Tekopohjavesihanke Tavaste kaatui 20 vuoden ja monien vaiheiden jälkeen maaliskuun lopulla. Asian ratkaisi korkein hallinto-oikeus, joka hylkäsi yhtiön vesilupahakemuksen sekä Kangasalle että Pälkäneelle.
– Ensimmäinen tunne oli helpotus.
Näin kuvailee tuntemuksiaan Kangasalan luonnon puheenjohtaja Markku Välimaa, joka on vastustanut Tavase-hanketta alusta saakka.
Saman tunteen jakaa Välimaan mukaan myös moni muu kangasalalainen.
– Tavoitteena oli nimenomaan se, että Vehoniemen-Syrjänharju säästyisi tällaiselta katastrofilta, minkä tämä tekopohjavesilaitos olisi aiheuttanut.
Välimaa ei ole ainoa pitkän linjan luonnonsuojelija, joka on ollut mukana vastustamassa Tavase-hanketta.
Kangasalan luonto -yhdistys on tehnyt viimeisen 20 vuoden aikana lukuisia muistutuksia, lausuntoja ja valituksia hankkeen kaatamiseksi. Yhdistyksen varapuheenjohtaja Jorma Mäntylä kertoo, että sinnikkyyden taustalla ovat apujoukot.
– Eli tutkijat ja asiantuntijat, jotka tietävät mistä näissä hankkeissa on kysymys. Kun on tällaista tietoa, niin on voinut luottaa siihen, mitä tekee.
Kansalaisjärjestötoiminnalla on Mäntylän mukaan ollut erittäin ratkaiseva merkitys hankkeen kaatamisessa.
Hän itse liittyi luonnonsuojeluliittoon vuonna 2006, koska ajatteli sen olevan paras väylä vaikuttamiseen.
– Kyllä se motiivi, miksi lähdin tähän, oli juuri se, että Kangasalan kunnan kautta ei pystynyt vaikuttamaan, vaan kansalaisjärjestöt olivat vaikuttamismenetelmä. Se on tuottanut tulosta. Jos virkamiehet ja tämä osakeyhtiö olisi saanut päättää asiasta, niin hanke olisi toteutunut.
Pitkäjänteisyys palkittiin
Tavase-hankkeen kaataminen on vaatinut luonnonsuojelijoilta pitkäjänteistä paperien pyörittelyä. Juridinen vaikuttaminen oli Jorma Mäntylän mukaan se, mikä asian lopulta ratkaisi.
Hän ei kiellä ettei suoralla toiminnalla, kuten mielenosoituksillakin voisi vaikuttaa.
Mäntylä muistuttaa, että kun tehdään juridisesti sitovia päätöksiä, tarvitaan taustatietoa, ympäristön laajaa tuntemusta ja lainsäädännön tuntemusta.
– Loppuratkaisut ovat loppumetreillä tuomioistuinten, valtuustojen ja lautakuntien tekemiä päätöksiä ja niihin pitää vaikuttaa myös hallintoelimissä tekemällä muistutuksia, valituksia ja esittämällä mielipiteitä. Jos sitä ei tee, myös suoran toiminnan merkitys jää lopulta vähäiseksi, Mäntylä sanoo.
Viimeisen 20 vuoden aikana Mäntylällä on meinannut loppua usko hankkeen kaatumiseen kerran: vuonna 2018, kun korkein hallinto-oikeus antoi Mäntylän mukaan puolivillaisen ratkaisun.
Silloin oikeus katsoi, että Tavase-hanke aiheuttaisi ympäristöhaittaa Pälkäneen puolelle, mutta ei Kangasalan puolelle.
– Se kyllä hiukan laittoi miettimään asioita, mutta sitten tämä loppuratkaisu, joka tuli maaliskuussa, oli myönteinen. Siinä todettiin, että koska yhden alueen osalta se ei voi toimia, niin molemmat hakemukset on hylättävää. Loppujen lopuksi oikeus voitti tässä asiassa.
”Alkuperäinen luonto olisi tuhoutunut laajalta alueelta”
Vehoniemen-Syrjänharju näyttäisi luultavasti nyt toiselta, jos hanke olisi mennyt parikymmentä vuotta sitten läpi.
– Täällä olisi alkanut kasvaa vesikasveja ja alkuperäinen luonto olisi tuhoutunut laajalta alueelta, Mäntylä sanoo.
Tuhoutuneet alueet olisivat Mäntylän mukaan kasvaneet lopulta huomattavan suuriksi.
Tavasen hakemuksissa esitetyt imeytysalueet olivat Mäntylän mukaan aivan liian pieniä. Yhtiö esitti vesimassojen upottamista 15 hehtaarin alueelle, mikä Mäntylän mukaan olisi mahdotonta.
– Me laskimme, että alueiden olisi pitänyt olla noin kymmenenkertaisia, jotta vesimassat olisi saatu sinne imeytettyä.
Taustalla oli Mäntylän mukaan pilkkomistaktiikka. Ensin pyydetään vähän, mutta sitten kun se vähän on saatu, pyydetään lisää.
– Alue, joka on esimerkiksi Kangasalan ja Pälkäneen kaavoissa merkitty pitkälti virkistys- ja ulkoilualueeksi, olisi menettänyt merkityksen näiden valtavia imeytysalueiden takia.
Markku Välimaa epäilee, että alue olisi myös rajattu yleiseltä käytöltä tehokkaasti, jotta laitos olisi voinut toimia turvallisesti.