TYNSET, NORJA Esikoistaan odottava Sindia Hemli pötkähtää synnytyshuoneen parisängylle kätilö Janne Uthusin tutkittavaksi. Täällä Tynsetin ”synnytystuvalla” Sindia on käynyt tarkistuksissa ja ultraäänitutkimuksissa koko raskauden ajan.
Norjan mallissa äiti voi valita vapaasti missä synnyttää, mutta ensisynnyttäjät eivät saa valita paikaksi kätilövetoista synnytystupaa. Sindian vauva on lisäksi pää ylöspäin ja siksi suunniteltu keisarinleikkaus tehdään Lillehammerissa heti pääsiäisen jälkeen.
Sindia olisi synnyttänyt Tynsetissä, jos se olisi ollut mahdollista. Leikkauksen jälkeen hän ja vauva palaavat Tynsetin synnytystuvalle toipumaan ennen varsinaista kotiutumista. Se on hänelle mieleen.
– Tämä ei ole iso sairaala, vaan pieni, kodikas ja tuntuu erittäin turvalliselta. Tällaisia paikkoja on vähän. Ja täällä on erittäin mukava henkilökunta, Sindia perustelee.
Kokeneiden kätilöiden työpaikka
Vivian Halvorsen on Tynsetin synnytystuvan osastonhoitaja. Työntekijöitä on yhteensä 18, joista puolet kätilöitä ja puolet lastenhoitajia.
Halvorsenin mukaan synnytystuvalla synnyttäville on tiukat reunaehdot, jotta synnytys sujuu yllätyksittä.
– Jotta voit synnyttää täällä, sinun on täytynyt synnyttää aiemmin, olet terve ja odotat tervettä lasta. Ja edellinen synnytys on sujunut ongelmitta, Halvorsen listaa.
Tänä vuonna vauvoja on syntynyt 18, viime vuonna 48. Synnytyshuoneita on kolme, mutta Halvorsen kertoo, että ne eivät ole juuri koskaan samaan aikaan käytössä. Useimmiten synnyttävä perhe on tuvalla ainoa. Kätilö on perheen tukena koko synnytyksen ajan.
Halvorsen kuvaa työn sopivan kokeneelle ja vastuuseen valmiille kätilölle, ei vastavalmistuneelle. Pitkien välimatkojen takia kätilön on pystyttävä arvioimaan synnytyksen eteneminen kaksi-kolme tuntia eteenpäin.
Jos riskejä ilmenee, siinä ajassa synnyttäjä pystytään siirtämään sairaalaan joko Elverumiin tai Trondheimiin, joihin molempiin on Tynsetistä vajaan kolmen tunnin ajomatka.
Synnytyshuone on viihtyisä.
– Useimmat synnyttävät joko parisängyssä tai kylpyammeessa. Kivunlievitykseen on tarjolla ilokaasua ja hierontaa, mutta ei esimerkiksi selkäydinpuudutusta, koska meillä ei ole lääkäreitä.
Nykytekniikan avulla kätilö voi yhdistää Tynsetin ultaäänilaitteet niin, että sairaalan lääkäri voi katsoa etänä näyttöä samanaikaisesti ja päätös siirrosta voidaan tehdä yhdessä. Siirtoja tehdään Halvorsenin mukaan äärimmäisen vähän.
Kätilöiden työhön kuuluu vuosittainen jakso sairaalan synnytysosastolla, jossa on mahdollisuus päivittää ammattitaitoa ja saada määrällistä tuntumaa synnytyksiin.
Halvorsen kertoo, että synnytystuvan kätilöt saavat vastuustaan pienen palkanlisän.
Konrad syntyi äidin työpaikalla
Tuva Rosten on monessa mielessä Tynsetin synnytystuvan kokemusasiantuntija. Hän työskentelee tuvan kätilönä ja kuusi viikkoa sitten hän synnytti tuvassa myös poikansa Konradin. Perheessä on ennestään 2-vuotias tytär.
