Suomalaisen jätehuollon historiassa on kääntynyt lehti 2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Entiset kaatopaikat suljetaan ja loppusijoitukseen päätyy yhä vähemmän jätettä.
Tilastokeskuksen jätteiden käsittelytilaston mukaan vielä vuonna 2002 kaatopaikoille vietiin loppusijoitettavaa yhdyskuntajätettä vuodessa lähes 300 kiloa suomalaista kohden. Nyt jätteen määrä on pudonnut noin kahteen kiloon.
Jyväskylän yliopiston kiertotalouteen erikoistunut kemian laitoksen professori Ari Väisänen on jo vuosia sitten todennut, että käsite ”jäte” on jäämässä historiaan.
– Siitä on tullut raaka-ainetta, hän sanoo.
Tämä on suuri mahdollisuus ja tulevaisuuden vientituote.
professori Ari Väisänen
Suomella on ollut onni toimia kiertotalouden kehittäjänä etulinjassa. Taustalla ovat vaikuttamassa vuosikymmenten perinteet, aina paperin ja pullojen kierrätyksestä alkaen. Kierrätyksen idea on suomalaisille tuttu.
Kiertotalouden innovaatioiden synnyttäjiä ovat Väisäsen mukaan alan yritykset, jotka rakentavat ideasta käytännön liiketoimintaa.
– Se on Suomelle suuri mahdollisuus ja tulevaisuuden vientituote, hän toteaa.
Suuri merkitys jätteiden määrän vähenemiseen on tietysti ollut energiakäytöllä. Se ohitti jo vuonna 2012 jätteiden kaatopaikkasijoittamisen. Tätä on pidetty myös ongelmana kiertotalouden ja kierrätysasteen kasvulle.
Mustankorkea Oy:n jätteenkäsittelyalueella kehitys on tarkoittanut, että jo vuosia on valmisteltu suljettavaksi kelpaavaa loppusijoitusaluetta.
Alueen ideana on sulkea alue siten, etteivät jätteet ole kosketuksissa ympäröivän luonnon kanssa.
Vuodesta 2006 alkaen on kahdessa vaiheessa rakennettu aluetta, jossa korkealle kohoava harjanne peittää monikerroksisen rakenteen, jonka sisälle jätteet on kapseloitu.
Alueelta tulevat pintavedet otetaan talteen ja puhdistetaan. Aluetta kiertää myös putkisto, jolla syntyvä metaanikaasu eli ”penkkakaasu” kerätään energiakäyttöön.
Harjanteelta puuttuu vielä viimeinen silaus: kasvualusta ja sille istutettavat pajut. Kun ne lähtevät kasvuun, niitäkin hyödynnetään hakkeena biojätteen käsittelyssä eli kompostoinnissa.
Mustankorkea Oy:n laatu-, turvallisuus- ja ympäristöpäällikön Mari Raution mukaan loppusijoitettavia jätteitä on enää neljää lajia: tasolasia, mineraalivillaa, tuhkaa ja asbestia.
Hän uskoo, että osaa näistä voidaan jatkossa käyttää ja loppusijoittaminen vähenee. Näin on käynyt viimeksi tämän vuoden alusta.
– Viime vuonna loppusijoitettiin vielä kipsilevyä, mutta ei enää, hän kertoo.
Pussijätettä tänne ei ole tullut vuosiin.
laatu-, turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö Mari Rautio
Aluetta loppusijoitettaville toki vielä jää, koska koko alue on pinta-alaltaan viisi hehtaaria. Sen lasketaan riittävän aina 2030-luvulle saakka.
Tavalliselle kansalaiselle tutuinta sekajätettä eli ”pussijätettä” Mustankorkean loppusijoitukseen ei ole Raution mukaan tullut enää vuosikausiin.
Lopuksi on katsottava vielä ennustajan kierrätyskelpoiseen kristallipalloon.
On todennäköistä, että aivan sataprosenttisesti jätteitä ei pystytä tulevaisuudessakaan hyödyntämään.
– Nollaan ei päästä, professori Väisänen myöntää.
Tuhkan ja tasolasin materiaalikäytön sekä professori Väisänen että päällikkö Rautio näkevät mahdolliseksi.
– Tuhkaa on jo käytetty täällä huoltoteiden rakenteena, Rautio kertoo.
Professori Väisänen on samaa mieltä. Hän kertoo, että tuhkan monikäyttöisyyttä lisäävät tutkimustyön tuloksena syntyneet uudet puhdistusmenetelmät, kuten liuottaminen.
– Sen avulla voidaan poistaa haitallisista aineista ne kaikkein yleisimmät eli kadmium ja arseeni.