastenkirjallisuuden hyvä lohikäärme. Oli aivan uutta, että lapsille suunnattiin tarinoita, joiden pääosassa oli lohikäärme, Otto Latva kertoo.
1900-luvulla lohikäärmeen voittokulku viihteessä ja estetiikassa jatkui. Vuosisadan alun orientalismi toi lohikäärmekuvioidut matot ja tapetit länsimaisiin porvariskoteihin, ja vuonna 1937 julkaistusta J.R.R. Tolkienin The Hobbit -kirjaa värittää mahtava tulta syöksevä lohikäärme Smaug Kultainen.
1970-luvulla päivänvalon näki äärimmäisen suosituksi kasvanut fantasiateemainen Dungeons & Dragons -roolipeli ja sittemmin lohikäärmeet ovat olleet tuttua kauraa videopeleissä.
– Videopelit ottavat vaikutteita muun muassa kirjoista ja elokuvista ja tekevät niistä omia yhdistelmiään. Videopelit ovat globaalin suosionsa kautta ilman muuta vaikuttaneet siihen, mitä lohikäärmeet nykyisin ovat.
Lohikäärmeitä ei voi ohittaa ilman spektaakkeliksi kasvanutta Game of Thrones -sarjaa (2011-2019), jossa majesteettiset olennot ovat näkyvästi esillä. House of Dragon (2022) jatkoi samoilla linjoilla. Myös Harry Potter -kirjasarjassa esiintyy lohikäärmeitä.
– Fantasiagenre oli aiemmin luokiteltu oman kuluttajakunnan tuotteeksi, mutta HBO onnistui rakentamaan tuotteen, jota katsoivat myös sellaiset ihmiset, joita fantasia ei aiemmin kiinnostanut. Game of Thronesin kautta lohikäärmeen kuvantaminen tuli entistä laajemman yleisön tietoisuuteen, Otto Latva toteaa.