Rosten opiskeli kätilöksi Oslossa. Valmistuttuaan hän työskenteli Lillehammerin ja Hammerfestin sairaaloiden synnytysosastoilla. Lillehammerissa syntyy vuosittain 1 000 vauvaa, Hammerfestissa 400.
Rosten miettii suurten sairaaloiden ja Tynsetin pienen synnytystuvan hyviä ja huonoja puolia.
Kätilön työn kannalta ero on hänestä siinä, että synnytystuvassa synnyttävät vain he, jotka ovat jo aiemmin synnyttäneet ja, joiden raskauteen ei liity riskejä.
– Se on kätilön kannalta sitä kaikkein selväpiirteisintä työtä.
Sairaaloiden synnytysosastoilla on ensi- ja riskisynnyttäjiä, synnytykset voivat olla hyvin erilaisia, ja niitä on paljon.
Ainoana synnytystuvan miinuksena Rosten pitääkin sitä, että synnytyksiä on vähän. Hänen työvuoroihinsa niitä sattui viime vuonna vain viisi. Siksi pakollinen vuosittainen sairaalajakso vahvistaa tuntumaa synnytyksiin.
Mutta tuvan ehdottomana etuna Rosten mainitsee saman kuin muutkin: äidit ja perheet oppiii tuntemaan paljon kokonaisvaltaisemmin, kun sama kätilö on saattanut olla tekemässä raskauden ensimmäiset tutkimukset, ollut synnytyksessä mukana ja jatkanut vielä synnytyksen jälkeisillä käynneillä.
– Varoitusmerkit masennuksesta huomaa paljon nopeammin, koska on tavannut äidin jo monesti ennen synnytystä.
Rosten pitää Halvorsenin tavoin synnytystuvan työn monipuolisuudesta.
He ovat vastuussa alueen kaikkien raskauksien äitiysneuvolasta, myös niiden perheiden, jotka synnyttävät muualla kuin Tynsetissä.
Muualla synnyttävät perheet tulevat tupaan muutamiksi vuorokausiksi synnytyksen jälkeen, jotta varmistetaan, että esimerkiksi imettäminen sujuu. Lisäksi äidit tulevat tupaan jälkitarkistuksiin ja sopimaan ehkäisystään.
Synnytystupa huolehtii myös alueen naisten irtosolunäytteiden otosta, olipa nainen sitten synnytysiässä tai ei.
Siksi osastonhoitaja Vivian Halvorsen yllättyy kysymyksestä, voisiko hän kuvitella palaavansa suuren sairaalan synnytysosastolle.
– Ei, minä pysyn täällä. En viihtynyt suuren sairaaalan osastolla.
Synnytykset osa aluepolitiikkaa
Suomen ja Norjan asukasluvut ovat käytännössä samat, mutta Norjassa paikkoja synnyttää on kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Viime vuonna vauvoja syntyi 51 980 eli lähes yhdeksän tuhatta enemmän kuin Suomessa.
Norjassa on kolmentasoisia paikkoja synnyttää.
Kaikkein monipuolisimman lääketieteellisen hoidon synnyttäville tarjoavat naistenklinikat, joissa on tarjolla erikoisosaamista sekä äideille että vastasyntyneille. Synnytyksiä vähintään 1 500 vuodessa.
Synnytysosastot eivät tarjoaa yhtä laajaa erikoisosaamista kuin naistenklinikat, mutta ne huolehtivat osasta riskiraskauksia. Synnytyksiä on vuodessa 200–1 000.
Synnytystuvat ovat kätilövetoisia yksinkertaisia yksiköitä. Aiemmin synnytystupia oli kymmeniä.
Mutta myös Norjassa kehitys on kulkenut yhä suurempiin yksiköihin, vaikka Norjan suurkäräjät onkin linjannut, ettei kenenkään matka synnyttämään saa olla kohtuuttoman pitkä.
Voisivatko Norjan kaltaiset synnytystuvat olla ratkaisu Suomen haja-asutusalueilla?