Viime loppuviikosta seurattiin, saavuttavatko suomalaiset painijat edustuspaikkoja Pariisin olympiakisoihin karsintaturnauksessa. Kyse on sentään 83 olympiamitalin ja 29 -kultamitalin ikiaikaisesta urheilumuodosta, jossa Suomi on aina kesäolympiakisoihin osallistuessaan ollut mukana. Niin Pariisissakin.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että eräässä toisessakin kivikovassa lajissa Suomi on käytännössä varmistanut olympiaedustuksen. Tällä viikolla sulkapallon EM-kisoissa Saarbrückenissä pelaava kolmen vuoden takainen pronssimitalisti Kalle Koljonen pääsee taas mukaan. Se tarkoittaa, että Suomea on lajin 32-vuotisen olympiataipaleen aikana edustanut aina vähintään yksi pelaaja.
Pesti lakkautetaan
Pariisiin päättyy toisen kaksinkertaisen olympiaedustajan, ex-huippupelaaja Ville Långin ura Sulkapalloliiton päävalmentajana. Valinta ei ole Långin, sillä hän ei jatkokautta edes voinut hakea. Liitto lakkauttaa päävalmentajan pestin ja valitsee lähiaikoina itselleen valmennuspäällikön. Haussa on ennen kaikkea suomalainen valmennuspolun ja huippusulkapallon kehittäjä siitä päätellen, että hakuilmoitus on julkaistu liiton sivuilla vain suomeksi.
Lång kuuluu kärkihakijoihin, ja toiminnanjohtaja Ann-Marie Lairolahti sekä hallituksen puheenjohtaja Tytti Saarinen ovat hänet haastatelleet.
Suomalaisessa sulkapalloperheessä riittää myös näkemyksiä, joiden mukaan Långin tulisi löytää seuraavat ammatilliset haasteensa lajiliiton ulkopuolelta. Katsotaanpa, miten maan kaikkien aikojen kansainvälisesti menestynein, tosi-tv-tuotannoistakin tuttu ex-pelaaja kommentoi alkuvuodesta 2021 liiton valintatiedotteessa:
– Olen erittäin otettu ja iloinen siitä luottamuksesta, jota valintani päävalmentajaksi osoittaa. Olemme historiallisen upeassa tilanteessa, jossa Suomella on heinäkuussa edustaja taas kerran olympia-areenalla (Tokiossa) ja samalla myös nuoremmissa pelaajissa on kasvamassa paljon potentiaalia. Kovalla ja päämäärätietoisella työllä meillä on tie auki kuinka pitkälle tahansa.
Raju haastattelu
Tuli viime marraskuun 8. päivä, ja laji-ihmisillä ei auennut tie, vaan monttu. Lång luki Helsingin Sanomissa suomalaiselle lajikulttuurille aivan jäätävät madonluvut omalla alallaan jopa historiallisen rajussa haastattelussa. Tuntui suorastaan absurdilta, että jutussa puhui henkilö, joka samaan aikaan nostaa palkkaa kritiikkinsä päämaalitaululta.
Sulkapalloyhteisö tiesi 2021 hyvin, että päävalmentajaksi palkattiin kädenlämpöisen konsulttipuheen ja keskinkertaisuuden vihollinen numero yksi. Lång eli haastattelussa ainoastaan persoonaansa ja mainettaan todeksi, mutta osa lajiperheestä otti erittäin pahasti itseensä – vaikka kyse oli ennen kaikkea välittämisestä, hätähuudosta.
Suomessa riittää ja on aina riittänyt hyvin peruslahjakkaita ja -taitavia pelaajia. Sulkapallon kaltaisessa fysiikalle ja terveydelle extreme-luokittelun lajissa lahjakkuus ei kuitenkaan ole edes alku, korkeintaan alun alku, kun asiaa arvioidaan kansainvälisen huippumenestyksen aspektista.
Jos absoluuttisen kova harjoittelu ei ala jo hyvän aikaa ennen lukioikää, kansainväliset tavoitteet ovat enää lämmintä puhetta. Tätä viestiä Lång on epätoivoisesti – ja nähdäkseen menestyksettä – yrittänyt saada perille.
Kunnioitettavaa resilienssiä
Vaikka kylmä data on päävalmentajan puolella, Sulkapalloliitolta osoittaisikin melkoisen kunnioitettavaa resilienssiä, jos pinosta nousee hakuprosessin päätteeksi Ville Långin hakemus.
Lång ei ole missään nimessä ainoa suomalainen liittovalmentaja, joka on huomannut joutuneensa mopolla moottoritielle, vailla aitoja mahdollisuuksia menestykseen mahdollisesti johtaviin rakenteellisiin muutoksiin.
Hän ei kuitenkaan ole tyytynyt pyörimään hiljaa mukavuusvyöhykkeellä, vaan on norsu posliinikaupassa.
Pekka Holopainen
Kirjoittaja on porilaislähtöinen kolumnisti ja ainoa urheilutoimittaja, joka on valittu Vuoden journalistiksi Suomessa.