Perhosia vatsan pohjassa ja hikoavia kämmeniä, keskittymistä ja musisoinnin iloa – ja se ihana selviytymisen tunne, kun kappaleen viimeinen sävel on soitettu ja aplodit alkavat. Tällaisia fiiliksiä on koettu oppilaskonserteissa kautta aikain, niin myös Pirkanmaan musiikkiopiston Katse huomiseen -konsertissa maaliskuun lopussa.
Katse huomiseen ei kuitenkaan ollut tavallinen oppilaskonsertti vaan osa suomalaista nykymusiikkia esittelevän Tampere Biennalen ennakkotapahtumaa. Konsertin ohjelmassa oli kahdeksan uutta sävellystä, jotka oli tehty nimenomaan nuorille soittajille. Osa säveltäjistä oli ammattilaisia, osa vasta opiskeli sävellystä samassa musiikkiopistossa kuin soittajat.
Säveltäjä ei siis ollutkaan kuva historiankirjassa tai nimi suoratoistopalvelun soittolistassa vaan ihan elävä ihminen, joskus jopa samanikäinen kaveri, jonka kanssa voi keskustella kappaleen esittämisestä. Kaikki tämä oli jännittävää ja kivaa, kertoivat ennakkoluulottomasti nykymusiikkia tulkinneet teini-ikäiset soittajat.
Nykymusiikki marginalisoituu jo ruohonjuuritasolla
Katse huomiseen -konsertti vaikuttaa malliesimerkiltä siitä, kuinka aikamme klassinen musiikki voidaan kytkeä musiikkiopintoihin jo varhaisessa vaiheessa. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan säveltäminen kuuluu kokonaisvaltaiseen musiikkikasvatukseen. Sen tulisi siis olla oppiaine siinä missä viulun tai pianon soittamisenkin.
Opetussuunnitelma ei kuitenkaan toteudu kaikkialla Suomessa. Suomen musiikkioppilaitosten liitto toteutti tammi-helmikuussa 2024 aiheesta kyselyn, johon vastasi 71 oppilaitosta. Näissä oppilaitoksissa on noin 30 000 oppilasta, joista ainoastaan 26 opiskelee sävellystä pääaineena.
Jopa harvinaisempia soittimia kuten urkuja, fagottia ja kontrabassoa opiskellaan pääaineena moninkertaisesti enemmän kuin sävellystä. Nykymusiikki marginalisoituu jo taiteen perusopetuksessa.
Säveltämistä kaikilla musiikkiopiston tunneilla
Pääaineisten sävellysoppilaiden pieni määrä on hälytysmerkki, Tampere Biennalen taiteellinen johtaja, säveltäjä Minna Leinonen toteaa ja jatkaa, että nyt tarvitaan ”kaiken muutosta”.
– Kaiken muutos lähtee liikkeelle mielikuvista: siitä mitä säveltäminen tai säveltäjä meidän mielestämme on. Itse musiikki kyllä elää yhteiskunnan hermolla ja reagoi hyvin nopeasti eri tilanteisiin, mutta mielikuvamme ovat edelleen jostain 1800-luvulta, puuskahtaa Leinonen.
Hyvästit siis mielikuvalle säveltäjänerosta, joka toimii yksin – ja tervetuloa tämän päivän verkostoitunut toimija. Leinosen mukaan on tullut aika ymmärtää, kuinka paljon säveltäjä tekee omassa työssään yhteistyötä eri toimijoiden kanssa: muusikoiden, kuorojen, orkestereiden, eri yhdistysten ja muiden alojen taiteilijoiden kanssa.
Yhdessä tekemisen eri muotoja voidaan harjoitella jo musiikkiopistossa, kun sävellys- ja soitto-opinnot ovat vasta alussa. Tällöin nykymusiikki on luontevasti läsnä koko opiston ja myös oppilaan perheen arjessa, uskoo Minna Leinonen.
Myös sävellyksen käsite kaipaa päivittämistä. Sävellys voi olla pieni laulu tai kappale, johon oppilas on itse keksinyt sävelen, rytmin tai muun musiikillisen elementin. Säveltämisen ei siis tarvitse tarkoittaa mittavia teoriaopintoja tai klassisen musiikin tärkeimpien teosten ennalta tuntemista, vaan säveltämistä voi tapahtua musiikkiopiston kaikilla tunneilla.
Nimeä yksi elävä säveltäjä
Minna Leinonen on nostanut sävellyspedagogiikan esille Tampere Biennalen 2024 ohjelmassa. Ennakkotapahtuman lisäksi nuorten säveltämä ja nuorille soittajille sävelletty musiikki soi Biennalen perhepäivän konserteissa.
Maaliskuinen ennakkotapahtuma käynnisti myös Sävellyksen teemavuoden, jonka Suomen musiikkioppilaitosten liitto toteuttaa yhdessä Suomen Säveltäjät ry:n kanssa. Sen kuluessa on tarkoitus kiinnittää huomiota muun muassa siihen, miten nykymusiikista tehdään helpommin saavutettavaa. Jotta eritasoisilla soittajilla olisi uutta soitettavaa, tarvitaan kohtaamisia säveltäjien, soitonopettajien ja oppilaiden välillä, uusia sävellyksiä sekä selkeä katalogi, josta poimia teoksia esitettäväksi.
Minna Leinonen odottaa sävellyksen teemavuodelta entistä avoimempaa suhtautumista nykymusiikkiin ja sen tekijöihin.
– Sitä, että näemme miten monenlaista säveltämistä on, ja että miten säveltäminen on myös kykyä nähdä vaihtoehtoja ja tehdä toisin. Tässä polarisoituneessa ajassa se on todella arvokasta, miettii Leinonen.
Ihan konkreettisesti sävellyksen teemavuosi voi tarkoittaa sitäkin, että maamme jokaisessa musiikkiopistossa oppilaat osaavat nimetä ainakin yhden elävän säveltäjän. Sekään kun ei ole itsestään selvää.
Kuuntele Tampere Biennalen konsertti suorana Yle Radio 1:ssä tai Yle Areenassa perjantaina 12.4. klo 19. Tallenne konsertista on kuunneltavissa kuukauden ajan.