Aurinkoiset kevätpäivät ovat vaihtuneet lumikinoksiin Salossa.
Takatalvi on yllättänyt Salon Vilppaan Jacob Grandisonin, joka astelee kahvilaan tuulitakissaan hytisten.
Häntä naurattaa, että haastattelu tehdään leivosten äärellä.
– Totta kai. Kaikki tietävät, että olen pullakuningas! Jacob Grandison vastaa, kun häneltä kysytään, onnistuisiko kahvilatilaus suomeksi.
Muuten suomen kieli ei vielä suju, sillä kalifornialainen on asunut Salossa vasta vähän yli kuukauden. Korvapuustit ja voisilmäpullat ovat koripalloilijan lempiherkkuja, koska suomalainen äiti leipoi niitä lapsuudenkodissa Yhdysvalloissa.
198-senttinen laituri tunnistaa itsestään myös suomalaisille ominaisia luonteenpiirteitä.
– Huomasin jo lapsena, että olen erilainen kuin kaverini. Olin hiljaisempi kuin muut. Tietynlainen huomaamaton itsevarmuus yhdistää minut äitini kotimaahan.
Grandison kertoo, että viimeisen kuukauden aikana hänen suomalainen identiteettinsä on vahvistunut entisestään.
– Nyt olen asunut täällä hetken ja voi huomata, että nöyryys on olennainen osa koko suomalaista kulttuuria.
Monen mutkan kautta Korisliigaan
Ennen ensimmäistä ammattilaiskauttaan 26-vuotias Grandison pelasi monivaiheisen yliopistouran NCAA:ssa.
Kaksi ensimmäistä vuotta kuluivat pienessä Holy Crossin yliopistossa. Vakuuttavat otteet ja lähes 14 pisteen keskiarvo johdattivat hänet suurempaan yliopistoon Illinoisiin. Siellä Grandison oli kahden kauden aikana joukkueensa avainpelaajia.
Lopulta yliopistotaival päättyi viime keväänä Dukessa, joka on yksi Yhdysvaltojen tunnetuimpia koripalloyliopistoja. Useimmiten kuudentena pelaajana kentälle vaihdettu Grandison kellotti 34 ottelussa keskimäärin 16 peliminuuttia.
Myös ensimmäinen kausi Euroopassa on ollut tapahtumarikas.
Syksyllä kauden oli tarkoitus käynnistyä Kroatian KK Cibonassa, mutta sopimus kariutui seuran talousvaikeuksiin. Tämän jälkeen hän päätyi Espanjaan, jossa pesti Menorcan kanssa jäi kolmen kuukauden mittaiseksi.
Helmikuussa Grandison pelasi Suomen maajoukkuepaidassa EM-karsintoja, mutta vailla seurajoukkuetta.
Tällöin lusikkansa soppaan laittoi Teemu Rannikko, joka kuuluu sekä miesten maajoukkueen että Salon Vilppaan valmennustiimiin.
– Maajoukkueen harjoituksissa kävi muitakin minusta kiinnostuneita valmentajia, mutta Teemun kanssa pystyimme juttelemaan päivittäin, Grandison kertoo.
Kun siirtoikkuna oli umpeutumassa, hän tiesi, että Vilpas olisi oikea osoite.
Nyt hän vakuuttaa, että valinta meni nappiin. Salo on osoittautunut sopivan rauhalliseksi paikaksi, johon on vauhdikkaan alkukauden jälkeen ollut mukavaa asettua.
– Tämä on täydellinen ympäristö, koska voin keskittyä pelkästään koripalloon. Kaupunki ei ole suuri, mutta täältä löytyy kaikki tarvittava. Olen aiemminkin asunut paikoissa, jotka ovat metsän keskellä, ja viihdyn luonnossa.
Kun Grandisonilta kysytään, mikä on parasta Suomessa, vastaus tulee salamannopeasti.
– Vesi! Sitä voi ottaa suoraan hanasta, ja se maistuu todella hyvältä. Se on uskomaton juttu.
Eurooppalainen pelityyli
Korisliiga-parketeilla Grandison on ehtinyt pelata yhdeksän ottelua 13 pisteen keskiarvolla. Vaikka laitahyökkääjä liittyi Vilppaan vahvuuteen vasta runkosarjan loppuvaiheessa, on hän solahtanut joukkueeseen hyvin.
– ”Jake” oppi todella nopeasti joukkueen pelitavan ja osoitti, että haluaa päästä kärryille molemmissa päissä kenttää. Hän tuo laajuutta ja erilaisia vaihtoehtoja erityisesti hyökkäyspäähän, Vilppaan päävalmentaja Jussi Savolainen kertoo.
Myös Rannikko kehuu Grandisonin sopeutumiskykyä ja on tyytyväinen, että hänet saatiin houkuteltua Saloon.
– Hän on fiksu pelaaja, joka pystyy tekemään koreja monella eri tavalla. Meillä on laaja rotaatio, joten hänen roolinsa vaihtelee. Grandison on hyvin ottanut vastaan sen, mitä on ollut tarjolla.
Myös kokemukset miesten maajoukkueesta ovat auttaneet sopeutumaan Korisliigaan. Grandison on pelannut 14 maaottelua Susijengissä, jolloin eurooppalainen pelityyli on tullut tutuksi.
– Vertaan sitä jalkapalloon, koska se on jatkuvaa liikettä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kuljettaminen opetetaan pysäyttämään korin läheisyyteen. Euroopassa sen sijaan jatketaan kuljetusta myös korin alla ja löydetään erilaisia ratkaisuja sitä kautta.
”Tulin vähän puskista”
Torstai-iltana Grandison ja Salon Vilpas ovat pakkovoiton edessä, jotta kausi ei päättyisi jo puolivälieriin. Kauhajoen Karhu johtaa ottelusarjaa 2–0, ja välieräpaikkaan vaaditaan kolme voittoa.
Vaikka Grandison keskittyy tällä hetkellä vain Karhun kaatoon, ovat tulevaisuuden toiveet kirkkaina mielessä. Hän uskookin Korisliigan toimivan hyvänä ponnahduslautana uralle.
– Haluan pelata korkeimmalla mahdollisella tasolla. Euroopassa se voisi tarkoittaa Ranskassa, Saksassa, Espanjassa tai Italiassa.
Haaveissa on myös olympiakisat Susijengin kanssa. Olympiakarsinnat järjestetään Valenciassa vasta heinäkuun alussa, vain muutama viikko ennen Pariisin olympialaisia.
Grandison odottaa jo innolla maajoukkuekesää, jolloin Suomi kohtaa karsintaturnauksen alkulohkossa Puolan ja Bahaman.
– Tulin maajoukkueeseen vähän puskista, koska en ollut nuorempana mukana. Vaikka viime kesän MM-kisat eivät sujuneet toivotulla tavalla, oli hienoa olla osa joukkuetta.
Grandison kuitenkin korostaa, että hänen taipaleensa on vasta alussa.
Vaikka taskussa on esimerkiksi yliopistokoripallon konferenssimestaruus yhdessä sarjan kovimmista kouluista, on katse tiukasti tulevaisuudessa.
Samassa yhteydessä palaamme jälleen suomalaisuuden äärelle.
– Olen ylpeä itsestäni ehkä myöhemmin elämässä. En juhli menestystä, kun matka on vielä kesken. Siitäkin taitaa huomata, että olen suomalainen, Grandison havahtuu.