Osa männyistä voi huonosti. Puiden neulaset ovat ruskeita tai ne ovat karisseet kokonaan.
Taustalla ovat kesien pitkät hellejaksot ja kuivuus, jotka ovat koetelleet muun muassa Lounais-Suomea.
Ensimmäiset merkit mäntyjen ongelmista havaittiin vuosikymmenen vaihteessa.
Vaikeuksissa ovat erityisesti mäntyryhmät, jotka sijaitsevat herkästi kuivuvassa maastossa, kuten kallioilla, rinteillä ja rannikkoalueilla. Kuolleiden mäntyjen ryhmissä on usein sekä suuria että pieniä puita.
– Jos sataa vähän, niin esimerkiksi mäkien päälle ei vettä valu mistään. Siellä varastot loppuvat ensimmäiseksi. Jonkin verran havaintoja on tehty myös suotuisammilta kasvupaikoilta, mitä on vaikeampi selittää, kertoo Turun yliopiston maantieteen professori Risto Kalliola.
Kuivuudesta heikentyneet männyt ovat alttiita sienitaudeille ja tuhohyönteisille, kuten kaarnakuoriaisille, jotka viimeistelevät puun kuoleman. Tuhoalue voi levitä seuraavana kesänä.
– Ensin kuolevat yläoksat. Sen jälkeen tuho etenee alaspäin. Paljon löytyy puita, joiden alaoksat ovat vielä hengissä. Kovin kaksista ei niiden elo enää siinä vaiheessa ole.
Uhkaavatko männyt kadota?
Turun yliopisto selvittää Risto Kalliolan johdolla ilmiön levinneisyyttä kansalaishavaintojen avulla. Kuivuuden koettelemien mäntyjen sijaintipaikkoja voi merkitä yliopiston nettisivuilta löytyvän linkin kautta.
– Olemme saaneet viikossa jo yli 700 havaintoa Turun lähialueilta Ahvenanmaalle saakka. Käytämme apuna myös ilma- ja satelliittikuvia sekä muita tietolähteitä. Pyrimme selvittämään, mistä ilmiössä on kyse, missä sitä esiintyy, paljonko sitä on ja kuinka kauan sitä on esiintynyt, kertoo Kalliola.
Ilmastonmuutoksen etenemisen pysäyttämisessä ei toistaiseksi ole onnistuttu. Tarkoittaako se samalla sitä, että pitkässä juoksussa männyt uhkaavat kadota eteläisen Suomen leveysasteilta?
– Oletus tietysti on, että tilanne pysyy jollakin tavalla kurissa. Kyllä tästä saattaa tulla aihealue, josta riittää keskustelua vielä pitkään, visioi Risto Kalliola.