Malmö.
– Haaland, Haaland! Haaland är här!
Rosengårdilaisen kerrostalolähiön keskelle rakennettu Zlatan Ibrahimovicin nimikkokenttä on täynnä nuoria poikia pelaamassa jalkapalloa.
Nyt joukon pelit ovat hetkeksi keskeytyneet. Osa juoksee Anni Hartikaisen ympärille innoissaan huutaen. He tunnistavat FC Rosengårdin suomalaistulokkaan, mutta eivät maajoukkue- tai seurajoukkuesuorituksista, vaan vitivaaleista hiuksista ponnarilla.
– Kävimme kavereiden kanssa täällä muutama viikko sitten, kun teimme kaupunkikierrosta ja he pyysivät pelaamaan. He kutsuvat minua Haalandiksi, Hartikainen selittää nauraen.
Nuoret pojat eivät toki ole ainoita. Hartikainen on saanut kuulla yhdennäköisyydestä Manchester Cityn norjalaistähti Erling Haalandin kanssa aiemminkin. Sosiaalisessa mediassa kommentteja tulee satoja.
Romaniassa eräs katsoja pyysi yhteiskuvaan, vaikkei Hartikainen pelannut Kansojen liigan ottelussa minuuttiakaan.
– Hän bongasi minut alkulämmittelyistä. Pari vuotta olen saanut kuulla (yhdennäköisyydestä) ihan todella paljon. Kuopiossakin pikkujunnut huusivat aina ”Haaland”. Tiedän itsekin, että se on läppä ja omastakin mielestäni se on ihan hauskaa.
Suomalaistähti hyppää peliin mukaan, joukkueet jaetaan uudelleen. Hartikaisen kenkä irtoaa heti ensimmäisen vedon aikana. On otettava rauhallisesti.
Yhdellä pojista on ratkaisu.
– Minulla on Segerin nappikset, voin käydä hakemassa ne! poika ilmoittaa ruotsiksi ja ennen kuin Hartikainen ehtii reagoida, poika on häipynyt rappukäytävään.
Pian hän tulee takaisin mukanaan Ruotsin ja Rosengårdin legendaarisen keskikenttäpelaajan Caroline Segerin signeeraamat nappulakengät. Poika lupaa ne Hartikaiselle vaikka omaksi, jos pelit nyt vain jatkuvat.
Hartikaista naurattaa.
– Hän on joukkuekaverini, voisinhan minä pyytää sellaiset häneltä itseltäänkin!
Anni Hartikainen on saanut harjoitella nimmareiden kirjoittamista.
Hän oli suosittu vieras myös Rosengårdissa.
Pojat vaativat Hartikaiselta nimikirjoituksia: palloon, käteen, kenkiin – mihin vain!
Näiltä kulmilta yksikään jalkapallotähti ei pääse huomioitta pois.
Nappulakenkänsä viime kesänä naulaan ripustanut maajoukkuehyökkääjä Zlatan Ibrahimovic asui lapsuutensa yhdessä taloista, viidennessä kerroksessa. Sen takia taloyhtiön keskelle rakennettu kenttäkin on nimetty hänen mukaansa.
Zlatan jakoi urallaan mielipiteitä niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Tunnetuksi hän tuli paitsi maaleistaan myös kuolemattomista letkautuksistaan, joille on oma wikipediasivustonsakin. Vastustajat vihasivat, omat useimmiten rakastivat.
Myös Hartikainen on jakanut Suomessa mielipiteitä. Suomen Cupin finaalissa Hartikaisen tuuletusta arvosteltiin ylimieliseksi, kun hän vei sormensa suun eteen.
Anni Hartikaisen tuuletukset eivät ole miellyttäneet kaikkia.
Mutta niistä Hartikainen Suomessa on opittu tuntemaan: mieleenpainuvista tuuletuksistaan.
Tuuletuksia on edeltänyt toinen toistaan näyttävämpiä maaleja. Hartikainen on kiistatta lahjakas jalkapalloilija, joka nuoresta iästään huolimatta lukeutui kolme viime kautta Suomen naisten jalkapalloliigan parhaimmistoon.
Haastatteluissa Hartikainen on esiintynyt pilke silmäkulmassaan savoa murtaen puhuvana taiturina, joka ei pelkää sanoa tavoitteitaan ääneen.
On kysyttävä Hartikaiselta: ajatteleeko hän, että hänessä ja Zlatanissa on jotain samaa?
– Varmasti voi olla samanlaisia luonteenpiirteitä. Mutta en ehkä itse ihan niin rohkeasti lähde kommentoimaan, sillä tavalla olemme varmasti erilaisia.
Siihen, että Hartikainen on nykyään kenties varovaisempi sanoissaan, on hyvä syy.
Kysyntää ympäri maailman
Malmön vanha kaupunki on idyllinen. Pilviverhon takaa kurkistavat auringonsäteet houkuttelevat ulkoilmakahvioihin, vaikka vielä alkuiltapäivästä on melko rauhallista.
Suurin osa ihmisistä on töissä, mutta jalkapalloilijoiden päivä on jo pulkassa.
Hartikainen voisi istua ammattilaisena kahvikuppi kädessään nyt muuallakin kuin Malmön keskustassa. Ottajia lupaavalle suomalaispelurille olisi ollut muitakin Ruotsissa, mutta myös Skotlannissa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Espanjassa.
Kiinnostuneita seuroja oli ollut jo ennen satumaista vuotta 2023.
Anni Hartikainen on tyytyväinen valintaansa tulla Malmöön.
Lukiota käynyt Hartikainen päätti jäädä vielä vuodeksi Kuopioon. Hän voitti KuPSin kanssa Suomen Cupin ja Kansallisen liigan, tuli ensimmäinen A-maajoukkuekutsu ja marraskuussa ensimmäinen maajoukkuemaali.
– Nyt kun on sen viime vuoden jälkeen pysähtynyt miettimään, mitä kaikkea viime vuonna tapahtui niin lyhyen ajan sisään, jotenkin ihmettelee, miten on pystynyt käsittelemään tuon kaiken, mitä on tullut niin nopeasti. Miten on pää pysynyt mukana kaikissa noissa.
Tukiverkosta on ollut iso apu. Läheiset ovat kannatelleet hyvinä ja huonoina hetkinä.
Hartikainen sanoo, ettei vieläkään usko kaikkea tapahtunutta todeksi.
Toisaalta suorituksista ei ole edes ehtinyt nauttia, kun on ollut jo kiire kohti seuraavaa. Kun maajoukkuekutsu tuli, halusi hän pelaamaan. Seuraavaksi tavoitteina olivatkin debyytti ja maali.
– Minulle ei riittänyt mikään. Kun voitimme cupin, se ei riittänyt, halusin mestaruuden. En hengittänyt ennen kuin olin saavuttanut kaikki tavoitteet kaudella. Kaikki fokukseni oli tavoitteissani. En esimerkiksi ajatellut, että nyt olen maajoukkueessa, voin ottaa vähän rennommin. Halusin voittaa kaiken alta pois.
Anni Hartikaiselle vuosi 2023 oli voitokas.
Suomen Cupin lisäksi KuPS voitti Kansallisen liigan.
Tuplamestaruus maistui.
Kausi huipentui Kansallisen liigan parhaan pelaajan valintaan. Palkinto jaettiin Captain's Ball -gaalassa, joka järjestettiin kesken naisten maajoukkueikkunan.
Hartikainen oli saanut parin joukkuekaverinsa kanssa poikkeusluvan osallistua perjantai-illan gaalaan ja lentää sitten lauantaiaamusta muun joukkueen perässä Slovakiaan.
Ilta venyi, Hartikainen nukkui pommiin ja myöhästyi lennolta. Hartikaisen maajoukkueleiri päättyi siihen ja kohu oli valmis.
Spekulaatiot Hartikaisen railakkaasta illasta ja alkoholinkäytöstä nousivat mediassa otsikoihin.
Kohun laajuus yllätti
Hartikainen suostuu palaamaan aiheeseen hetkeksi, vaikka joukkueen kanssa asia käytiinkin läpi jo helmikuun leirillä. Hartikainen pyysi anteeksi ja joukkuekaverit saivat halutessaan kysyä aiheesta. Sitten se jätettiin menneeseen.
Päävalmentaja Marko Saloranta puolestaan ajoi heti Slovakian reissua seuranneena aamuna Kuopioon keskustelemaan asiat nuoren tähden kanssa läpi.
Hartikainen oli mukana heti seuraavassa maajoukkuetapahtumassa.
– Se kohu oli minulle todella iso yllätys, että se sai niin paljon huomiota. Olihan se todella rankkaa. En tiennyt, miten käsitellä sitä. Yritin vain jättää kaiken huomioitta ja makasin pimeässä huoneessa viikon, Hartikainen kertaa.
Tukea hän sai joukkueen urheilupsykologilta, ystäviltään ja perheeltään.
– Onneksi Kuopiossa oli niin paljon kavereita tukenani käymässä asiaa läpi. Kaikki läheiseni tukivat minua asiassa, ihan sama, mitä mieltä he asiasta olivat. Kaikki yrittivät nostaa minua ylöspäin.
Kohu laantui lopulta viikon aikana.
Hartikainen hörppää kahviaan ja sanoo oppineensa kohusta paljon.
– Näkyi se toinen puoli julkisuudesta. Varmasti kaikki tästä opitaan. Ihmisiä kiinnostaa myös naisten urheilu ja naisten jalkapallo. Kaikesta voidaan tehdä kohu ja uutisoida, pitää olla tarkkana.
Uusi alku Malmössä
Kohusta toipumisessa auttoi paitsi aika, myös tiedossa ollut muutto Malmöön.
Nyt Hartikaisen kelpaa jo hymyillä, vaikka ei alku Malmössäkään ollut kuin suoraan sadusta.
Kun hän saapui Etelä-Ruotsiin, oli päivä yksi Malmön kylmimmistä pitkiin aikoihin, pakkastakin oli lähes kymmenkunta astetta.
Hartikainen oli lähtenyt matkaan kotoaan Kuopiosta viideltä aamulla. Saapumisajassa oli tullut väärinkäsitys, ja lopulta suomalaispuolustaja värjötti kylmässä yksin tunnin kyytiä odottaen.
Ehti miettiä kaikenlaista.
20-vuotias Hartikainen oli asunut koko elämänsä Kuopiossa. Vaikka hän oli muuttanut joukkuekaverinsa kanssa kämppikseksi vain 17-vuotiaana, oli hän aina tottunut siihen, että ystävät ja perhe olivat lähellä.
Malmöstä Kuopioon etäisyys linnuntietäkin oli yli tuhat kilometriä. Nopeiten se taittuu kahdella lennolla muutamassa tunnissa.
Savolaiskaupungissa asukkaita oli 124 000, kun taas uusi kotikaupunki Malmö on Ruotsin kolmanneksi suurin yli 362 000 asukkaallaan. Kööpenhaminan metropoli on vain puolen tunnin junamatkan päässä.
Muutos on kaikin tavoin jättimäinen. Alkuun oli yksinäistä.
Energiaa kului treenaamisen lisäksi uusiin joukkuekavereihin tutustumiseen.
– Halusin harjoitusten jälkeen mennä vain kotiin makaamaan, enkä jaksanut olla kenenkään kanssa. Vaikka fyysistä kuormitusta ei ollut niin paljoa, henkinen on iso, kun muuttaa uuteen maahan ja menee uuteen joukkueeseen. Kuopiossa kaikki tiesivät minut, ei tarvinnut sillä tavalla kellekään mitään todistella.
KuPSissa Anni Hartikainen oli aina avauksen pelaajia.
Peliajasta ei tarvinnut kamppailla.
Malmössä hän on uuden tilanteen edessä.
KuPSin ympäristö on Suomessa naispelaajalle paras mahdollinen. Pelaajille maksetaan ja he voivat elää ammattilaisen tavoin.
Rosengårdissa taso on kuitenkin kovempi kuin Kuopiossa. Pelaajat ovat kokeneempia ja vaativat itseltään ja toisiltaan paljon.
– Joka treeneissä pitää taistella paikasta edes kokoonpanoon, kun kaikki alkavat olla kunnossa. Monena viikkona minulla on ollut fiilis, että treenit ovat menneet niin hyvin, että minun on oltava avauksessa. Mutta aina olen pettynyt ja joutunut aloittamaan penkiltä ja saanut ehkä sen 15–20 minuuttia.
Hartikaiselle tilanne on uusi. KuPSissa laidalla viilettänyt kaupungin oma kasvatti oli avauksessa viikosta toiseen, olihan hän sarjan parhaita pelaajia.
– Se on tuntunut rankalta. Pitää luottaa, että jossain vaiheessa se mahdollisuus ja näytön paikka tulee. Olen ottanut tämän sillä asenteella, että tämä on todella kehittävä ympäristö minulle. Tiedän, että kun minun pitää joka päivä taistella omasta asemastani, se varmasti vie minua eniten eteenpäin.
Nyt Hartikainen sanoo kotiutuneensa. Ystäviä on löytynyt joukkueesta ja joukkueen ulkopuolelta. Heidän kanssaan on mukava seikkailla ympäri Malmöä: käydä ruotsalaisten tavoin fiikkaamassa idyllisissä kahviloissa, saunoa rannan yleisessä saunassa tai vaikkapa pyöräillä Rosengårdiin pelaamaan katufutista.
Malmö-kierros huipentuu Kööpenhaminan ja Malmön yhdistävälle Juutinrauman sillalle. Vuonna 2000 valmistunut silta on lähes kahdeksan kilometriä pitkä ja maksoi aikanaan 37,8 miljardia Ruotsin kruunua. Sittemmin se on tullut tunnetuksi suositusta Silta-sarjasta.
Ilta-auringossa silta on häikäisevän kaunis näky. Toisella puolella loistavat hämärästi Kööpenhaminan kirkkaat valot.
Tanskasta pääsee kätevästi autolla kohti Eurooppaa, jossa odottavat jo isommat kentät.
Tällä hetkellä Hartikainen viihtyy Malmössä, eikä hänellä ole kiire pois.
Milloin matka jatkuu Euroopan suuremmille kentille?
– Toivon, että viiden vuoden sisällä. Haluan ensin voittaa mestaruuden täällä Ruotsissa ja sitten katsoa, että mikä on paras liiga maailmassa ja päästä sinne pelaamaan.
Ehkä Rosengårdista voisi tarttua pieni annos zlataniakin.
Suomen naisten jalkapallomaajoukkue kohtaa Italian tiistaina kello 19.15 alkaen. Ylen suora lähetys ottelusta alkaa klo 18.45. Suorat urheilulähetykset löydät tästä linkistä.